Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
finska ZTypografjörbundets organ.
N:o 56 (20)
5uomen V^irj alt aj aliito a äänenkannattaja
Oktober prenumerationspris — Tilaushinta
Helt år — Koko vuosikerta .... S m.
1 o Halft år — Puoli vuosi......3 .,
Postportot inber. Postimaksu siihen luettuna.
Lokakuu Lösnummer — Irtonaisnumero à 30 p.
Ansvarig redaktör: Vastaava toimittaja:
O. Ä. N\Jman
Adr.: Gräsviksg. 10. Osote: Ruoholahdenk. 10.
)\nnonspris — ^ilmoitushinta
Per petitrad.......^
Petiiti-riviltä .
/
•25
P-
8:de årgången
1900
8:s vuosikerta
Finska Typografiorliundet. Suomen Kirjaltajaliitto.
Ilmoitettuja jäseniä. Anmälda medlemmar.
Från Viborgs afdelning: — Viipurin osastosta:
Kunnas, Johan, t., p., 31/i 79-
Från Åbo afdelning: — Turun osastosta: Berg,
Kobert Emil, s.. 1., a/j 71. - Stenvall, Väinö, s., 1.,
"/a 82. — Wall, Henrik Johannes, s.-elev, l.-opp.,
i a
Frän Kuopio afdelning: — Kuopion osastosta:
Niemi, J. H., s., L, "ht 78.
Från Helsingfors afdelning: — Helsingin
osastosta: Lindholm, Artur Vilhelm, t., p., V, 81.
Yhtyneitä jäseniä. Inträdande medlemmar.
Från Helsingfors afdelning: — Helsingin
osastosta: 1312. Johnsson, Johan Vilhelm. — 1313.
Ljungqvist, Emil. — 1314. Nygård, Frans. — 1315.
Herlin, Frans Magnus.
Från Vasa afdelning: — Vaasan osastosta: 1316.
Strömbäek, Juho Oskar.
Från Kristinestads afdelning: — Kristiinan
osastosta: 1317. Palmu, Gustaf Adolf.
Muuttaneita jäseniä. Afllyttade medlemmar.
454. Nordberg, A. G., frän utlandet till Åbo,
ulkomaalta Turkuun. — 492. Lundeqvist, J. A., fran
Helsingfors tili Kuopio, Helsingistä Kuopioon. — 597.
Hämäläinen, A., fran Kuopio tili Helsingfors, Kuopiosta
Helsinkiin. — 1080. Hovi, J. A., frtin Kuopio tili
Helsingfors, Kuopiosta Helsinkiin. — 1118.
Lyytikäinen, A., frän Villmanstrand titi Vasa,
Lappeenrannasta Vaasaan. — 41. Flink, E., 38. Rosenqvist,
F., 104. Enberg, E., frän Helsingfors till utlandet,
Helsingistä ulkomaalle, — 1083. Happonen, E. E.,
frän Kuopio tili Helsingfors, Kuopiosta Helsinkiin.
fi ä 1 k ä.
Puutteen ajat näyttävät meille kirjaltajille
koituvan. Puhumattakaan niistä suurista joukoista
kirjaltajia, jotka viime aikoina sanomalehtien
lakkautusten takia ovat irtisanotut työpaikoistaan,
osoittavat työt yleensä kirjapainoissa olevan
pelottavassa määrässä vähenemään päin. Turvaa
tämän nälänhädän torjumiseksi olisi etsittävä.
Mutta mistä? Onnellisemmassa
yhteiskunta-asemassa olevien almuja ei ole saatavissa, josta
saamme kiittää Suomen »isänmaallista"
sanomalehdistöä. Keskinäiset avustuksetkin ovat niin
mitättömän pienet, ettei näilläkään pitkälle mennä,
sillä liittomme toiminta on vielä siksi nuori,
ettei se ole ennättänyt järjestää kovinkin kipeästi
kaivattua työttömyys-apurahastoa. Mutta ristissä
käsin, parempia aikoja odottamaan, emme
myöskään saata jäädä.
Ainoana pelastavana keinona tätä nykyä on
’ se, että jos se maa, jota mekin tahtoisimme
kutsua isänmaaksemme ja jossa mekin
tahtoisimme elää ja viimein etsiä leposijaa esi-isäimme
rinnalla, ei kuitenkaan anna meille välttämätöntä
leipää henkirähjän ylläpitämiseksi, niin on sitä
etsittävä muualta.
Me kirjaltajat emme ole niitä onnen
helma-lapsia, joita toimettomuuden ja laiskuuden
pehmeillä untuvapatjoilla tuuditellaan
vastaanottamaan sitä elämän yltäkylläisyyttä, jota köyhän
kansan hiestä ja verestä heille puserretaan.
Useimmat meistä ovat jo syntymästään saakka
tottuneet kamppailuun kurjuuden kanssa.
Siksipä onkin luonteemme karaistu kovempiakin
kohtaloja voittamaan. Jos olot ulkomailla eivät
täydellisesti tyydyttäisivätkään toiveitamme, niin
on sekin tätä nykyä kuitenkin varmempaa, kuin
että omissa nurkissamme turhaan työtä
odotellessa kuolla nälkään. Ja onhan meillä silloin
pieni avustus kansainvälisestä
matka-apurahas-tosta, johonka mekin olemme oikeutetut.
Tiedämme, että muutamia kirjaltajia jo on
pakotettu lähtemään oman maan rajojen
ulkopuolelta etsimään leipäänsä. Paljo löytyy vielä
nuoria, elämänhaluisia kirjaltajia, jotka
omaisista riippumatta ovat tilaisuudessa seuraamaan
tätä esimerkkiä. Niin ikävältä kuin tämmöinen
ehdotus meiltä tuntuneekin, niin ei tätä nykyä
kuitenkaan löydy parempaa keinoa sen hädän
torjumiseksi, joka kirjaltajistoa vastaisuudessa
uhkaa. Sillä olojen paranemiseen
ammatissamme emme saata panna minkäänlaista luottoa.
Se ynseys ja uhkamielisyys, jota työnantajat
viimetalvisissa tariffireltelöissä osottivat, on
täydellisenä takeena siitä, ettei ole yhteistoimintaa
työnantajain puolelta hädän torjumiseksi
odotettavissa, niin tarpeellista ja välttämätöntä kuin
se tätä nykyä olisikin; sillä juuri tällaisen
rauhallisen yhteistoiminnan avulla olisi paljokin
voitettavissa. Päinvastoin ovat he sitä
ubka-mielisemmin, ammattiamme ja
toimeentuloamme yhä enemmän polkevalla tavalla
ryhtyneet toimenpiteisiin lisäämään entistäkin
ylenmääräistä oppilaspaljoutta kirjapainoissa, niin
että nykyään löytyy kaupunkeja, joissa emme
löydä yhtäkään taituria viiteen oppilaaseen
verrattuna. Tämä on liiottelemalon, surkea totuus.
Kun työt ammatissamme valtiollisten
selkkausten takia yhä vähenevät ja verrannollinen
oppilasluku tästä huolimatta kohoo, niin on
ilmeisesti selvää, että siirtolaisuus ammatissamme
on ainoa keino edes osapuilleen turvaamaan
niitten toimeentuloa, jotka perheellisten siteitten
kiinnittäminä eivät ole tilaisuudessa etsimään
leipäänsä muualta. Sillä koko maanpallolla
emme löydä sitä maata, jossa ammattimme
lähimainkaan olisi niin suuressa määrässä lapsien
vallassa kuin Suomi.
Kuten selville on käynyt, ei tämä ole hetken
asia. Se kaipaa syvällisempiä perusteita. Jos
hetkellinen maastamuutto tätä nykyä
saattaisikin jossain määrin torjua nälänhätää täällä,
niin ei se kuitenkaan lähimainkaan riitä
turvaamaan niiden oppilaiden toimeentuloa, jotka
vanhempiensa sekä holhoojiensa elatusavun
loputtua vastaisina aikoina ovat pakotetut
pitämään huolta itsestään sekä omaisistaan.
Siksipä on tuiki tarpeellista, että nuoret kirjaltajat
ja varsinkin oppilaat jo ensi vuosina täydellä
tarmolla ryhtyvät ulkomaisien kielien
opettelemiseen. Tosin ne, jotka taitavat ruotsinkieltä,
ovat tilaisuudessa toinieenlulemaan
skandinaa-vialaisissa maissa, vaan yksinomaan
suomen-kielentaitoisille saattaa tästä koitua
hankaluuksia. Tarpeellista olisi oppia myöskin esim.
saksan- ja englanninkieliä. Jos se aika, mikä
tuhlataan turhamaisiin ja usein turmiollisiinkin
illanviettoihin, uhrattaisiin kielten oppimiseen,
niin koituisi tästä arvaamaton hyöty ei
ainoastaan taloudelliselle, vaan myöskin ammatilliselle
kehitykselle vastaisuudessa.
Kaikki ne huomiot, mitkä matkan varrella
tehdään, ovat usein suuresta merkityksestä
tulevaisuuteen nähden. Tosin saattaa matkalla
sattua joitakuita vastoinkäymisiäkin, vaan kun
löytyy terästä luonteessa, niin kyllä nämä
voitetaan.
Tiedämme varsin hyvin, että sekin pieni
joukkue, joita kutsutaan kirjaltajiksi, myöskin
osallaan olisivat velvolliset kantamaan kortensa
kokoon sen kansallisen olemassaolon tukeeksi,
jota nykyään uhataan. Mutta silloin, kuin juuri
ne miehet, joilta olisimme odottaneet oppia ja
ohjausta tässä tärkeässä työssä, mitä
solvaavim-massa muodossa ovat vaikuttaneet siilien
suuntaan, että maamme kirjaltajat ovat syöstyt
kaiken kansallisen myötätuntoisuuden ulkopuolelle
sekä tästä johtuvan nälänhädän uhreiksi, niin
älköön meitä tuomittako myöskään siitä, jos
täten olemmekin pakotetut ulkopuolelta omia
rajoja etsimään suosiollisempaa tukea
aineellisen toimeentulomme turvaamiseksi. Ja vaikka
harhaan johdetun yleisön tuomio tässäkin
lankeaisi osaksemme, niin olkoon lohdutuksemme
siinä, että omatuntomme on puhdas!
Nuori ammattitoveri! Jos omat kansalaisesi
keinotekoisen isänmaallisuuden nimessä
riistä-vätkin sinulta leivän, niin älä kuitenkaan
heittäydy toivottomuuden valtaan. Ennenkuin täällä
saatat kuukausia ja ehkäpä vuosia kulkea
toimettomana, niin on parempi silloin, että pistät
matkakirjan povitaskuusi ja lähdet ulos avaraan
maailmaan. Jos onni on myötäinen, niin
saatat saada työtä heti, ja vaikkapa saisilkin
kulkea pari kuukautta joutilaana, niin — mitäpä
tästä! — onhan sinulla silloin kuitenkin hyvä
ystävä matkakirjassasi, joka oikeuttaa sinut avun
saantiin.
Kirje Ranskasta.
(Gutenbergin kirjeenvaihtajalta.)
Pariisi, syyskuussa.
I.
Kuten tunnettu, on Pariisi
maailmanpääkau-punki ja keskipiste, etenkin nyt
maailmannäyttelyn aikana. Tullakseen siitä vakuutetuksi, ei
tarvitse muuta kuin mennä kävelylle pitkin
Chanips-Elyséetä tahi les Grands Boulevards’ia.
Siinä on todella kosmopoliitinen sekotus, jota
ei voi kuvitella, ellei sitä ole nähnyt. Ihmisiä
kaikenmoisissa puvuissa sekä kaikista roduista
ja väreistä: alkaen valkoisesta, hienosta
pariisi-laisnaisesta, pikimustaan neekeriin.
Pariisilaiset kutsuvat Eiffel-torniaan ,,le nouveau tour
Babel", ja on heillä siihen syytäkin, sillä
tuskin löytyy yhtään kieltä, jota siellä ei saisi
kuullå. Vaan eihän minulla nyt ole tarkoitus
ruveta kertomaan tästä miljoonakaupungista,
sillä onhan siitä jo ollut tarpeeksi
seikkaperäisiä selontekoja kaikissa maailman
sanomalehdissä. Kerron vain asioista,, jotka
mahdollisesti voivat olla jostakin arvosta kirjaltajille.
Maailmannäyttely on luonnollisesti
houkutellut tänne, paitsi miljoonia näyttelyssä kävijöitä,
myöskin sellaisia, joilla on ollut aikomus
työskennellä täällä jonkun aikaa. Siten on tänne
myöskin tulvaillut suuri määrä kirjaltajia sekä
maaseudulta että etenkin ulkomaalta.
Seurauksena tästä on ollut, että työttömien luku on
kasvanut tuhansiin. Tosin on näyttelyn
johdosta löytynyt työtä tavallista runsaammin,
vaan ei kuitenkaan niin paljon, että niin suuri
määrä olisi voinut saada työtä, josta syystä
useammat ovat saaneet kääntyä takaisin.
Minulla oli työpaikka tiedossa jo edeltäkäsin,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
