Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENB ER(
N:o 3
20
jyrkälle sotakannalle liittoamme vastaan.
Esimerkkinä tästäkin mainittakoon seuraava tapaus.
Kun kirjaltajat viimetalvisissa tariffirettelöissä
vielä koettivat hieroa yhteistä sovintoa siinä
kokouksessa, joka isäntien kanssa pidettiin
Fennian hotellissa, niin vastasi pankintirehtööri
Schybergsson tähän seuraavaan tapaan : „Tassa
emme näe muuta, kuin kaksi toistaan vastaan
taistelevaa puoluetta. Mikä näistä puolueista
on voimakkaampi, se tulee myöskin voittamaan“.
Että näissä sanoissa esiintyi enemmän
pelottelua, kuin totta, tahtoisimme vielä toistaiseksi
uskoa. Mutta kaikessa tapauksessa,
varmemmaksi vakuudeksi, kerää liittokin puolestaan
voimansa siksi lujaksi ja yksimieliseksi, ettei
tämänkään kanssa ole leikiteltävä. Vaikka rauha
tätä nykyä onkin maassa, niin riippuu kaikki
kuitenkin siitä voimasta mikä liitollamme ja —
sanokaamme suoraan — isäntäyhdistyksellä tätä
nykyä on.
Mutta onko tämä se oikea ja parhaimpiin
tuloksiin johtava menettelytapa? Tätäpä sietäisi
niin isännän kuin työmiehen perinpohjaisemmin
tuumia. Isännät väittävät vaatimuksiamme
käytännössä mahdottomiksi- toteuttaa ja me taas
puolestamme pidämme isäntiä työmiestensä
aineellisesta toimeentulosta välinpitämättöminä
omanvoitonpyytäjinä. Puolueettomasti asiaa
ajatellen täytynee myöntää, että kummassakin näissä
väitteissä saattaa ainakin osittain olla totta.
Tätäpä todistanevat parhaiten ne käytännössä
esiytyvät seikat, että niinpian kun työmiehestä
tulee isäntä, niin on hän silloin myös pahimpia
pyrkimyksiemme vastustajia tahi päinvastaisessa
tapauksessa on sama mies jyrkimpiä asiamme
ajajia.
Nykyisen yhteiskuntamuodon vallitessa on
ihminen helposti taipuvainen itsekkäisyyteen ja
liiotteluihin. Asioita lähemmin tuntematta,
pidetään niitä pahempina, kuin mitä ne itse
asiassa ovat. Sama on laita meidänkin.
Silloin, kun isännät eivät lähemmin tiedä ja
tunne niitä perusteita, joilla työmies
koettaa inhimillistä olemassaoloansa turvata, niin
pidetään näitä säännöllisesti aina liioteltuina,
olkootpa ne sitte vaikka kuinka kohtuullisia
tahansa. Ja silloin kuin taas työmies
huomaa, että hänen menestymisensä ehto
riippuu yksinomaan omasta voimastaan, niin syntyy
tästä tavallisesti yhteentörmäys, ja kummallakin
puolella varustaudutaan sotaan. Silloin on
työmieskin kadottanut kaiken luottonsa isäntäänsä
ja myöhäistä on enää saavuttaa sitä rauhaa ja
sovintoa, jota rauhallisella yhteistoiminnalla ja
asiain kummankinpuolisilla selvittelyillä tätä
ennen olisi saavutettu.
Meille on usein saarnattu, että työlakko on
keino, jota työmiehen aina tulisi karttaa, ja että
tämä on sodankäyntiä, jossa kummallakin
puolen hiotaan aseita, tuottaen täten suuria
vaurioita niin isännälle kuin työmiehelle. Aivan
oikein ! Tähän yhdymme täydellisesti. Sillä
mikäpä on suurimpana esteenä sille
menestymiselle, jonka ainoastaan sovinnollinen
yhteistoiminta saattaa aikaansaada, kuin juuri nuo
kirotut ja kummankin puolista vihamielisyyttä
synnyttävät työlakot. Mutta että työlakkojen
karttaminen usein riippuu isännistäkin, sitäpä
koetamme tässä selvittää.
Kuten näyttää, ovat viimetalviset tariffirettelöt
asettaneet liittomme tätä nykyä
suunriankäänteeseen. Saatammeko vielä ylläpitää
sovinnollista yhteistoimintaa isäntien kanssa, vai
olemmeko pakotetut asettumaan pelkkään
rynnäkköasemaan ? Niin hartaasti kuin tahtoisimmekin
kallistua tuolle meitäkin enemmän
hyödyttävälle rauhalliselle alalle, niin näyttää kuitenkin
tämän suunnan saavuttamisella tätä nykyä
olevan esteitä voitettavina ja nämä riippuvat
yksinomaan isännistä.
Kuten jo alussa mainitsimme, on suuri osa
faktoreja luopunut liitosta. Syynä heillä tähän
on se, että heidän muka „ei sovi palvella kahta
herraa, sillä toisesta on luovuttava“. Ennen
saavutetuista kokemuksista tiedämme, että juuri
faktorit ovat ne miehet, jotka parhaiten
sitoovat työmiehet isäntäänsä ja jotka parhaiten
saattavat selvitellä niitä perusteita, joita
kummaltakin puolelta esitetään. Jos herrat faktorit
edellämainitulla perusteella luopuvat tästä
tärkeästä välittäjätoimestaan, niin merkitsee tämä
samaa kuin että he samalla ovat ilmoittaneet
olevansa vastustajia työmiestensä
parannuspuuhille, ja silloinhan on luonnollista, että
liittommekin pitää heitä vihamiehinään ja ainoana
tukena on säännöllisesti pysytellä
puolustusasemassa ja tarpeen vaatiessa suunnitella
rynnäköltä. Toivokaamme kuitenkin, että liittomme
vastainen toiminta ei tarvitsisi perustua näin
jyrkälle pohjalle. Mutta, kuten sanoimme,
riippuu tämä suurimmaksi osaksi siitä, missä
määrin faktorit täyttävät niitä velvollisuuksiaan, joita
yhteiskunnalliselta kannalta nähden, saatamme
heiltä vaatia. Jos isäntien keskuudessa yhä
enemmän rajattomuuksiin kohoavan kilpailun
vallitessa liittomme toiminta täten onkin
pakotettu asettumaan työmiestä enemmän turvaavalle
pohjalle, niin emme saata tässä löytää
minkäänlaista syytä faktorien luopumiselle liitosta.
Päinvastoin tulisi heidän juuri tällaisten olojen
vallitessa vieläkin enemmän lyöttäytyä siihen
yhteisneuvotteluun, joka on ainoa keino mahdol-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
