Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Korkein Hallinto-oikeus. Korkeimman
Oikeuden alaisina toimivat lähinnä
hovioikeudet, joita nyk. on kolme, Turun,
Vaasan ja Viipurin. Hovioikeuksien
alaisina ovat yleisen oikeudenkäynnin
alalla kihlakunnanoikeudet maalla ja
raastuvanoikeudet kaupungeissa.
Erikoistuomioistuimina toimivat
maanjako-oikeudet, sotatuomioistuimet ja
Ylisotaoikeus. vrt. Hallinto-oikeudellinen
lainkäyttö, Rikos (taulukko).
Hallinto. Ylin toimeenpanovalta on
uskottu Tasavallan Presidentille (ks. t.)
ja valtion yleistä hallitusta varten on
Valtioneuvosto (ks. t.). Yleistä hallintoa
varten S. on jaettuna lääneihin,
kihlakuntiin ja kuntiin. Kuntain hallinto
perustuu itsehallintoon. Paitsi läänien
(ks. t.) hallintoa, joita johtavat
maaherrat läänissään, on Valtioneuvoston
alaisina joukko keskusvirastoja, jotka
alallaan käsittävät eräin poikkeuksin
koko maan ja joiden alaisina sitten
ovat erinäiset virastot ja virkamiehet.
Puolustuslaitoksesta ks. Suomen
puolustuslaitos. — Vaakuna ja lippu
ks. Suomen vaakuna ja Lippu.
[„Suomi. Maa. Kansa, Valtakunta"
I-III (1923-25); „Oma Maa" (2:nen pain.,
1920-25); „Suomenmaa" I-X (v:sta
1919); „Suomen Kartasto" (3:s pain.,
1928); „Valtiotieteiden Käsikirja" I-IV
(1921-24); Voionmaa, „Suomen talouselämä"
(1927); Rauhala, „Isänmaan kirja" I-IV
(v:sta 1926).]
Historia. Ihminen on saapunut S:een
vasta melkoisen ajan kuluttua
jääkauden jälkeen, sittenkuin maa oli
kohonnut merestä ja sekä kasvillisuus että
eläimistö ehtineet siinä määrin
varttua, että ne tarjosivat hänelle
välttämättömimmät elinehdot.
Kivikausi on esihist. löydöissämme
runsaasti edustettuna. Silloinen
kalastaja- ja metsästäjäasutus viihtyi järvi-
ja metsärikkaassa maassamme, etenkin kun
ilmanala oli nykyistään lämpimämpi,
leviten Jäämerelle asti. —
Varhaisimmat löytömme ovat n. s. nuoremman
l. neoliittisen kivikauden alulta ja
keskittyneet Etelä-Suomeen. Pari suolöytöä
(Kirkkonummi ja Antrea) on ehkä jo
n. s. ancyluskaudelta, Varmempia todisteita
asutuksesta on litorinakauden alulta,
n. v:sta 4000 e. Kr. lähtien. Ne ovat
karkeatekoisia kivikirveitä, joita on
varsinkin Uudeltamaalta ja
Varsinais-Suomesta, m. m. asuinpaikoilta
Kirkkonummelta ja Suomus järveltä (mistä
tämän aikajakson nimitys Suomusjärven
kulttuuri). Samanikäisiä
kiviaseita on myös Karjalasta. Tämä
varhaisin asutus on tullut Suomeen
osituin Karjalan kautta, osittain ehkä
meritse Virosta, jääkauden jälkeisen
pohjoiseenpäin pyrkivän asutusliikkeen
jatkona. — Seuraavan kampakeraamisen
asutusjakson kivikalusto
on entistä lajirikkaampi ja teknillisesti
kehittyneempi. Uusi kulttuurilaina oli
saviaistiainvalmistustaito, jonka tuotteet
kuuluivat n. s. kampakeramiikkaan (nimi
johtuu kampamaisella leimasimella
saviastioihin painetuista koristeista).
Kampakeraamisella kulttuurilla oli laaja,
Siperiasta Pohjanlahteen ja Veikselin suulle
ulottuva leviämisalue, ja otaksutaan sitä
suom.-ugr. alkukulttuuriksi. Se oli
metsästys- ja kalastusasteella. Kotieläimiä
oli tuskin muita kuin koira. Tavarain
vaihto alueen eri osien kesken oli vilkasta,
johtuen väestön liikkuvaisuudesta. Esim.
Preussista on tuotu Suomeen
meripihkakoruja ja Sisä-Venäjältä piikiveä.
Asuttiin ryhmissä kalaisten vesien
hiekkarannoilla. Asuntona oli kota, tulisijana
avoin liesikiveys. Suomesta tunnetaan
tämän ajan asuinpaikkoja lukuisasti,
pohjoisin Inarista. Keskeisintä
asutusaluetta oli Vuoksen suuseutu. Tärkeitä
aikamääräyksissä ovat muinaiset
merenranta-asuinpaikat, jotka maankohoamisen
vaikutuksesta sijaitsevat nyt
ikäjärjestyksessä toinen toistaan meren pintaa
ylempänä. Kampakeraamisen kulttuurin
kukoistuskausi oli 3:nnella
vuosituhannella e. Kr. Sen nuorempia ilmiöitä ovat
kiviset eläinpääaseet, joista parhaat, esim.
Huittisista löydetty hirvenpään
muotoinen nuija, ovat todellisia taideteoksia,
Lounais-Suomesta hävitti kampakeraamisen
kulttuurin sinne 3:nnen vuosituhannen lopulla
leviävä vasarakirveskulttuuri, jonka
tunnuksia ovat kiviset sotakirveet l.
veneenmuotoiset vasarakirveet sekä pienet,
nuorapainantein koristetut saviastiat (n. s.
nuorakeramiikka). Tämän meritse saapuneen
kulttuurin lähtökohtana oli
Keski-Eurooppa, mistä se levisi myös
naapurimaihin. Läntisenä, kampakeraamiselle
kulttuurille vieraana ilmiönä sitä on
pidettävä uuden, indoeurooppalaisen
(alkugermaanisen) kansan tänne tuomana.
Ennen kivikauden päättymistä, n. 1500
e. Kr., tämä kulttuuri ehti taantua,
sekautuen kampakeraamiseen kulttuuriin,
kuten n. s. Kiukaisten ryhmän
asuinpaikkalöydöistä selviää;
maanviljelyksen alkaminen ja läntisten
yhdyssuhteiden voimistuminen jäivät kuitenkin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
