Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 163-164 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Kaalikoi-Kaanon

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Kaalikoi (Plutella maculipennis), pieni
harmaanruskea koiperhonen, siivenkärkien väli
n. 15 mm. Toukka vihreä, 10 mm pitkä, elää
ristikukkaisten lehdillä, usein kaalin ja nauriin
tuholaisena.

Kaalikoisaperhonen (Pionea
forficalis), kaalien tuhohyönteinen,
keltaisissa etusiivissä 4 ruskeaa poikkiviivaa,
siivenkärkien väli 25-30 mm; toukka
kellanvihreä, n. 2 cm pitkä.

Kaalikärpänen (Phorbia brassicœ),
n. 5-6 mm:n pituinen, tuhkanharmaa kärpänen,
jonka toukka, n. 9 mm:n pituinen kellanvalkea
,,kaalin juurimato", elää ristikukkaisten
juurissa tehden varsinkin kuivina ja kuumina
kesinä suurta tuhoa kaaliviljelyksissä. Koko
maassamme yleinen.

Kaalikärpänen (a), b kotelo, c toukkien tuhoama lantun juuri.

Kaalikärsäkäs (Ceutorrhynchus quadridens),
kovakuoriainen, kaalin y. m. ristikukkaisten
tuholainen. Toukka elää taimien varsissa.

Kaalilude (Eurydema l. Strachia
oleracea), 5-7 mm:n pituinen tuhohyönteinen,
metallinkiiltoinen, vihreä tai sininen, selässä
kellanvalkoisia tai punaisia täpliä. Elää
ristikukkaisissa ja tekee varsinkin kuumina
kesinä tuhoa kaalikasveilla, erittäinkin
sieinenistukkailla.

Kaalimato, kaaliperhosen toukka. —
Kaaliperhonen (Pieris brassicæ),
päiväperhonen, etusiivet valkoiset,
mustakärkiset, naaraan etusiivillä 2
mustaa täplää ja 1 musta viiru.
Siivenkärkien väli 60-65 mm. Toukka
vihreä, mustapisteinen, selkä- ja
sivuviivat keltaiset; elää kaalin ja
kaalinsukuisten kasvien lehdillä.

Kaaliperhonen. a koiras, b naaras, c kotelo, d toukka, e munaryhmä kaalinlehdellä.

Kaalirapi ks. Kaali.

Kaalirevennäinen l. möhöjuuri,
viljeltyjen ja luonnonvaraisten
ristikukkaisten juuritauti, jonka aiheuttaa
limasieni Plasmodiophora brassicæ. Juureen
tunkeutuneet mikroskooppiset limakot
itiöityvät siellä synnyttäen pinnalle
märkiviä pahanhajuiseksi puuroksi hajoavia
pahkuroita. Tauti on hyvin tarttuvaa.
Sen vastustamiseksi on kaikki sairaat
kasvit poistettava ja poltettava, maa
kalkittava, ristikukkaisia kasveja ei saa
siinä viljellä n. 6:een vuoteen, siinä
käytetyt työkalut, jalkineet, hevosten kaviot
y. m. s. ovat tarkoin puhdistettavat.

Kaalirevennäinen.

Kaaliyökkö (Mamestra brassicæ),
yöperhonen, jonka etusiivet ovat ruskeanharmaat
kellanvalkein kirjauksin. N. 40 mm pitkä
kalju toukka vahingoittaa kaalinkupuja.

Kaama l. hartebeest (Bubalis
caama), suuri etelä-afr. antilooppi, jonka
selkä on taaksepäin luisu, sarvet lyhyet,
lyyrymäiset ja häntä pitkä, jouhinen.

Kaamasjoki, Inarin Lapissa, laskee
Muddusjärveen; tärkeä kulkuväylä
Inarin kirkolta Utsjoelle kuljettaessa.

Kaanaan maa, Kanaanin maa (ks. t.).

Kaani l. khan, hallitsijan arvonimi,
jota mongol. ja, turk.-tat. ruhtinaat
käyttivät Tšingis-kaanin jälkeen, sitten myös
aas. maaherrat y. m.

Kaanon (kreik.), ojennusnuora, sääntö.
1. Teol. a) Raamatun k., niiden
Raamatun kirjojen luettelo, jotka vanhastaan
ovat olleet otettuina Raamattuun, koska
niiden Jumalan henkivaikutuksesta
syntyneinä katsotaan kelpaavan ihmisen
uskon ja elämän ohjeeksi; b) kirkollinen
säännös, vars. kokousten päätökset ja
paavilliset asetukset; c) se osa kat.
jumalanpalvelusta, joka liittyy leivän, ja
viiniin siunaamiseen ja joka kautta
kirkkovuoden on sama; d) pyhimykseksi
julistettujen luettelo. — 2. Taidehist.
Niiden sääntöjen yhteisnimi, joissa
ihmisruumiin mittasuhteet tarkalleen ovat
määriteltyinä ja joiden tulee olla ohjeena
ihmisruumista taiteessa käsiteltäessä. —
3. Mus. a) Muinaiskreik., enimmiten
1-kielinen soitin (nyk. virsikanteleen
tapainen), jonka avulla teoreetikot
määrittelivät intervallien sävelkorkeutta.
— b) Jäljittelevän sävellystyylin
(ks. Imitatsioni) kaikkein tarkin
muoto. Siinä kaksi ääntä tahi useampikin
liikkuu tarkasti samoissa sävelaskelissa,
mutta peräkkäin, lyhyehköjen välimatkojen
jälkeen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>