Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o 12
103
sien omien säästöjensä lisäksi takaisi hänelle
pienen raha-avun, joka tekisi mahdolliseksi
tuolle työmiehelle Helsingin läheisyydestä saada
pienen mutta oman mökin, niin sai hän tosin
kauniissa muodossa esitetyn kiellon, mutta josta
kiellosta kuitenkin saattoi käsittää, että
tällaisethan hommat ovat yksinomaan
yläluokkalaisia varten. — Älkäämme siis lentäkö
korkeammalle kuin siivet kannattavat. Ja näin jäi
tämäkin monien vuosien mielikuva oman orren
olla olemisesta ja pienestä perunamaasta
pelkäksi utuku vaksi.
Toinen esimerkki siitä „virkistyksestä“, jonka
omaan kokemukseen perustuva „kalastusmatka“
tuotti tämän kirjoittajalle heti enslnäisen loman
saatuaan. Lauvantaina kotiin palatessani ja
ensin vatsani vaatimuksia tyydytettyäni etsin
monivuotisista piilopaikoistaan kalastusneuvot ja
isäntien kehoituksesta läksin vaimoneni ja
lapsineni „virkistys“-retkelle. Kun ilma oli
kaunis ja kaikki näytti lupaavalta, niin suuntasin
veneeni tuonne luonnonihanalle ja
pääkaupungin köyhälistölle omistetulle Seurasaarelle.
Koska perheeni ei ole tottunut pehmeillä
untuvapatjoilla ja usein ei aivan
vapaana nauttimaan luonnon määräämää lepoa,
niin koetimme yön lähestyessä nyttenkin
parhaan mukaan sovelluttaa makuusijamme tämän
matoisen maailman matoiselle nurmelle. Tähän
asti kävi kaikki hyvin. Mutta juuri kun olin
kallistanut pääni kantoa vastaan, niin
ilmestyykin luokseni sellainen „itikka“, jota ei ainakaan
peukalon kynnellä painaen saattanut murhata
ja kuiskaa korvaani että tällä saarella ei ole
oikeus viettää yötään. Tätä itikkaa kutsutaan
saaren vahdiksi. Ja ettei tämän kanssa ollut
leikiteltävä, sen sain kokea siitä kun muistutin
hänelle, että sellaisen määräyksen on
kaupungin valtuusto jo moniaita vuosia takaperin
kumonut, sillä aivanhan minut perheineni ajettiin
saarelta pois kuin lehmät naapurin
ruispellosta. Koska herrasväen omistamille saarille ei
auttanut yrittääkään ja muita saaria ei ollut
läheisyydessä, niin suuntasimme veneemme eräälle
Hagalundin läheisyydessä olevalle,
vallasihmisille kelpaamattomalle saarennimiselle,
saadaksemme edes täällä olla rauhassa. Mutta
tässäkin erehdyimme surkeasti; sillä juuri
asetuttuamme rannalle kuulimme saaren toisesta
päästä äkkiä hirveitä pullojen helähdyksiä ja
korvia vihlovia hätähuutoja. Ja niin ei auttanut
muu kuin kiireemmän kautta uudelleen tarttua
airoihin paetaksemme „väljemmille vesille“.
Onneksi kuitenkin ei ollut sadetta ja eikä
tuulikaan haitannut. Näin olimme pakotetut
kelluilemaan kokonaisen yön merellä nauttien sitä
„oikeutettua virkistystä“, jonka isännät olivat
meille valmistaneet, tosin maailmanhylkiön kuva
mielessä. Yritimmehän „Maamme“-laulun
säveleitäkin, mutta mitäpä siitä merellä tuli ja —
eihän meillä siihen ollut oikeuttakaan, sillä
tämähän laulu on yksinomaan herrasväkeä ja
kiinteistön omistajia varten.
6tt „tidsiyte“?
Under en tid af så myckenhet betryck som
vår söker ju hvarje aldrig så litet tänkande
människa att på ett eller annat sätt hjälpa till,
så att ett bättre förhållande kunde se dagen.
Det ena förslaget till reform i den ena eller
andra riktningen framspringer efter det andra,
och det ena försöket efter det andra tillämpas
i det praktiska lifvet, men med förbättringarna
går det i allmänhet ytterst långsamt. Äro
månne orättvisorna så till ytterlighet inrotade
hos det allt mer uppblomstrande fåväldet, att
det är omöjligt att erfara något bättre?
Kanhända det så är, kanhända inte. Hur man
emellertid dock vill se saken, och om man
än är aldrig så pessimistiskt anlagd, känner
man dock inom sig, att bättre måste det bli,
att så som det är nu, kan det icke få vara.
Då vi tala om betryck är det naturligtvis
med tanke närmast på det, som vi arbetare
isynnerhet få vidkännas. Vi erkänna villigt,
att äfven de andra klasserna på ett eller annat
sätt äfven ha sina betungande förhållanden,
men de äro ett intet mot hvad arbetarne få
vidkännas.
Efter det vi ansett oss böra förutskicka dessa
allmänna anmärkningar angående de
förhållanden, som göra lifvet så mindre afundsvärdt
för oss, vilja vi tala några ord om ett slags
betryck, under hvilket vi typografer ensamt
kunna skryta om att stå, och som mången
gång är af det slag, att själfva „magfrågan“ i
förhållande till densamma är ett intet. Vi
mena det nästan systematiskt bedrifna brutala
pådrifvaresystem, som inom en del tryckerier
florera i sin allra fagraste glans både i
hufvudstaden och landsorten. Då det nu är vår
mening att egna några rader åt detta tryckande
tryckeriförhållande, vilja vi dock för denna
gång icke vända oss med några
anmärkningar till viss person eller visst tryckeri, utan
endast hålla oss till saken i allmänhet.
När man talar om brutala faktorer eller
förmän, är i allmänhet förhållandet så, att dessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
