Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
pysyviksi tuloksiksi tästä kulttuurivirtauksesta.
— Ahvenanmaalta tunnetaan kivikautisia asuinpaikkoja,
jotka kuuluvat Ruotsin n. s. asuinpaikkakulttuuriin
l. Skandinaavian alkuväestölle.
Pronssikausi (n. 1500-600 e. Kr.) on
kivikauteen verraten Suomessa sangen
köyhälöytöistä. Ei ole saatu talteen
täyttä sataa tämän ajan esinettä. Uutta
metalliseosta, pronssia, joka oli
ulkomailta tuotava, ei pystytty paljon
hankkimaan, mutta kiviaseidenkaan
yleisemmästä käytöstä ei ole enää todisteita.
Nähtävästi on turvauduttu entistä
enemmän luisiin ja puisiin työkaluihin.
Kivikaudella syntynyt jako läntiseen ja
itäiseen kulttuurialueeseen jatkuu
pronssikaudellakin. Rannikoltamme Kyrönjokea
myöten tavatut pronssiaseet ovat yleensä
skandinaavisia, samoin myös
hautarauniot („hiidenkiukaat"). Itä- ja
Keski-Suomesta sekä Pohjois-Pohjanmaalta ja
Lapista on taas löydetty itävenäläiskuosisia
pronssikirveitä ja sellaisten valimia.
Mutta raja ei ole ehdoton, itäisiä
muotoja on levinnyt joitakin Skandinaaviaan,
läntisiä taas Sisä-Suomeen, Lappiin ja
Venäjälle asti.
Rautakauden alkujaksolta (n. 600 e. Kr.
— Kr. s.) ei löytöjä ole kuin nimeksi.
Tämä johtuu näihin aikoihin
tapahtuneesta ilmaston huononemisesta, joka
suuresti köyhdytti kulttuuria muuallakin
Pohjoismaissa, Vasta ajanlaskumme ensi
vuosisadoilta alkaa muinaislöytöjä
esiintyä, niin että jälleen voidaan seurata
asutuksen jatkumista tai melkein
uudistumista. — Kristuksen syntymän
jälkeinen rautakautemme jaetaan
varhempaan, roomalaisen rautakauden ja
kansainvaellusajan, sekä myöhempään,
viikinkikauden ja ristiretkien ajan
käsittävään kauteen.
Roomalaisella rautakaudella
(1:nen—5:s vuosis. j. Kr.) roomal.
kulttuurin vaikutukset säteilivät
maahamme asti, kuvastuen sekä
paikallisissa esinemuodoissa että suoranaisissa
tuontitavaroissa, 1:seltä vuosisadalta on
Suomesta vain yksi varma löytö,
roomalaistekoinen viinikauha Vähästäkyröstä.
Mutta 100-luvulta on jo useampia
hautalöytöjä länsirannikoltamme. Otaksutaan
suomalaisten heimojen tällöin, ehkäpä
turkistenhankkijoina, alkaneen siirtyä
Suomenlahden eteläpuolelta maahamme.
Tämän ajan löytöesineet edustavat nim.
itäbalttilaista, Itämeren itäpuolisissa
maissa silloin asuneiden gööttien
kulttuuria, jonka länsisuomalaiset heimot olivat
omaksuneet, kulttuurivaikutus, jolla on
kielit, vastineensa goottilaisissa
lainasanoissamme. Seuraavma vuosisatoina
asutus voimistui ja levisi itäänpäin
Länsi-Uudellemaalle ja Etelä-Hämeen
järville asti. — Kansainvaellusajan
(5:s—8:s vuosis.) hist. taustana ovat
kansainvaellukset ja niistä johtuva
kuohuntatila. Gööttien valtaosan häipyminen
Rooman alueille ja slaavilainen vaellus, joka
eristi itäbalttilaiset maat etelän
yhteydestä, olivat vähentäneet itäbalttilaisen
alueen merkitystä. Sen sijaan
skandinaaviset ja mannergermaaniset
vaikutukset voimistuivat vahvasti, mikä
merkinnee germaanisen kansanaineksen
lisääntymistä maassamme, joskin suom.
heimot jatkuvasti olivat pohja-asutuksena.
Erikoisen paljon on skandinaavisia
piirteitä Etelä-Pohjanmaan rikkaissa
löydöissä. Aseiden runsaus osoittaa ajan
olleen sotaisan. Asutuksen levenemistä
jatkui itäänpäin Sysmään ja aikakauden
lopulla Etelä-Karjalaan asti. —
Viikinkiaikana (9:s—11:s vuosis.),
jota voi sanoa myös suomalaisten heimojen
itsenäisyysajaksi, kulttuurimme
vieraantui, tosin vanhalle pohjalle rakentuen,
skandinaavisesta vaikutuksesta, joka
supistui miltei vain aseiden tuontiin.
Maamme germaaninen kansanaines oli
ilmeisesti suuresti vähentynyt, ellei
kokonaan hävinnyt viikinkiretkille. Yhteys
itäbalttilaisen, virolais-liiviläisen
kulttuurin kanssa tuli nyt läheiseksi, samoin
on sukulaisuutta Venäjällä asuvien
heimokansain sivistysmuodon kanssa.
Ruots. „viikinkien" kauppamatkat
Venäjälle eivät suoranaisemmin koskettaneet
maatamme, joskin ne juuri avasivat ne
tiet, joita myöten itäinen, aina Aasian
muham. maailmasta asti lähtenyt
vaikutus (arab. rahat y. m.) saapui
Itämeren rannoille ja meillekin.
Asutuksen lisääntymistä voi huomata varsinkin
Hämeessä ja Karjalassa, mutta
Etelä-Pohjanmaa näyttää autioituneen.
Aikakauden lopulla ilmenee taas läntistä
vaikutusta (esim. länsimaiset raha-aarteet).
— Ahvenanmaan viikinkikauden löydöt ovat
täysin skandinaavisia. — Ristiretkien
aika (12:s ja 13:s vuosis.), idän ja lännen
taisteluaika maastamme, kuuluu Länsi-Suomessa
jo historiaan, joskin pakanallisia
kalmistoja vielä on (Masku, Perniön
Yliskylä). Novgorodin piiriin joutunut
Karjala säilyi sitävastoin kauan suhteellisen
itsenäisenä ja pakanallisena, päästen
Venäjälle johtavan kauppatien sivussa,
etenkin turkiskaupallaan, melkoiseen
varallisuuteen. Haudoissa on paljon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
