Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kapteenin, joka ajatteli niitä niin, ettei häntä voitu käyttää
keväällä Atlantilla. Hän näki jäävuoria unissaan,
näki niitä valveilla ollessaan — ja antoi sitten
laivansa kerran törmätä sellaiseen. Hän oli sadatellut
niitä niin monen monta kertaa, että kerran sellainen
vedenalainen jäävuori repi hänen laivansa pohjan
auki. Ja vielä sellaisena aikana, jolloin kukaan ei
enää niitä näillä tienoin odottanut.
Minnehahan ruosteiset kyljet kyntivät syvän vaon
harmaaseen, kuolleelta näyttävään mereen.
Etukannelle satoi harmaata kuohua. Meri näytti elottomalta,
mutta se eli kuitenkin niinkuin se aina tekee.
Raskaassa lastissa oleva laiva kiipesi aaltojen harjoille,
jotka muistuttivat lyijyvuoria, porhalsi sitten
seuraavaan laaksoon ja savupiipusta kohosi mustaa savua
likaisille aalloille ravinnoksi. Vesi kuohui keulassa ja
kohina kuului komentosillalle saakka, missä ruorimies
sormillaan pyöritti naurettavan pientä ruoriratasta.
Etukannella käveli puosu raikasta ilmaa
haukkaamassa. Laivakeittiöstä kuului astioiden kalinaa ja
ruorimies keskittyi kokonaan ajatukseen, mitä tänään
saataisiin päivälliseksi.
Pilvissä välkähti hieman. Jossain oli hienoinen
rako. Kapteeni ja perämies kohottivat sekstanttinsa
kuin yhteisestä sopimuksesta, mutta laskivat ne pian
jälleen alas.
—Ei kannata. Mennään merenkulkuhyttiin.
Kapteeni astui edellä ja perämies seurasi perässä.
Samalla hetkellä astui toinen perämies komentosillalle.
—Saitteko mitään? hän kysyi kuin ohimennen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
