Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG
N:o 17
137
Kun kirjanpainajat Suomessa perustivat
yhdistyksen, niin luulin, että vaikka järjestö
saattaakin joutua vastajärjestön kanssa
sotakannalle, niin on näistä järjestöistä usein hyötyäkin.
Etupäässä ajattelin sitä, että kun isännät
kerran joutuvat saman pöydän ääreen
keskustelemaan yhteisiä asioita, niin eiköhän tämäkin
tulisi vaikuttamaan paremman ammatillisen
kehityksen aikaansaamiseksi. Mutta erehdykseni
oli suuri. Meidän ehdottamamme sekä useissa
maissa jo käytännössä oleva oppilastariffi
pidettiin liian vaarallisena kapineena ja näin ollen
pistettiin se penkin alle. Tosin lupasivat
isännät hetimiten ryhtyä toimeen oppilasolojen
paremmalle kannalle saattamiseksi sekä erityisen
tariffin aikaansaamiseksi, ja asetettiinhan
,komiteakin“ tätä asiaa huolehtimaan. Mutta
tässäkin kävi, “kuten herrojen puuhissa yleensä: jos
tahdotaan saada jokin asia nukutetuksi, niin
tehokkaana keinona on se, että siihen asetetaan
„komitea“. Ainoana tuloksena on se, että tätä
nykyä on olemassa kaikessa hiljaisuudessa
valmistettu painos oppilaskontrahteja, — oikein
kartanon „muonamiehen“ kontrahtin mallia, —
joita sopivassa tilaisuudessa aiotaan tyrkyttää
oppilaille. Tämä on tietysti tehty siltä varalta,
että jos liitto ryhtyy kapinaan, niin silloin
asetetaan kokonainen armeija lapsia meitä muka
kurissa pitämään. Siis isäntäyhdistyksen
tarkoituksena näkyy olevan alituinen sotakannalla
pysytteleminen. Mutta huonoksipa he
arvelevatkin liittomme voimia. Sillä „kova kovaa
vastaan“ (käyttääksemme Uuden Suomettaren
sanoja iloitessaan työnantajien liittymisestä
Suomessa) olkoon siis meidänkin liittomme
vaalilauseena.- Vaikka työlakkoihin
turvautuisimmekin viimeisessä pakkotilassa, niin olkoon
kuitenkin pääpyrintömme se, että liittomme
voimat ovat säilytettävät ainakin isäntäjärj eston
kanssa tasan, sillä sananvalta meillä on oleva
yhtä suuri kuin heilläkin ja tämähän näkyy
olevan nykyajan ainoa keino rauhan
säilyttämiseksi. Jos pyritään johonkin päämäärään,
niin on luonnollista, että ensin on oltava
selvillä asemasta. Olkoon siis tämä liittomme
vastainen suunta. Olemmehan jo tarpeeksi
koettaneet ojennella sovinnon kättä ja pyrkiä
rauhalliseen yhteistoimintaan.
Missä määrin kirjapainon omistajat todellakin
ovat kallistaneet korvansa meidän nöyrille
rukouksillemme, osottanee parhaiten se pyyntö,
jonka Helsingin kirjaltajayhdistys viime
kevännä esitti isännille, kun oli kysymys siitä,
että työaikaa kesäkuukausina hieman
lyhennettäisiin, joten työn vähyyden takia leipä
jakaantuisi useammalle taholle. Kun tätäkään
isäntiä yksinomaan hyödyttävää pyyntöä ei voitu
muulla tapaa kieltää, niin jätettiin asia
ammattiamme tuntemattoman lakimiehen haltuun, joka
tiesi kertoa sen aavistamattoman uutisen, että
työtä tulisi kesän kuluessa olemaan enemmän
kuin konsanaan ennen. Asia oli näet se, että
siinä kirjapainossa, jossa herra pormestari
esiintyy ylimääräisenä isäntänä, painettiin tämän
kesän kuluessa tulevan vuoden almanakka, joka
lienee ollutkin ainoana työnä koko
kirjapainossa. Kummallisinta oli se, että Helsingin
kirjapainojen vanhat kokeneet isännät
vahvistivat allekirjoituksellaan mielipiteensä
yhtäpitäviksi pormestarin kanssa. Kokemus on
kuitenkin puhunut meille aivan toista kieltä;
sillä niin vähissä kuin tänä kesänä, eivät työt
ole olleet ainakaan kahdeksaan vuoteen.
Tosin suoranaisesti eronsaaneitten lukumäärä ei
ole ollut suuri, mutta kuitenkin, jos astuit
mihinkä latomoon tahansa Helsingissä, niin
et suurissa saleissa tavannut muuta kuin
jonkun yksilön siellä täällä. Ja mistäpä tämä
johtui? Säännöllisesti aina siitä syystä, ettei
ollut mitä tehdä, ja eihän sitä kesänä saattanut
ristissä käsin pölyisessä huoneessa istua. Suuri
osa vietti kesäänsä „Santjagossa“ ja toiset taas
läksivät kuukauden tahi parin pakolliselle
kesälomalle. Ja olivathan isännätkin niin
ystävällisiä, etteivät lainkaan kiinnittäneet huomiotaan
siihen, koska mies aamupäivällä saapui työhön
ja koska hän taas iltapäivällä poistui,
puhumattakaan sakoista. Kun vertaa päivän
työtuntimäärää kutakin latojaa kohden, niin keskimäärä
ei ainakaan saata kohoa päälle kuuden tunnin.
Mutta mitäpä siitä? Pääasiahan oli vain se,
että Helsingin kirjaltajayhdistykselle tahdottiin
näyttää kenenkä käsissä ohjakset ovat ja
kenenkä velvollisuutena on juhtana esiintyä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
