Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 16
GUTENBERG
130
ainoastaan tärkeimmät, mutta paikkakunnalliset
lehdet ottavat kokonaisen sarjan ja järjestävät
ne siten, että koko tämä tapahtuma kaikkine
liikkeineen ja väreineen voidaan kinetoskoopin
avulla nähdä aivan samoin kuin luonnossa. On
jokseenkin tavallista asettaa kuvat kotinsa
seinälle, että perheen kaikki jäsenet ovat
tilaisuudessa ihmettelemään niitä, ja näin esitettyjen
seikkojen pienimmistäkin erikoiskohdista
saamaan sellaisen käsityksen, jota sanoin on
mahdoton kuvata.
Yritteliäimmät sanomalehdet alkavat silloin
tällöin lähettää lisälehtiä elektrofooniarkin
muodossa, jotka kulkevat elektrofoonin läpitse ja
tällätavoin toistavat laulua, puheita y. m. sekä
samalla esittävät puhujan tahi laulajan
persoonan, kasvonpiirteet ja liikkeet.
Muutama sana kommersiaali-painoksesta
lopettakoon tämän jälkikatsauksen. Tämä
graafillisen taiteen haara on nykyään paljo
yksinkertaisempi kuin sata vuotta sitte. Tuntuu
aivan uskomattomalta, että miehet taiteellisilla
lahjoilla silloin olisivat voineet vaikuttaa niin
huonoihin tuloksiin meidän nykyiseen
kauniiseen aakkoseemme verrattuna. Nyt asettuu
kirjapainotaiteilia sähkökirjotuskoneensa ääreen ja
asettaa koneeseen sen silinterin, joka sisältää
sen aakkoslajin, joka käsilläolevaan työhön
parhaiten soveltuu. Hän tietää edeltäkäsin
rivien pituuden sekä missä muodossa nämä
tulevat esiytymään. Hän kerää ensimäisen rivin
sekä asettaa sähkölinssin siihen kohtaan, että
rivi saavuttaa määrätyn pituuden ja kirjakkeet
tarkoitetun ko’on. Jos kirjakkeet ovat liian
isoja, asettaa hän ontevan linssin vaakasuoraan
suuntaan ja saa tällätavoin kirjakkeet
matalammiksi ja verrannollisesti niin leveiksi, kuin rivin
leveys kaipaa. Jos sitä vastoin kirjakkeet
näyttäytyvät liian pieniltä, tekee hän ne
korkeammiksi asettamalla linssin pystysuoraan asemaan,
näin muodoin esittämällä tuon silinterissä
olevan yhden kirjakelajin kaikki suuruudet ja
muodot. Kun rivin kuva vastaa tarkoitettua kokoa
ja pituutta, kiinnittää hän tämän varovaisesti
paperille („kehilöön“) ja jatkaa tätä siksi kun
kaikki rivit ovat järjestetyt. Tämän jälkeen
asettaa hän arkin sähkö-,,painimeen“, tarkistaa
paperipakan ja painaa koko pakan ainoastaan
yhden kerran kiertämällä sähkövirtanappulaa.
Käyttämällä suurentavia tahi pienentäviä
linssejä, saattaa samaa painoarkkia („kehilöä“)
painattaa minkälaiseen kokoon tahansa. Kun
menneinä „kultaisina aikoina“ tuli kysymys
muuttaa latous suurennettuun tahi pienennettyyn
kokoon, oli silloin kirjakkeet aina ladottavat
yksitellen uudestaan, ja olipa usein mahdoton
saada sopivia kirjakkeita, vaikkapa valinta olisi
kohonnut tuhatmäärään. Nyt sitä vastoin:
tusina pieniä lasisilinterejä, jotka sisältä ovat
valaistut sähköllä ja joittenka kunkin ulkoreunaan
on muodostettu erilaatuiset aakkoset — tässä
kaikki mitä kirjanpainaja tarvitsee esittäessään
kaikkia mahdollisia kokoja ja vaihteluja
kirjakkeista.
Fotokromia-painosta (jäljennös
valokuvauksella saavutetuista luonnonväreistä) käytetään
nykyään miltei kaikissa kataloogeissa ja
hintaluetteloissa, koska se esittää tarkan ja
luonnonmukaisen kuvan tarjolla olevasta tavarasta.
Tämä painotyö on yhtä helppoa ja halpaa kuin
yllämainittukin. Käsinkaiverrus on hylätty
työtapa. Ihmiselimen epätäydellisyys ei enää johda
harhaan katsetta kuvatessaan tavaroita, koneita
ja kauniita maisemia. Me tiedämme nykyään,
että parhaat tuotteet taiteen alalla ovat
ainoastaan naurettavia irvikuvia verratessamme niitä
luontoon itseensä, jota nykyään esitetään
kaikessa kauneudessaan ja totuudessaan.
Pampas-paperi, kestävyydellään „ajan
hammasta“ vastaan sekä kaikkine hienoine
ominaisuuksineen, joka valmistetaan eräästä
loppumattomasta varastosta raaka-ainetta, on antanut
meille aineen, josta esi-isämme eivät voineet
uneksiakaan.
Kirjapaino vuonna 2001 on rauhallinen
atelieeri, jossa on muutamia sähkökirjotuskoneita
sekä muutamia sähkö-,,painajia“ — tyytyväisiä,
onnellisia työmiehiä, jotka innolla ja
mielenkiinnolla esittävät kauniita töitä. Tuskinpa
voimme ajatella, että ainoastaan sata vuotta sitte
edeltäjämme olivat pakotetut yöt päivät läpeensä
työskentelemään likaisissa työhuoneissa,
koneitten jyskeessä sekä soveliaitten ainesten ja
käytännöllisten tietojen puutteessa, koskaan
voimatta esittää niitä aatteita, joita heidän
viimeiseen asti ponnistettu sisällinen mielikuvituksensa
tavotteli — ja tämä kaikki taas vuoden lopussa
huomatessaan suurimman osan työtarpeista ja
koneista mitättömiksi uudempien keksintöjen
rinnalla, joita suurilla rahasummilla oli pakotettu
lunastamaan,, jos tahtoi kestää kilpailua sekä
seurata aikaansa. Totisesti, nykyinen
kirjapainotyöväki voi kiittää onneaan, että he elävät
nykyisen ajan täydessä valossa, eikä niinä aikoina,
jolloin vallinkaivajat raskaasti ja vaivaloisesti
raivasivat itseään eteenpäin parempien päivien
tavottelussa, joka raatamistyö kuitenkin miltei aina
valmisti tekijälleen ennenaikaisen haudan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
