Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
k:sliMiiiti lammiini" 4 !i:ttä.
kieut I(oiyit
Satie
Tuolla aaivalla merellä oleivan saa-
ren syrjällä, missä tuuli oli mullan
ja sammalleet jokaisesta kallion lou-
kosta tarkoin lakaissut ja jossa me-
riwesi waahtoisena pirskui ylös il-
maan, kohosi korkea epätasainen kal-
lion huippu.
näkynyt, eläwää ääutä ei kuulunut.
Tätnä autio, tvieraanwaraton paikka
seisoi siinä yksinään ja tyhjänä, ikään-
kuiti totisteeiia siitä köyhyydestä, jolla
ei mitään ole, joka ei mitään toiwo
ja joka wasta onkin kowa kuin kallio.
Mutta waikka asianlaita oli täni-
niöinen, laskeutui kerran koiwun sie-
men pietieen kallion kolooti. Sie-
men oli hymää lajia, sillä se iti ja
jutirtiii, waikkei ollut niuilta ruokaa
kuu meren waahtoa. "Minä tahdon
koettaa pukea kalliota wiheriään wer-
hoon," mietti taimi, ojentain kaksi
ohkaista, pieitoista lehteä waloa kohti.
— Mutta sittenpä tiilikin myrsky ja
pakkaiieu ja pienet lehtiset putosiwat
wieressä olewaan kallioii koloon. –
Seitraatvatia kewäänä puhkesi taas
kaksi uutta lehteä, tutitta niille käwi
samoin.
"Turbaan sinä täällä wiheriöidä
koetat, eihän täällä ivoi mitään kas-
waa", arweli ylhäällä pilwien koh-
dalla liitelewä lokki, joka katseli kaik-
kea" niin peräti korkealta katinalta.
Mutta eipä koiwu sitä kuunnellut-
kaan. Joka wuosi pyrki hänen hen-
to wartensa korkeutta kohti, täyunä
tiutta toiwoa uutta intoa. Mutta
kun muutama kuukaus oli kulunut,
karisiwat pienet, tvaaleat lehdet aina
pois, pudoten saniaan kallion koloon,
sillä täällä oli niin ivähäii rawintoa
pikku koiwuraukalle.
Aika kulni, wuodet ioieritvät ja
ikä loppui. Mehu kuoren alla kui-
wui, heikko silmus putosi pois ja
uiin henki :valmistautui lähtöönsä,
liitääkseen kohti korkeutta, jonne se
oli pyrkinyt.
Sillvin alkoi siellä kuulua linttiin
laulua ja tnehiläisten surinaa. Kuk-
kaisten tuoksua tuntui ympärinsä.
Ja kas! kiwen kolossa seisoi wihan-
ta, kaunis wesa ja sen ympärillä
kaswoi reheivää nurmea ja kauniita
kukkia. Yhä laajenimalta ja laajeni-
malta peitti wihertäwä turwetvaippa
autiota kalliota.
"Mistä on kaikki tämä tullut?"’
kysyi pienokainen . . .ja heikko ivar-
tensa wapisi ilosta.
"Ne lehtiset, joita sinä kerran ati-
noit, owat tuottaneet kalliolle hedel-
mällisen, wiheriöiwän maaperäii, oivat
tuottaneet autiolle kalliolle elättiää",
wastasi walkoinen kyyhkyiieti, joka
lensi siitä ohitse, "tule, seuraa nyt
kanssanil" ja pieneti koiwun henki
wapautui kuorestaan ja kiiti iloisena
korkeuteen.
Kaunis, hedelmällineti saari on
nyt entisen aution sijalla. Siellä
kaswaa heinää, tuoksuwia kukkia ja
tuuheita puita.
Näin käwi, waikka pikku koiwu ei
woinut tuuuta lahjoittaa kuin muu-
tami pieniä, hentoja lehtiä.
(Ptkakkrj. lehti.)
lLähetetty.)
Saljeuuon suota kuiwaamaan,
Koska olen kuullut puheita, että
on keskustelua ollut kuntalaistemme
kesken ojan kaiwantisesta Suljeitnon
suolta alas Kyini jokeen, niin en
malta minäkään olla waiti tässä tär-
keässä asiassa. Olisihait ttio uiin
hywä ja tarpeellinen tehtäwä, että ei
sen minkään syyti tähden sopisi jäädä
tekeniättä. "Kuin katselen-me paikka-
kuntamme pieniä wilja ja heinä maita,
niin huomaamme, että ei tuosta luu-
lisi liiaksi tulewan, waikka tiie seu-
tutntite maatilan omistajat käyttäi-
simtiie hywäksettiine tuota nyt iioin
joutawata tiiaata. Waikka se tulee-
kin wähän maksamaan ennenkun oja
on kaiwettu, eitiine siitä tarwitse
peljästyä, se ivaan waatii ahkertiiit-
tamine. Onhan tuosta jo wesi teh-
nyt puron itselleen läpitse korwen,
mäkien;ja kiwieti wieritse, josta se
ikään kuin tahtoisi ojaa pois juos-
takseen.
Suotawa olisi, että otettaisi wielä
asia tnutnaksi ja sitte käwisimtue tuu-
masta toimeen. Ajatteleppas naa-
purin isäntä, eikö tämä olisi meidän
woittomme, kuti saataisi tuo wanha
uhkaawa tvihollisetnnie, joka harwoin
waan malttaa olla haistelematta
meidän tviljatvainioitamme. uuppo-
maaii tuonne Korkeakosken pyörteesen.
Saisihaii tuolta jv kaiivamisen aika-
nakin niiitaa joka jo wähän wastaisi
ivaiwojanime.
Talollinen.
.tapaamiin-titi.
Eräs keski-ikäineu tvaitiio tuli toh-
torin luo, joka oli wapaatnuurari.
– Oletteko Te korkein wapaa-
muurari? kysyi waimo.
Lääkäri hymyili ja sanoikyllä ole-
wansa wapaainuurari, tnutta ei kor-
kein.
– Oletteko Te ottaneet kaikki iva-
paamuuraarien 23t; astetta?
Tohtori tuskiit woi pidättä nau-
ruansa" Hän selitti ettei wapaa-
iiiuuraarein säännöissä löydykääu
enenipää kuin 9 astetta.
Nainen huokasi sywäu.
keen kysyi hän:
—– :vintta tiiistä sitten minun mie-
heni on saattut tiuo muut 230 as-
tetta?
Tätä ei tohtori woinut sauva, eikä
hän yttiinärtätiyt mitä ivainto oikein
tarkoitti.
– "Pitääkö mttiun mieheni joka
wiikko walwoman kolme yötä ja
wartioitta ruutuista. Onko teillä sai-
raita oikein kassassa, jotta hänet:
täytyy joka yö niitä hoitaa?
Tohtori katsoi epäilewästihäneen,
satiialla selittäeii että hywin harwoin
tarwitsee walwoa jonkuu sairaat! wel-
jen wuoteen ääressä.
– Mutta miksi te tätä kysytte?
kysyi tohtori:
–— Siitä on kohta kaksi wuotta,
kun minun mieheni tuli wapaaiuuu-
rariksi, ja siitä asti on hän ollut
Senjäl-
poissa jok’ainoa ilta; milloin" ottaa ;
häii uuden armoasteen, milloin tval-
woo häUJsairaaii weljen luona. Joka
kerta kun hän tulee kotiin aattiupuo-
lella yötä, haisee hän oluelta. tier-
ran tuli hän kotiin pari housuja kai-
nalossa. Nämät housut eiwät olleet
hänen, ja kun minä kysyin häneltä
miten tämän asian laita oikeastaan
oli, satioi hän sen olewan salaisuu-
den, ja jos hän ilmoittaisi sen, tulisi
hän ammuttamaksi kanuunalla. Ainoa
tniiikä hän sanoi minulle, oli, että
hän otettiin korkeatupaan asteesen.
–Minä olen wähitellen päässyt
seliville, että hän nyt on 239 as-
teessa, paitsi sitä kun tuli "ilmapallo-
asteesen." Sitiä yönä, kun hän sii-
hen tuli, oliivat hänen huulensa tur-
tooksissa ja siliuänsä melkein um-
tuessa"
"Mntta meillä ei ole mitään
ilmapallo-asteta," sanoi tahtori.
"Eikö ole?”” kysyi ivaittto kuminas-
tellen. "Mieheni kertoi että kuti hän
tuetti palloon, sattui hätielle semmoi-
nen onnettomuus, jotta hän putosi
alas. Minä haudoin häntä kyl-
millä kääreillä – ja niin oli hän
walmis nienentään wieläkin uusia
asteita ylöspäiii Senjälkeen on hän
päässyt 150 astetta ylös. Eräänä
aamuna tuli hän kotiin takki reivit-
tynä, housut repaleissa, toinen silmä
lyöty umpeen ja wasenimalta puo-
lelta päätä oli suuri hiussuortuwa
pois rewitty, silloin kuiskasi hän mi-
itulle että hän nyt oli otettu 200.een
asteesen, mutta hän ei uskaltanut ker-
toa minulle miten se oli tapahtunut,
sillä hän oli wannonnut täydellisen
!vaitiolon
— Minä luulen ettei teidän mie-
henne olekaatt wapaamuurari, lausui
tohtori.
Niiii tiiinäkin nyt luulen, arweli
waittio. Mutta jahka hän ensi yönä tu-
lee taas "loge"sta, niin kyllä minä
hänen muuraan luuduit warrella.
Minä suoitiiii ja ruoskit! hänet niin,
että selkänsä on yhtä pehiiieä kuin
watsatisakiti. Kyllä minä hänen ope-
taii "ivapaattiuurariksi", lausui wai-
itto, paiskasi owen kiinni ja meni,
Suomen kansa.
Suvnien kansa, jalo kansa
Onpi ollut aikoinansa,
Armon alla tvicrahankin,
Waiwoissa wäsynynnäkiu
Ompi oikkunsa pitänyt,
Kansan juuren kannattanut.
Kestänyt on Suomen kansa,
Woittanut on waiwat suuret
.Kärsiiväisyydellä kowalla,
Miehen monsan johdannolla
"nfmr
Näihin aikoin nykyisihin,
Toiwoii juurten päättyinihin,
Waikka kyllä woiwat suuret,
Sodat, taudit, näljän juuret
Owat kansaa kaatanehet,
Raiwannehet, sortanehet,
Ktirjaa kuoleman omaksi,
Kansaa pientä kaatuwaksi
Näiltä päiwien iloilta,
Mailta Suomen mainiolta,
Jalo onpi Suomen kansa,
Lapset wanhan Wäinämöisen!
Wielä meitä wieras kieli,
.Kieli outo wentolainen
Kalwaapi joka kadulla,
Joka tiellä tempoapi
Suomen suita kääntymähän,
Kieltä toisin wääntymähän,
Sortnmaan Kalewan kansan,
Kansati Suomen suistutnahaii
Omilla olo sijoilla,
Oman pellou pientareilla.
Katso Luoja lapsiasi,
Holho Herra heikkojasi!
Näissä päiwissä pahoissa,
Kateeii tuiman tunkiessa,
Ettei wietäisi wioille,
Wammoille wenytettäisi
Kieltä Suomemme suloista,
Kaiisaii ääutä kaunokaista,
On täällä olosijoilla,
Maalla Suomen marjaisella
Suomen äänelle tiloja,
.ikansan juuren kannatusta,
Kaikki Suomen luotmon-ala,
Kasioikunta kaikenlainen,
Yititnärtääpi Suonieii kielen,
Arwaapi ajan mokoman,
.stun on kuuset kylwettihiit
Mkmnyt laitettiin mäelle
Suomen kielellä jalolla,
Suomen äänen taitehella,
Wielä winkuwi kiwikiu,
Åäuiiähtäwi ärmän töyrit
Suomen suuria sanoria,
Maamme alku lausehia.
Miksi wierahat wihaawat,
Miksi mielet kangistumat
Åäiitä Suoiiiemme suloista,
Kansan juuren kannatusta? —
Siksi kun oti kurja luulo,
Tieto huono ja hupelo,
Sydän täynnä raudankuorta,
Mieli nurjinta tadetta
Päälle pienen Suomen koitsan,
Kielen wähäii ja korean.
Eipä tuosta liian liene,
Eipä liian eikä paljon,
va on joukossa jotakin,
Jos on seuroja sekasin
Maanttne sorjan saartajiksi,
Kansan pienen kalwajiksi.
Kyllä sortaapi Jumala,
Lopettaapi suuri Luoja
Sortajat somatkin täältä,
Kadepussit kaikellaiset,
Ennenkun he ennättäwät,
Saawat suuhumtne sanansa.
Seiso aina Suomen kansa
Wanhalla kielialalla,
Soita Wäiuön kanteletta,
Soita sormilla jaloilla,
Puhu kieltä puhtahasti,
Ålä paukuta pahasti
Ettei herrat Helsingissä,
Waltaiume wapaasukuiset
Soimaisi sorisijoiksi,
Kieltä wäärin wääntäjiksi!
Kaswa kansa kaunokainen,
Kaswa wielä Suonieti kansa,
Nouse niieheksi noralle,
urohoksi kankahalle
Takomahau taitojasi,
Mittotnahan mieliäsi,
E. Riemelä.
Galimatias
Oikeudessa syntyi warkaan ja tuo-
marin wälillä seuraawa keskustelu:
Mikä teidän nimenne on?
titalle Matias.
Oletko .sialle Matias wai Matias
sialle? .
Sitä eit inarinaan muista.
Kuinka ette omaa nitiieännemuista?
Ei sitä ole aina yhtä hywä tietää.
Meitä oli kaksi lasta kun wietiin
ristille ja sieltä palatessa paleltui
meistä toinen, jota en warmaan
muista kumpi.
Mitä lorua se on!
syntynyt?
Winttikaiuarissa.
Se ei kuuluu asiaan, mutta missä
kaupungissa?
En missään kaupungissa, minä oleti
syntynyt maalla.
Ouko teillä wanhempia?
Ou kaksi kappaletta, isä ja äiti.
Mikä mies isäntie on?
Milloin mikin, wälistä hywin juo-
mari:
Mutta millä hän elää?
Ei hän aina syö yhtä ja santaa,
wäliiu syö hän silakkaa ja leipää,
wäliiu tiiuuta, waan hapankaalia hän
ei syö milloinkaan; sanoo sen teke-
tväti watsataudin.
Oletko nainut?
Olen.
Keneu kanssa?
Waimvni kanssa.
Mikä hän on?
Hän on tiainen.
Tiedättekö mitä warten täällä sei-
sotte?
Sitä warten kun ei kukaatt ole
käsketiyt istumaan.
Wiekää tuo mies ulos — sanoi
tuomari, tuskaantui lopulta.
Syytetty: Kiitoksia paljon, mi-
minulla on jalat, joilla woin itsek-
kin käwellä.
Missä olette
tulipaloja
on näinä päiwinä ollut useita
Kuopiosta tulleen sähkösanoman
mukaan pääsi siellä toispäitvänä klo
10 aikaan tuli aamupäiwällä irtiwalv-
kuivaaja Barsokewitshin asunnossa.
Talo ja ulkohuoneet paloiwat poroksi.
Sieltä lewisi walkea kadun poikki
Pylkkäsen taloon, joka uiinikään paloi.
Kaikki ulkohuonerakennukset oliwat
wakuutetut kaupunkien yleisessä palo-
apuyhtiössä noin 3,500 markasta
Atelieerin irtaimisto joutui kokonaan
pilalle. Se oli wakuutettu 5,000
markasta. Muu irtaimisto, joka osit-
tain saatiin pelastetuksi, 3,000 mar-
kasta, molemmat Pohjolassa. Pylk-
käsen talosta on palanut asuinra-
kennus, makasiini ja koko irtaimis-
to. Wakuutusstimma on tuntematon.
Tnli pääsi irti atelieerin iviereisessä
työhuoneessa palamasta öljylam-
pusta.
Yöllä wasten maanantaita paloi
U. S:lle tulleen sähkösanoman mu-
kaan, perustuksiaan myöten Schmaus-
serin Sääksmäellä olewa olutpanimo,
joka lienee ollut wakuutettu 100,000
markasta.
0
Jywäskylässä pääsi tiudenwuoden
päiwän illalla klo l/28 walkea irti
kaupunginkellari talossa; Talo ynnä
siinä olema irtain omaisuus palvi
poroksi. Walkea pääsi irti sytytetyn
joulukuusen kaatuessa. Salaiiian no-
peudella lewisi tuli siitä huoneesenja
pian oli koko talo tulessa.
;
Suiirellainen tulipalo taitoosi Tu-
russakin t. k. 2 päiwää wastaan, tiet.
U. S. Tunteniattomasta syystä oli
walkea wähää ennen k:lo 12 päässyt
irti kauppias G. A. Dammertin uu-
den, puolimalmiin 5-kertaisen kiwi-
rakennuksen kolmannessa kerrassa poh-
joispäässä. Kun ensimmäiset palo-
kuntalaiset saapuiwat paikalle, ei ival-
kea wielä ollut päässyt lewiämään
siitä huoneesta, jossa se ensin huo-
mattiin, walkea olisikiit saatu hel-
posti sammumaan, jos waan olisi
ollut wettä, mutta sitäjuuri puuttui.
Riehuwa myrsky kiihdytti tulen le-
wetieniistä, niin että se etinen pitkää
löi ulos rakennuksen kaikista ikku-
noista" Palokunnan pienillä ruis-
kuilla ei woitu tvalkeaa sammuttaa,
warsinkin kuti useimmat ruiskuista
oliivat pakkasen tähden epäkuniiossa,
samoinkuin höyrymiskukin, joka pit-
käii odotuksen jälkeen tviimeinkin saa-
pui paikalle. Palopurjeiden awulla
saatiin läheinen puutalo suurilla pon-
nistuksilla pelastetuksi. K:lo 3 ai-
kaan yöllä oli tulen lewenemisen
waara wihdoinkin ohi.
":" i. –"iiiit.
Rakennus oli wakuutettu "Preus-
sich National Bersicherungs Gesellsch-
aftissa„ 300,000 markasta.
taunoa-arioita.
—lejainhinnat eri o-
aieaa maatamme oliyat yjime "joulu—
leunn 28 pait-ana annettujen 85111:6-
sanomain mahaan Seuraayat:
It u l: i i t: IIeinolaSIa 22:30 —
23 mle 100 leijolta, lIameenljnnaSSa
23 – 24, IcnopioSSa 20 — 21,
I-oyiisaaaa 25 –— 26, lililclcelieaä
21 — 22, Waaoaaea 22:25 –24:
25, kotissa 21 – 22, Sa.losaa 22,
§aronlinnassa 21 – 22.
Itujsjauhot (8uomen) !leinolassa
24:50, II:ljnnaSSa 25, ILttopioSIa21,
bernaassa 27, lililclcelieea 22, silaa-
Saaea 19:75, korissa 22 — 23:50,
Saloaea 23:50, SayonljnnaISa 23
sailalta hilolta.
– Rauha waiuajille! Kun
meillä wiime wuoden alusta alkain
kaikissa asioimisissa tuli pakolliseksi
näyttää iuetrisiä mittoja, olisi luul-
lut, että tnääräykset näitten käytän-
tööii ottamisesta heti ulotettaisi kai-
kille aloille, ivaan niin ei ole laita.
Sillä htiolimatta siitä, että salon-
kyliin itkot eiwät sakkojen pelosta us-
kalla enää kapoista ja muista sel-
laisista entisistä mitoista tnaini-
takaan esiwallati käskynhaltijain läs-
näollessa, puhutaan meillä ivielä ai-
wan yleisesti kappalaisista-
eikä kellekääu juolahda edes mieleen-
kään sakkoon saattaa tämän sanan
lukuisia lausujoita, yhtä wähän kuin
kappalais-pappejakaan, joita tuolla ni-
niityksellä yhä tarkoitetaan, waikka se
on ivanhain, manalaan menneitten
mittain perua.
Tämä poikkeus yleisestä säännöstä
on ihmetyttäwä. Olisihan woinut
ruweta puhumaan litralais i s-
ta kappalaisten sijasta, ettei papis-
takaan puheen ollessa tuota haudat-
tua kappa-waiuajata enää esille ma-
nattaisi.
Wekara.
—— Pitkä pariskunta. 9" skeii
wiettiwät häitään Pittsburgissa Ame-
riikassa etversti Gillbert U. Redlaud
Meksikosta, joka on 7 jalkaa 2 tuu-
maa pitkä ja painaa 450 naulaa.
Morssian Emma Bossntan on 7 jal-
kaa pitkä.
!tim-i.
’kyynh hiljainen on jlta,
I’aiya painuit yuorten taa,
’kyynnä yallileyy yeäen pinta,
IIonFat hiljaa humajaa.
1(niihut lxii-liaa taimmalta
aaltohon luo hopeitaan,
l’ilyihattaroiclen alta
K’illclcuu taliele-t- toisinaan.
1(aj1c1c’ on hiljaa, tyyntä, mutta
Syelan, mjlcSi riehut 821? –
lyyny. etta taiya—8 lcuyat
Jinuaaalejn aellceaa!
Uileei riehut? – ’1"yynny rinta!
Uoin et hiuja olla saa. –
’kyynnahan yaan yeilen pinta
’kaieaalruyat tallentaa. — —
SiiSpä: tyynny, tyynny rinta!
Sytjän eylej hiljempaan; –
Saanet rauhaa ruuanhinta
)la-uttia, lrun tyynyt yaan.
"la lcun leet-ran tyynnyt, yiihilyt,
Uijnpa tyynny ijähSi,
liltt"ei enää moiset myral:yt
Ikaithoaei rilclcoiai!
aallotar.
llllllllllll.
lljjjoitti Itu.
Meitä oli ajnoastaan halssi nuorulcaiata siina tehtaaISa,
"—" joasa olin saanut pailcan, sitte lcun olin lähtenytlap—
suuteni leoäjota laajaan maailmaan elatustani haulelcimaan.
— Silcaipa synty-"iltin meiäan yölillemme mita hartain ysta-
W’S.
IIän, ollen minua muutamia yuona yanltempi "ja jo
enemmän perehtynyt aelia työhön tehtaassa, että eläma.än
Sen ullcopuolella, ohjaili "ja yaroitteli minua tehtaassa alclci—
naiSiSta naein hyyjnlcin yaarallieiata pailcoieta.
’kiima yai-
letitti Sen, että aloin pitää hauesta aina enemmän, sarain-
1:jn leun huomasin hänen rehelliselczija ayomjeljeelceilcajlclcia
holttaan.
7apaat ajat yietimme ajna yheleeaä. Iceaalla samoten
moteissa "ja onlcimalla erki-"1885" lahella oleyaaea metSa lam–
messa, jolta rauhaisan ymparietonea "ja leanniitten ranto-
"jenaa talitien yiehätti meitä erittain.
lllonet yötlein yietimme sen rannoilla nuotion aareana.
IIaryoin lampemme pintaa tuuli yateilytti, oilla leot-lieat
metaat suojeliyat aita "jolta puolelta" BtenIIin hanneina leeaa
öina oli Sen pinta huyaetjn-lxjrlcao, "jotta rannan lentteet "ja
l:oiyut ihaillen liataeliyat siina itSianSä leeaayon aelittamättö-
man leit-leleaasea yaloaea.
’kammöiaina hetlcina olen huomannut, etta luonto pu-
ristaa "jaylrimmietälein luonteista esiin aisalla piilleet "jalot "ja
puhtaat tunteet, ae ilta-"inhoin tahtoo ihmieeaaä njinleuin
manttaalein ymparietössä saatta eeille puhtaimmat osat. I-oi-
lroilleeaamme ojina rannalla, tojyoi toyeriiii usein etta hänenhin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
