Pieni Tietosanakirja / I. A - Isonzo / 1197-1198 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Hermostuminen-Herodes

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Hermosto, 1 madon, 2 äyriäisten, 3 simpukan, 4 pääjalkaisen, 5 tuhatjalkaisen, 6 mehiläisen, 7 sukahäntäisen, 8 kärpäsen, 9 skorpionin, 10 suokotilon, 11 limakotilon.

aistimuksia välittävät ja liikuntoa hallitsevat
elimet yhteisesti. Useilla onteloeläimillä
h. on haaraisten hermosolujen
muodostama harvasilmäinen verkko, joka on
tasaisesti levinneenä ihoepiteelin alla
(diffuusinen l. hajallinen h.). Korkeammilla
eläimillä voi erottaa keskus-h:n ja
siitä säteilevät hermot l. pinta-h:n.
Meduusoilla kulkee kellon reunassa
hermorengas, alhaisimmilla madoilla on
keskus-h:na kaksi päässä olevaa, keskenään
yhdistynyttä hermosolmua l. gangliota, joista
säteilee hermoja ruumiin eri osiin.
Nivelmadoilla ja niveljalkaisilla on
keskus-h:na päässä oleva hermosolmupari,
aivogangliot, ja ruumiin vatsapuolella
gangliopareja, jotka pitkittäis- ja
poikittaissäikeillä ovat toistensa
yhteydessä (tikapuu-h.). Luurankoisten h:n
muodostavat: 1) keskus-h:na aivot ja
selkäydin, 2) pintahermosto, s. o.
keskus-h:sta lähtevät hermot ja 3) sisus- l.
sympaattinen h., jonka muodostaa
selkärangan kummallakin puolella kulkeva
sarja hermosolmuja, joita hermosäikeet
liittävät toisiinsa. Keskus-h. ja pinta-h.
välittävät tahdonalaisia ja tajuntaan
yhdistyneitä tunnon ja liikunnon
ilmauksia (animaalinen h.), sisus-h. välittää
ravitsemusta ja eritystä hoitavia tahdosta
ja tajunnasta riippumattomia toimintoja
(vegetatiivinen h.). — Hermostuminen,
tilapäinen hermoston häiriö.

Hermupolis, kauppakaup. Kreikassa,
Syra-saarella, hyvä satama,
laivanrakennusta. 19,000 as.

Herna (Mergus albellus), Lapissa, myös
Kuusamossa pesivä koskelolaji; mustan-
ja valkoisenkirjava.

Herne, kaup. Preussissa, Ruhrin alueella,
hiilikaivoksia ja koneteoll. 65,000 as.

Herne, palkokasvien heimoon kuuluva
kasvisuku (Pisum) ja sen lajien siemen.
Suomessa viljellään kahta lajia h:itä:
puutarha-h:tä (P.sativum) ja
pelto-h:tä (P.arvense). Edellisen
kukat ovat kaksittain, teriö valkea, siemenet
palleroiset, vaaleat, keltaiset, viheriät tai
harmaat; jälkimmäisen kukat yksittäiset,
teriön purje usein sinipunainen, siivet
purppuranpunaiset, siemenet kulmikkaat,
harmaat tai tummankirjavat; molempien
lajien välillä on sekamuotoja. Puutarha-h:tä
on 2 päälaatua: silpo-h., jonka
kovaseinäinen palko on syötäväksi
kelpaamaton, ja sokeri-h., jolla
on litteät, mureat, syötävät palot. H:iden
ravintoarvo on suuri niiden sisältämien
valkuaisaineiden vuoksi. Hl:n paino
n. 79 kg, kylvömäärä ha:lle 2,3-4 hl.

Hernekärsäkäs (Sitona lineatus),
4-5 mm:n pituinen musta, ruskeakarvainen,
päältä us. juovikas kovakuoriainen; herneen
tuhohyönteinen, vioittaa keväisin nuoria
taimia. Etelä- ja Keski-Suomessa. — Hernekääriäinen
(Laspeyresia l. Grapholitha nigricana),
kääriäisperhosten heimoon kuuluva pikkuperhonen,
jonka toukka, n. s. hernemato, kehittyy
herneenpaloissa syöden niiden siemeniä; herneen
pahin tuholainen maassamme.

Herneluu, ranneluista pienin,
herneen kokoinen ja muotoinen, ranteen
ulko-osassa.

Hernemalmi, järvimalmin laji.

Hernepuu, siperialainen h.
(Caragana arborescens), palkokasvien
heimoon kuuluva 5 m:iin korkea pensas,
jolla parilehtiset lehdet ja keltaiset
kukat. Koristus- ja aitakasvina viljelty.

Hernösand, Härnösand (ks. t.).

Herodes, juutalaisten kuninkaita. —
l, H. Suuri (n. 72-4 e. Kr.), hallitsi
roomalaisten avulla ja liittolaisena 37-4.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>