Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
45
hun luo, joka turhaan yritti nousta lammikosta. Tiesin, että olisi
hyvin vaivaloista kiskoa sitä sieltä ylös ja odotin siis, kunnes se itse
pääsisi reunalle. Ammuin sen siihen. Sillä aikaa olivat
karhunpojat päässeet jäälautalle, joka oli kahdelle liian pieni, mutta kannatti
parahiksi toisen. Sillä ne purjehtivat vuorotellen ja sukelsivat
aaltoihin ja taas ylös. Vähän väliä putosi toinen veteen ja kiipesi
kärsivällisesti jälleen ylös. Herkeämättä valittivat ne ja katsoivat maalle
päin, sillä ne eivät ymmärtäneet, miksi emo odotutti itseään niin
kauan. Kävi vielä navakka tuuli, joka kuljetti niitä merelle päin.
Arvelimme, että ne lopulta uisivat maalle emoa hakemaan. Päätimme
odottaa niitä ja piilouduimme kivien taakse, etteivät ne meitä
havaitsisi maalle tullessaan. Me kuulimme niiden valituksen, mutta se
eteni yhä. Ne näyttivät kaukana sinisillä aalloilla yhä pienemmiltä.
Lopulta erotimme vain kaksi valkoista pistettä tummalla
merenpinnalla. Kun väsyimme odotukseen, menimme kajakkien luo. Mikä
surullinen näky! Kaikki mursunliha, jonka olimme niin suurella vaivalla
tuoneet kotiin, oli rannalla hajallaanrevittynä ja silvottuna. Rasva
ja silava oli kokonaan hävinnyt. Karhut olivat täällä mellastaneet
nukkuessamme. Toinen kajakeista, jossa liha oli ollut, oli puoleksi
vedessä, toinen oli laahattu kauas kivien väliin. Karhut olivat
tunkeutuneet kajakkiin ja kiskoneet lihat esiin. Onneksi eivät kajakit olleet
vahingoittuneet. Saatoimme sentähden antaa anteeksi karhuille,
varsinkin kun mielellämme vaihdoimme mursunlihan karhunlihaan.
Työnsimme kajakit vesille ja lähdimme ajamaan karhunpoikasia
maihin. Kun ne näkivät meidät, kävivät ne rauhattomiksi. Olimme
hyvän matkan päässä niistä, kun jo toinen hyppäsi veteen. Toinen
epäröi hetken, aivan kuin olisi pelännyt vettä. Ensimmäinen odotti
kunnes sai toisenkin seuraamaan itseään. Kaarsimme ne kaukaa ja
hätyytimme niitä molemmilta puolilta maata kohti. Näin oli niitä helppo
ohjata minne halutti. Johansen oli hyvin ihastunut tähän
yksinkertaiseen karhujen kuljettamistapaan. Meidän ei tarvinnut kiireesti
soutaa pysyäksemme niiden rinnalla. Kuljimme hitaasti, mutta
varmasti maata kohden. Läheisyydesä oli useita mursuja. Onneksi eivät
ne meitä ahdistaneet. Ensi silmäyksellä huomasimme, miten paljon
parempi uimari oli se karhu, joka ensin hyppäsi veteen, vaikka se
oli pienempi ja hintelämpi. Se odotti kärsivällisesti toista pysyäkseen
samassa seurassa. Lopulta oli sen mielestä vauhti liian hidas. Se
ponnisti maata kohden, niin että välimatka suureni suurenemistaan.
Sillin tällöin kääntyivät karhut levottomina katsomaan meitä.
Jäljelle jäänyt katsoi entistä avuttomammin taakseen. Minä seurasin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
