Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—K 2U;
„Mikä riemu?" kysyi saliin puikahtanut Alati.
„Joko tuli?" oli rovastin tyyni kysymys.
„Ei, isä; minä sain Hennolta kirjeen. Odottakaa,
minä vilkasen vähän, ennen kuin ilmoitan, olisiko jotaiu
–—. Näin muutamat rivit vaan!"
„Kiire sen tekee. Ei Helsingissä aina ole aikaa ja
joulun edellä vähimmän. No, Elli, mitä siellä seisoo?
Luultavasti koko hänen lämmin sydämensä," jutteli Alati,
vedellen sauhnja sikarista jollakin tuumivalla tavalla.
„Mitä tämä? Hän kirjoittaa lopussa: — sydämeni
ei salli minun viipyä matkalla: ihailtavien silmiesi edessä
(,,no niin" — —) olen viimeistänsä kello 6 illalla, niin
että yhdessä taidamme sytyttää joulukynttilöitä. — Kello
viisi viimeistään, ja nyt on jo puoli yhdeksän!"
„Mikä kumma poikaa vaivaa! Lieneekö hän lähtenyt
korven takaa jalkaisin ja" — tässä rovasti piti vähän
väliä, ajatellen uskaltaisiko ilmoittaa ajatustansa — „ja
eksynyt. Korven kautta pitkin talvipolkua oijentaa kaksi
penikulmaa."
..Eksynyt: se vielä puuttuu!" vaikeroitsi Elli,
jouduttuansa uusiin tuskiin. ,,Eksyminen ei ole pahin, mutta,
rohkea kuin on, onko hän uskaltanut yrittää jäätä
myöten Ahtijärven poikki! Nyt vasta. Isä — Alati–
Aina — — nyt vasta–Jumala siunatkoon! Isä —
— Ahtijärvessä — — lähettäkää, isä–lähettäkää
–minä–reugit–kohta–lyhty–"
Elli vaipui niin tuimaan itkuun, että olisi luullut
hänen itkevän sydämensä silmien kautta ulos. Ainan
silmistä loisti myös vetinen välke. Alati painoi kätensä
otsaansa, pää painuneeua laattiaa kohden, mutta rovasti
seisoi vankkana ja katseli tuumivaisena tätä murheellista
näytelmää.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
