Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Juutalaiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kuoleman johdosta (2 Sam. 1), rakkaus-
ja häälaulukokoelma Korkea veisu,
Valitusvirret, Psalttari, Jobin kirja,
historialliseen kirjallisuuteen, eri
lähteiden pohjalle rakennetut 5 Mooseksen,
Joosuan, Tuomarien, 2 Samuelin, 2
Kuningasten, 2 Aikakirjaa y. m.,
profeetalliseen kirjallisuuteen, esiin. Jesaja,
Jeremia ja Hesekiel, ja lakikirjallisuuteen,
joka sisältyy 5 Mooseksen kirjaan, siinäkin
eri kerrostumia. Kristuksen syntymän jälkeen
j. k. keskittyi lain selittämiseen ja sitä
varten syntyi juut. korkeakouluja. Näiden työn
tärkeimpänä tuloksena on pidettävä kahta
kokoelmaa Mišna ja Gemara, joista
edellinen sisälsi vain suullisesti
säilynyttä perimätietoa ja jälkimmäinen
„Mišnan" selityksiä. Koottuina ne
muodostavat Talmudin (ks. t.). Toinen
tärkeä teos on Kabbala, joka syntyi
uskonnollisen perimätiedon pohjalle
liittyneistä pakanuuden ja kristinuskon
taitteessa yleisistä mystillisistä
aineksista ja sai lopullisen muotonsa
1200-luvulla. 1000-1200-luvuilla on j:lla k:lla
nousukausi. Se kukoistaa etupäässä Espanjassa ja
Etelä-Ranskassa. Huomattavimmat kirjailijat ovat
Maimonides (ks. t.), joka koetti yhdistää
juutalaisuutta ja Aristoteleen filosofiaa,
filosofi ja lyyrikko Ibn Gabirol
(Avicebron, 1021-70) ja runoilija Jehuda
Halevi (1086-1146). Puolen
vuosituhannen rappeutumisajan jälkeen, jonka
aiheutti sekä ahtaan lakijuutalaisuuden
voitollepääseminen että ankara sorto,
alkaa uusi nousu 1700-luvulla. Sen
johdossa on Moses Mendelssohn
(ks. t.). 1800-luvulta juutalaiset ovat
ottaneet osaa yleiseen sivistystyöhön ja
alkavat käyttää sen maan kieltä, missä
asuvat. Vanha heprea oli jo e. Kr.
alkanut väistyä aramean tieltä, mutta
synagoogassa käytettiin uushepreaa, jota
ylempänä mainitut kirjailijat käyttivät ja
jolla yhä tänä päivänä syntyy elävää
kirjallisuutta m. m. runoutta.
Juutalaiset, Mooseksen uskolaisten
tavanmukainen nimitys, käsittää sekä
vanhan ajan heprealaiset että Baabelin
vankeuden jälkeen kehittyneen
juutalaisuuden tunnustajat. Huolimatta siitä,
että j. ovat levinneet yli maapallon, ovat
he säilyttäneet seemiläiset rotuominaisuutensa
(lyhyt kallo, kaareva nenä, koko
alle keskimitan). J:ia on n. 13 milj.,
josta 9 milj. Euroopassa (Venäjällä 4 1/2
milj., Puolassa 2,6 milj., Ruotsissa 6,500).
Suomessa j:ia on n. 1,700, etupäässä
Helsingissä, Viipurissa ja Turussa.
Vielä puolittain esihistorialliseen aikaan
ovat sattuneet Mooseksen aikuiset
tapaukset, joilla varsinkin uskonnollisessa
suhteessa on täytynyt olla ensiarvoinen
merkitys. Niiden samoinkuin Palestiinan
valloituksen tapahtuma-aika on laskettu
olleen n. 1450-1200 e. Kr. Valloitustyötä
jatkettiin n. s. tuomarien aikana,
jolloin pohjoisten heimojen ja Juudan
välissä oli vielä kanaanilaisia kaupunkeja.
Tämän ajanjakson lopussa filistealaiset
ahdistivat ankarasti j:ia. Näiden ja muiden
vihollisten vastustamiseksi perustettiin
kuningasvalta (1000-luvun lopulla e. Kr.).
Ensimmäistä kuningasta Saulia sodassa vielä
onnekkaampi oli David, joka yhdisti
pohjoiset heimot ja Juudan voimakkaaksi
valtakunnaksi. Hänen poikansa, loistoa
rakastavan Salomon kuoltua pohjoiset heimot
perustivat oman valtakunnan (930-luvulla),
Pohjois- l. Israelin valtakunnan. Se tuhoutui
722 e. Kr., jolloin assyrialaiset valloittivat
pääkaupungin Samarian ja raahasivat suuren osan
maan asukkaista vankeuteen Assyriaan, jossa
sekaantuivat paikalliseen väestöön. Niiden sijaan
lähetettiin vieraita siirtolaisia, joista
jäljellejääneiden asukkaiden kanssa muodostui
sekakansa, samarialaiset. Juudan
valtakunta tuli 730-luvulla e. Kr. Assyrian ja
myöhemmin Babylonian vasallivaltioksi.
Nebukadnesar kapinayrityksestä
rangaistakseen valloitti Jerusalemin 597,
jolloin kuningas ja joukko ylimyksiä vietiin
sotavankeuteen, sekä toistamiseen 586,
jolloin kaupunki hävitettiin ja suurin
osa asukkaita vietiin Babyloniaan.
 |
Rukoileva Itämaiden juutalainen. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
