Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG.
N:o 15
121
€räs jälkikatsaus v. 2001.
Rohkean mutta paljo merkitsevän
ennakkoaavistuksen kehityksestä kirjapainoalalla sata
vuotta eteenpäin ajassa on hra H. L. Baker
julaissut „American Printerissä“. Hänen
perustelunsa jälkikatsauksen muodossa tuntuu
siksi todenmukaiselta, että on otaksuttavaa näin
tapahtuvan, ja vaikka emme olisikaan
taipuvaisia uskomaan kehityksen kulkua täydellisesti
sellaiseksi — esim. sähkön alalla — kuten
tämän kirjoituksen yksityiskohdissa mainitaan,
niin ei saattane kuitenkaan kukaan tällä
hetkellä väittää, josko se tahi se tulos on
mahdollista tahi ei. Kirjapainoalalla on vasta
myöhempinä aikoina alkanut ilmestyä mullistavia
keksintöjä, eikä mieltä jännittävät uudistukset
suinkaan tule keskeytymään,
Koska lukijoitamme huvittanee tutustua
tähän tulevaisuuden kirjapainoon, niin esitämme
„British Printerin“ mukaan seuraavan
muodostelun hra Bakerin ennustuksista.
Nyt, vuoden 2001 alussa on sovelias
tilaisuus heittää katse niihin edistysaskeleihin, joita
hiljattain umpeen kuluneen vuosisadan vaiheilla
graanllisen taiteen alalla on tehty. Ne, jotka
sata vuotta sitte esiintyivät parannuspuuhien
etumaisina miehinä, ylpeilivät siitä kehitysasteesta,
johonka kirjapainotaito silloin oli kohonnut,
mutta nyt me voimme kuitenkin huomata, ettei
mitään todellisia edistysaskeleita ole tehty
lähes 500 vuoden aikana siitä kun irtonaiset
kirjakkeet keksittiin. Vuosi 1901 omasi tosin
pikaisimman, täydellisimmän ja halvimman
työmetoodin, mutta edistys riippui ainoastaan
erikoisseikkojen paranteluissa eikä periaatteessa
kokonaisuudessaan — silloin käytettiin yhä
edeskinpäin kirjakkeita, joihinka siveltiin väriä ja joita
vastaan suurien koneitten avulla painettiin
paperia, joka painoi ainoastaan yhden arkin
kerrallaan. Nämä koneet olivat mekanismin
ihmetöitä ja asetettiin ne tavallisesti akkunain
ääreen, jossa ihmiset olivat tilaisuudessa
ihmettelemään miltei ihmisellistä intelligensiä
todistavaa liikettä. Mutta mitä merkitsivät nämä
koneet 96,000 arkin tuloksella tunnissa
verrattuna niihin yksinkertaisiin keinoihin, joilla
nykyään elektropainon avulla voidaan päästä
samaan tulokseen joka neljännellä minuutilla.
On suuresti valitettava, että se suunnaton
paljous kekseliäisyyttä todistavia koneita, jotka
sata vuotta sitte olivat käytännössä, ovat
suurimmaksi osaksi hävinneet, mutta nämä koneet
olivatkin siksi suuret, ettei kellään ollut tilaa
niitä säilyttää sen jälkeen, kun ne eivät enää
kelvanneet muuksi kuin romuksi. Kuitenkin
voimme saada jokseenkin tarkan kuvan
ammattioloista vuonna 1901 menneitten taiteitten
mekaanillisessa museossa.
Tässä museossa näemme nuo vanhat
rivienvalauskoneet, jotka aikanaan kiinnittivät suurta
huomiota, kun niissä valettiin 100 kiloa
tunnissa. Mitä kirjakkeilla silloin tarkoitettiin, siitä
voivat lukijamme saada käsityksen sisältyessään
yleistieteeseen, ja museossa ovat he tilaisuudessa
näkemään niitä harvoja jätteitä, jotka ovat sinne
eksyneet ja joita erityisellä huolella säilytetään.
Täällä näemme latomakoneita,
rivinvalauskoneita ja koko joukon muita latoukseen
kuuluvia koneita. Täällä näemme suuria
automaattisia sanomalehtikoneita, ’joittenka yhteen
päähän syötetään puita sekä keskelle nokea ja
aniliinia ja jättävät ne täydellisiä sanomalehtiä
toisesta päästään. Täällä näemme monta
kummallista konetta, joittenka käyttötapa ja nimi
olisivat jääneet hämäryyteen, jollei ajattelevat
ihmiset olisi asettaneet nimilappuja niitten
lasikaappien sisään, joissa niitä säilytetään. Niinpä
näemme kivipainokoneita, leimasinkoneita,
kastinvalmistuskoneita, kaiverruskoneita y. m.
Erityistä huvia tuottaa käynti tässä museossa
sille, joka on halukas kiintymään niihin
mekanismin erityisyyksiin, joilla hänen isoisän isänsä
vaivalloisesti työskenteli — ja vielä tämän lisäksi
kovin huonoa työtä verrattuna nykyiseen.
Tuskinpa tarvinnee mainita, että Copelingin
keksintö käyttää sähköä luonnon vaikuttimiin,
oli perussyynä siihen suureen mullistukseen,
johonka yllä olemme viitanneet. Kun tuli
tiedoksi, että sähkö aivan yksinkertaisesti on
tiivistettyä (kondenseerattua) valoa, valon kaikilla
ominaisuuksilla vahvennetussa asteessa, niin
avautui ihmeteltäviä mahdollisuuksia.
Ensimäisen viittauksen tähän suuntaan teki eräs hra
Röntgen jo päälle sata vuotta sitte. Niin
hänellä kuin hänen . seuraajillaankaan ei
kuitenkaan ollut aavistusta siitä suuresta mullistuksesta,
jotka hänen „säteensä“ aikaansaavat. Vuonna
1904 päätti Edison kuuluisat kokeensa
suorastaan muuntaa hiiltä sähkössä, mutta kadotti
henkensä juuri silloin kuin koe onnistui: hän sai
miltei silmänräpäyksessä surmansa siitä
voimakkaasta virrasta, jonka tämä aiheutti. Onneksi
kuitenkin tunsi eräs hänen apulaisistaan useita
seikkoja hänen kokeistaan, ja kävi se hänelle
mahdolliseksi noin vuoden kuluttua sovelluttaa
tätä keksintöä ei tämäkään
riittänyt tarpeeksi selvittämään tätä nykyään
yleisesti tunnettua asiaa, että h .ii pääasiallisesti on
makasiinoittua auringonvaloa, helposti eristettynä
tiivistetyssä sähkössä. Vuonna 1929 oh
Copelingille suotu onni todistaa tämä hämmästy-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
