VUOKSELLA. 67 ten käytännölliset pieksut ovat, sillä yht' äkkiä olivat ne ja sukat riisuttuina rannalle ja niiden isännän ei tarvinnut aristella jalkainsa kastumista hypiskellessään kiveltä kivelle tai kaalellessaan pitkin rantaa auttele- massa kanoottia kivien ohitse, kuin kumppani kiipeil- len rannalla yli kivien ja pensaiden veti sitä eteen päin nuorasta. Puuhaileminen kahden kanootin kanssa oli aika väsyttävä työ ja ennen, kuin selvisimme koskesta, juoksi hiki virtoina pitkin kasvoja. Siispä, saatuamme viimein molemmat kanootit turvaan, vaivuimme kuu- mina ja väsyneinä, mutta iloisina kuin pari koulupoi- kaa sammaliselle vuoren rinteelle nauttimaan täysin määrin kesäauringon paistetta, aaltojen iloista leikkiä ja lepoa ulkona luonnossa. Me lähestyimme nyt sitä kannasta, joka erotti meitä Vuoksesta. Kapeimmasta paikasta se oli tuskin enemmän kuin kilometrin levyinen, mutta siinä ei ol- lut mitään tietä eikä polkua tiheän metsän läpi, joka peitti molempain rantojen välistä taivalta. Sen tähden ohjasimme Kääntymän kylään, josta tosin oli 5 kilo- metriä matkaa Kaltovedenmaahan, Vuoksen lahden rantaan, mutta siitä kävi kuljettaa kanootteja hevo- sella ja kärryillä hyvää maantietä myöten. Saavuttua rantaan ei kauan kestänytkään, kuin jo olimme saa- neet tingityksi veturin aluksille. Täällä oltiin jo tottu- neita näihin kanoottiretkiin. Muutamia päiviä sitte oli viety koko matkue — se, josta myllyllä olimme kuul- leet — kannaksen poikki, ja aina siitä asti, kuin en-