Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
66
gutenberg.
N:o 55 (19)
josta saan kiittää ranskalaisia ystäviäni
Berliinissä.
Jos tekee vertailuja saksalaisten ja
ranskalaisten painojen välillä, niin lankeaa tässä voitto
edellämainituille. Kun on nimittäin
työskennellyt pitemmän aikaa Saksan kirjapainoissa,
jossa järjestys ja puhtaus on mallikelpoinen,
niin kyllä huomaa eroituksen. Puhtaus on
melkein kaikissa ranskalaisissa kirjapainoissa kovin
huonolla kannalla, mitä järjestykseen tulee, on
se yhtäläinen. Minä tuomitsen sen painon
mukaan, jossa teen työtä, sillä se on yksi Pariisin
etevimmistä painoista, ja siinä työskentelee 200
latojaa, useita latomakoneita y. m.; olen
sitäpaitsi käynyt useissa täkäläisissä painoissa ja
on niissä olosuhteet aivan samanlaiset.
Löytyyhän tietysti myöskin poikkeuksia, ja on näi- S
hin luettava suurien sanomalehtien kirjapainot.
Näistä mainitsen ainoastaan „Le Matin"’in
painon, jossa käytetään latojia reklaamina.
Lehden komea latomo on nimittäin yhden ison
boulevardin varrella ja on se pohjakerroksessa
varustettuna suurillä ikkunoilla. Täällä tekevät
latojat pitkissä valkoisissa mekoissaan työtä läpi
vuorokauden uteliaan boulevardiyleisön
tölliste-lyn esineinä.
Astuessaan ranskalaiseen painoon, luulee
ensin tulevansa johonkin pappikollegiumiin, sillä
melkein kaikki latojat ovat puetut mustaan
mekkoon, joiden joukossa siellä täällä
pilkistää joku Valkonenkin. Mikä vielä herättää
huomiota, on painoissa löytyvä suuri määrä
nais-latojia, jotka myöskin ovat puettuina mustaan
mekkoon. Löytyypä painoja, joissa latojattarien
luku on suurempi kuin latojain. Tätä vastaan
tietysti ei olisi mitään muistuttamista, jos
nais-latojille maksettaisiin palkkaa tariffin
mukaisesti, vaan valitettavasti näin ei ole laita
useimmissa kirjapainoissa. Tässä on siis ranskan
liitolla vaikea pulma ratkaistava.
Tahdon tässä esittää muutamia pääpiirteitä
työtavoissa, jotka ovat aivan erilaisia
ranskalaisissa ja saksalaisissa kirjapainoissa
(suomalaiset painot ovat saksalaisten mukaisesti
järjestetyt). Ensimäinen erilaisuus on
vinkkeli-haka, jonka jokaisen latojan pitää itse ostaa.
Kun sitten on oppinut tuntemaan ranskalaisen
kastin ja latonut jonkun verran, niin tulee
korjaus (tietysti naskalilla). Vaan nyt tulee
useampia ranskalaisia työtovereita uteliaina
katsomaan tätä eriskummallista työkalua; naskali on
Nykyajan maailmanlehti.
Eräs „Dannebrog"’in kirjeenvaihtaja kertoo
käynnistään ameriikkalaisen sanomalehden
liikkeessä seuraavaa:
Ensimäinen, jonka tapasin tässä
23-kerrok-sisessa rakennuksessa, asettui ensin kerrassaan
käsittämättömälle kannalle pyyntöni suhteen
saada opasta ohjaamaan minua tarkoituksessani.
Kaikkiin kysymyksiini vastasi hän pelkällä
päänpudistuksella, jonka ensin luulin johtuvan
siitä, etten taitanut lausua ajatustani täysin
puhtaalla englanninkielellä. Mutta pian alkoi
minulle selvetä, että tämä harhaantunut
herrasmies oli — mykkä. Sain sitte tietää,* että
hänèn toimenaan oli vastaanottaa ja rauhoittaa
tyytymättömiä lukijoita.
Kun tämä mykkä vihdoinkin pääsi selville
siitä, etten ollut hänen tavallisia hoidokkaitaan,
esitti hän minut yhdelle sanomalehden
kahdeksasta toimitussihteereistä, jotka taas
esittivät. minut rakennuksen n. k. ylitarkastajalle,
Mr Garuthers’ille, joka sitte palveli oppaanani.
Käydessäni ,,The World"’in liikkeessä, en
tuskin hetkeksikään saattanut olla lausumatta
ihmettelyäni. Kieltää en tosin saata, että oli
hiukan vaikea pidättää ehta ameriikkalaista
tyyneyttä, kun oppaani vei minut erääseen suureen,
pitkään huoneeseen, jossa kuusitoista
maalaajaa työskentelivät pensseleineen ja
värilautoi-neen, ainoastaan valmistaakseen originaaleja
niihin värikuviin, jotka esiintyvät lehden
seuraavan sunnuntain numerossa.
nimittäin Hanskassa aivan tuntematon työkalu,
sillä korjaus toimitetaan täällä pinsetillä.
Kirjasinten korkeus lasketaan pisteitten mukaan;
nimet nonpareil, petit, korpus, cicero j. n. e.
ovat aivan tuntemattomia. Esim. yksi cicero
kutsutaan ,,dange paintz", tertia ,,seize paintz",
kaksoiscicero ,,vingtquatre" tahi „deux dauze"
j. n. e. Aluksi tämä tuntuu kovin oudolta,
kun esim. tarvitsee kuuden ciceron kirjainta, niin
on ensin laskettava että kuusi ciceroa on yhtä
kun 72 pistettä. — Kun saa taulun
ladottavaksi, niin tietysti kysyy missä messinkiviivat
ovat, vaan tähän saa vastaukseksi, että
sellaisia ei löydy koko painossa. Viivat, välikkeet
y. m. täytyy itse tehdä tätä tarkoitusta varten
löytyvällä koneella; valmiita systemaattisia
viivoja ei löydy.
Koska olen puhunut mustista mekoista,
tahdon vielä puhua muutamista tavoista, jotka
ulkomaalaiselta tuntuvat kovin oudoilta.
Ranskalaisella latojalla on tavallisesti kaksi mekkoa,
toisen hän käyttää painossa, toisen, joka on
puhtaampi, matkalla kodin ja painon välillä,
löytyypä sellaisiakin latojia, jotka eivät koskaan
käytä muuta päällysnuttua; saattaapa useasti
sunnuntaisin nähdä Pariisin kaduilla kävelyllä
latojia puettuina mekkoonsa. Hauskaa olisi
nähdä, minkä vaikutuksen tämä tekisi, jos
Helsingin kirjaltajat seuraisivat ranskalaisten
am-mattitoverien esimerkkiä käydessään Espiksellä
mekkoon puettuina; varmaan kääntäisivät koko
kaupungin nurinniskoin.
■ Nyt muutama sana kielestä. Kun saavuin
maaliskuussa tänne, luulin tulevani hyvin
toimeen ranskankielen taidossa sillä olin jo
oppinut Berlinissä ranskaa seurustellessani
ranskalaisten toverien kanssa. Pariisissa oli minulla
kuitenkin aluksi vaikea ymmärtää kieltä, koska
siellä puhutaan kovin pikaisesti, josta useasti
ei voi erottaa yhtään sanaa. Alexandre
Dumas on kerran sanonut: ,,11 ne fant pas
con-fondre la langue franchise avec notre langue
parisienne" (ei pidä sekottaa ranskan kieltä
meidän pariisilaisen kielen kanssa) ja on
hänellä siinä aivan oikein. Etenkin kirjapainoissa
kuulee usein lausuttavan- sanoja, joista ei saa
selkoa, vaikka kävisi läpi kaikki maailmassa
löytyvät sanakirjat. Berlinissä ei ollut kovin
vaikeata ymmärtää berliinin murretta, sillä se
on ainoastaan siinä kohden erilainen, että g
äännetään kuten j, s kuten t j. n. e.; näytteeksi tah-
Sununtainumerolla on m. m. erityinen
naisten osasto, joka tavallisesti käsittää neljä sivua
kuvia ja tekstiä. Tätä osastoa toimittaa mrs
Harriet Hubbart, jonka vakituisen
aputoimittaja-joukon muodostavat kahdeksan naista. Hän
kirjoittaa artikkeleita yksinomaan naisille ja on
hänen toimenaan myöskin tyydyttävästi vastata
kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin
kysymyksiin, joita naismaailma saattaa keksiä, kuten
esim. kuinka pysyvämmin kiinnitetään
sukkanauhaa y. m., y. m.
Jokapäiväinen toimitus on jaettu kuuteen eri
osastoonn: yksi aamulla ilmestyvää, toinen illalla
ilmestyvää sekä neljä muina aikoina päivässä
ilmestyvää painosta varten. The World
ilmestyy nimittäin, lukuunottamatta aamupainosta,
joka on suurin, usein 8 à 10 eri kertaa
päivässä. Tuoreimmat tiedot asetetaan aina
etusivulle ja vanhaa otetaan niin paljon kuin tila
myöntää.
Kullakin painoksella on oma osastonsa
erityisine toimitushuoneustoineen sekä erityisine
aputoimittajilleen, ja on kullakin osastolla
käytettävinään — lukuunottamatta yhteisiä
kirjallisuus-, teaatteri-, musiikki-, politiikka-,
urheiluja lääketieteellisiä aputoimittajia, —
18—30-miehen suuruinen kirjeenvaihtajajoukko;
aamu-painos yksinään antaa tointa 50:lle
kirjeenvaihtajalle.
Toimitusosastossa löytyy tätäpaitsi suuri
sähkö-sanomahuone, josta lehdellä on suoranainen
yhteys kaikkiin kaupungeihin Yhdysvalloissa ja
on näissä kaupungeissa lehdellä omat kirjeen-
don tässä mainita seuraavaa: ,,eene jut
jebra-tene Jans is eene jute Jabe Jottes" ja „vrat
is’n det för een Anatsch". Pariisin murteessa
taas löytyy suuri määrä sellaisia sanoja, joita
ei löydä tavallisessa ranskankielessä.
Ulkomaalaiselle ovat nämät murteet suurena haittana,
jonka tähden he toivovatkin, että ne
olisivat niin pitkällä, kuin pippuri kasvaa.
Painossa jo alussa hyvin erottaa pariisilaisen
muista ranskalaisista; jälkimäisen puhetta
ymmärsin oikein hyvin, edellinen sitävastoin sai
puhua tuntikausia ilman että siitä ymmärsin
sanaakaan. Luonnollisesti tähänkin ajanpitkään
tottuu ja olen nyt päässyt näitten vaikeuksien yli.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
