Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kotitekoisia hopeakoristeita, ja taidokas
ornamentiikka on verraten omintakeisesti
kehittynyttä. Suur-Savo sai tähän aikaan
asutuksensa Karjalasta. Viipurin linnan
perustamiseen päättyy karjalaisen
heimon lyhyt loistokausi.
Rautakauden suomalaiset olivat
maanviljelijöitä ja karjanhoitajia. Eräretket
laajoihin takamaihin ja asumattomille
merenrannikoille antoivat asutukselle
puolikiinteän piirteen. Turkistenhankinta,
m. m. lappalaisia verottamalla, oli
tärkeänä tulolähteenä. Kauppapaikoista
mainittakoon varustettu Räisälän Tiurin
linna sekä Halikon Rikala, Maarian
Korolnen ja Kokemäen Teljä (ks. n.).
Asuttiin kylissä, ja ainakin aikakauden
lopulla, hirsistä salvotuissa
rakennuksissa, Laajempaa yhteistoimintaa
edellyttävät pakopaikoiksi varustetut
muinaislinnat (ks. t.). Muinaissuomalaisten
sotaretkistä kertovat varhaishist. lähteet
ja Kalevalan runot. — Löytöesineemme
ovat pääasiassa kotimaisten seppien ja
pronssinvalajain työtä. Vaatteet olivat
villakankaista, naisilla suomensukuisille
kansoille erikoisesti ominaisen tavan
mukaan pronssilankakierteillä
koristettuja. — Hautaustavat osoittavat, että
tuleva elämä käsitettiin samantapaiseksi
kuin maallinen. Ruumiinpoltto oli
vallitsevana aina ristiretkien ajalle asti.
Tavallisin hautamuoto oli n. s.
polttokenttäkalmisto: polttojätteet ja
hauta-antimet peittävä ohut kiveys, jonka
ohella varhemmalla rautakaudella
yleisesti haudataan myös kiviroukkioitten
alle ja joskus suorakaiteisiin
kivipanoksiin. Jo kansainvaellusajan lopulla
paikoin esiintyvä ruumiiden hautaaminen
maahan polttamatta tulee kristinuskon
ennakkovaikutuksena ristiretkien ajalla
vallitsevaksi tavaksi. — Ahvenanmaalla
on runsaasti skandinaavisia maakumpukalmistoja.
Pakanuuden ja ristiretkien aika (v:een
1323). On todennäköistä, että suom.
heimokunnat asettuivat asuinsijoilleen
useiden vuosisatojen aikana alkaen toiselta
vuosisadalta j. Kr., varsinaissuomalaiset ja
hämäläiset saapuen meren yli Viron ja
Saarenmaan puolelta, karjalaiset maitse
Karjalan kannaksen tietä. Väinäjoen
seuduilla asuessaan olivat
itämerensuomalaiset joutuneet kosketuksiin
liettualaisten ja sitten gööttien kanssa, ja
niiltä vastaanottaneet sivistysvaikutuksia
elinkeinojen (karjanhoidon, maanviljelyksen),
asumuksien, puvun, työkalujen
ja aseiden, kulkuneuvojen (merenkulun)
sekä myös yhteiskunnallisten olojen ja
uskonnon aloilla. Länsirannikollamme oli
suomalaisten tullessa nähtävästi ruots.
asukkaita, jotka vähitellen sulautuivat
uusiin tulokkaisiin. Sisämaassa asui
lappalaisia. Aurajoen suun seuduille syntyi
jo pakanuuden aikana kauppapaikka eli
,,turku"; sellainen oli myös „hämäläisten
satama", luultavasti Länsi-Uudellamaalla, ja
Koivisto (alk. „Bjärkö" = kauppasaari)
Suomenvedenpohjassa. Ruotsalaisten tultua
kristityiksi olivat suomalaisten merirosvousretket
heille kiusana, ja tämä seikka ynnä ristiretki-into
sai kuningas Eerik IX:n Upsalan
piispan Pyhän Henrikin seuraamana
tekemään retkerisä Lounais-S:een
(luultavasti 1154). Henrik-piispa sai
vuoden perästä surmansa; hänestä tuli S:n
suojeluspyhä. Uusi alusmaa näyttää
aluksi jääneen vain kirkonmiesten
hoitoon. Sen tukipalkkana oli ensin
Vanhalinna Liedossa, kunnes Aurajoen suuhun
ryhdyttiin rakentamaan vahvempaa
Turun linnaa. Pakanalliset hämäläiset ja
karjalaiset ahdistivat uutta kristinuskon
istutusta. Näihin aikoihin näyttävät
tanskalaisetkin pari kertaa (1191 ja
1202) tehneen tänne ristiretkiä. Ensim.
tunnettu S:n piispa on Tuomas
(ainakin jo 1220), joka tarmolla vahvisti S:n
krist. kirkon asemaa. Kristinusko levisi
Hämeeseen, mutta 1237 puhkesi kapina,
jolloin pakanat tappoivat siellä olevat
papit ja kristityt. Yhtä onnettomasti
päättyi Tuomaan yritys ulottaa kat.
kirkon valtaa Nevajoelle, missä Novgorodin
ruhtinas Aleksanteri Nevskij 1240 tuhosi
S:sta saapuneen ristiretkeläisjoukon.
Näiden vastoinkäymisten takia Tuomas
luopui 1245 piispanvirasta, ja hänen
seuraajansa Bero pyysi apua Ruotsin
hallitukselta.
Birger Jaarlin 1249 Hämeeseen
tekemä ristiretki varsinaisesti perusti
Ruotsin vallan S:ssa. Rajana näyttää
idässä olleen Kymijoki, ja Birgerin
kerrotaan asuttaneen maata ruots.
siirtolaisilla; mahdollista on että
Itä-Uusimaa täten sai ruots. asukkaansa. Hämeen
valloituksen turvaksi ja keskuspaikaksi
rakennettiin uusi linna, nähtävästi
ensiksi Hakoisten linna Janakkalaan,
mutta sitten myöhempi Hämeen linna l.
Kruunulinna. Ruotsin vallan leviäminen
Hämeeseen sai venäläiset pelkäämään
heitä sieltä päin uhkaavaa vaaraa ja
yhdessä karjalaisten kanssa ryhtymään
vastahankkeisiin. V. 1227 kerrotaan
Novgorodista lähetetyn pappeja
Karjalaan ja suurimman osan kansaa
kastetun, ja Novgorodista tehtiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
