Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o IO
88
Kirjeitä. — $ref
Tampere, toukokuulla 1901.
Tampereen Kirjaltajayhdistyksellä oli kokous
v. k. 28 p:nä ja keskusteltiin siinä m. m.
seuraavia asioita:
Päätettiin perustaa yhdistyksen keskuudessa
käsinkirjoitettu lehti, mutta koska arveltiin
siihen kesän aikana saatavan kovin vähän
kirjoituksia, lykättiin „näytenumeron“ julkaiseminen
vasta syyspuoleen, jolloin myöskin lähemmin
keskustellaan lehden nimestä. Toimittajaksi
valittiin hra Kaarlo Uskela.
Päätettiin yhdistyksen rahastonhoitajalle
maksaa palkkaa 50 mk. vuodessa.
Keskusteltiin 9-tuntisen työpäivän
pyytämisestä kesäkuukausien ajaksi. Tehtävä jätettiin
4-henkiselle komitealle, johon valittiin hrat
Kaarlo Halme, H. Rosenqvist, K. Lindgren ja
Kaarlo Uskela.
Vapunpäivää vietettiin täällä kuten tavallisesti
muitakin arkipäiviä. Lomaa ei tietääkseni
mistään painosta työväestölle annettu. Ilman
merkitystä ei tämä päivä kuitenkaan ollut, sillä
silloin otettiin täällä käytäntöön nuo paljon
huomiota saavuttaneet kirjaltajani sini-valkoiset
virkalakit. Ja olipa kävelymatkakin ilmoitettu
toimeenpantavaksi Vapunpäivä-aamuna klo 6, jolle
retkelle oikein 40-henkisessä joukossa piti
mentämän virkalakkeja uudistamaan. Retkelle ei
kumminkaan saapunut tuskin
kahtakaankymmentä henkeä ja niistäkin ainoastaan toiset
puolet virkalakeilla varustettuina. Mentiin
kumminkin Pyynikille, missä muuan laulukööri esitti
joitakuita isänmaallisia lauluja. Ilomäen
näkötornille saavuttuamme joukkomme hajosi,
otettiin äkkipikaa lasi simaa ja sitten lähdettiin
hyvää kyytiä livistämään kaupunkiin.
*
Virkalakeista puhuessani voin mainita, että
useimmat niistä, jotka kiihkeimmästi puolustivat
sini-valkoista lakkia käytäntöön otettavaksi,
eivät ole ollenkaan pistäneet sitä päähänsä.
Toiset eivät ensinkään aijo ruveta pitämäänkään
ja toiset taasen vasta sitten „kun ihmiset niihin
vähän tottuvat“. Osa tilaajista kumminkin pitää
niitä niinkuin varsinaisia virkalakkeja ainakin ja
sieviltä ne näyttävätkin. Pitäkää vaan,
kirjaltajat, rohkeasti tunnusmerkkiänne, siten saatte
isänmaallisuutennekin paremmin tunnustetuksi ;
sillä tunnettuahan on, ettei nykyään maassamme
jonkun henkilön toiminta ole isänmaallisuuden
merkkinä, vaan ulkonaiset merkit.
Työnpuute Tampereen kirjapainoissa alkaa
päivä päivältä käydä yhä tuntuvammaksi,
niinettä joistakuista painoista jo on täytynyt ruveta
vähentämään työväkeä. Niinpä on esim.
Tampereen Uutisten painosta jo ajettu pois
viimeisetkin miespuoliset latojat ja kivipainosta on
työnpuutteen takia pantu pois ainoa latoja, mikä
siellä oli. Isännöitsijänä tässä viimemainitussa
painossa on muuan kauppias Lindstedt, joka
täällä Tampereella kirjapainonisäntänä on
saavuttanut miltei yhtä surkean maineen kuin
Ansas Vaasassa. Erittäinkin ylössanomista on
mainittu herra tottunut pitämään oikein
mielitehtävänään, joskin ne useimmassa tapauksessa on
täytynyt peruuttaa.
Olisi paljonkin puhumista epäkohdista
kirjapaino-oloissamme, mutta jääkööt ne siksi,
kunnes ehdin niistä saada vähän tarkempaa selkoa.
Karlus.
Om Z. Topelius
berättas följande skildring hvilken torde hafva
ett särskildt inträsse för oss typografer.
Det var sommaren 1883 då 4:de upplagan af
„Boken om vårt land“ skulle tryckas. Boken,
som nästan hvarje år utkom i en upplaga af
5,000 ex. utom den första som utgick 1 3,000,
genomgicks denna sommar af författaren Z.
Topelius ännu en gång, som därvid gjorde
betydliga ändringar och tillägg till densamma samt
själf läste korrekturet och godkände detta till
tryckning. Denna upplaga var den första i 10,000
ex. af läseboken.
Emellertid hade bokens förläggare,
kommerserådet G. W. Edlund ombesöjdt, att första
korrekturet lästes af hans enskilde korrekturläsare,
och denne fann för godt att ändra författarens
skrifsätt helt och hållet i anslutning till Svenska
akademins ordlista; förf. hade endast delvis
anslutit sig till densamma.
Detta egenmäktiga tillvägagående förvånade
helt säkert författaren rätt mycket, och då han
antog, att orsaken var sätteriets, skulle detta
äfven. hafva anmärkning härom. Af en eller
annan anledning hade korrekturet till de tre
första arken af boken på en gång samlats hos
författaren på Björkudden, och då han nu återsände
dessa till tryckeriet medföljde en „Till Sättaren“
adresserad sålydande biljett:
Min ortografi i boken om vårt land får icke
ändras. Jag betalar gärna 25 penni för arket
blott de utkomma utan några tryckfel.
Z. T.
Följande dag återsändes ofvan nämda tre ark
till Björkudden för att få dem godkända till tryck-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 05:39:13 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gutenberg/1901/0088.html
