Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Krambambuli. Koiratarina, kirj. Marie von Ebner-Eschenbach
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6
synsä ja jahtilaukkunsa isännälle pantiksi ja että hän
pian aikoisi tehdä koiralle samoin; mutta isäntä, tuo
ihmisten nylkyri, ei tahtonut kuulla puhuttavankaan
ruokittavasta pantista.
Herra Hopp ei maininnut aluksi sanaakaan mielty-
myksestä, jota hän oli tuntenut koiraa kohtaan, tila-
sihan pullon hyvää Dantsigin kirsikkaviinaa, jota ravin-
tolanisäntä silloin toi, ja kaatoi uutterasti kuljeksi-
jan lasiin. No, hetkisessä oli kaikki selvillä. Met-
sästäjä antoi kaksitoista pulloa samaa juomaa, jota
ryypätessä kauppa päätettiin maankulkuri antoikoi-
ran. Hänen kunniakseen on kuitenkin myönnettävä,
ettei se helposti käynyt. Kovin vapisivat hänen kätensä
hänen asettaessaan nuoraa koiran kaulaan, niin että näyt-
ti siltä kuin hän ei voisi koskaan saada tätä nypiste-
lyänsä valmiiksi. Hopp odotti kärsivällisenä ja ihai-
li itsekseen ihmeellistä koiraa, joka mitä huonommis-
ta olosuhteistaan huolimatta pysyi noin ihailtavana.
Se saattoi olla korkeintaan kahden vuoden vanha,
ja väriltään se muistutti miehen retkaletta, joka sen
luovutti; kuitenkin oli sen väri paria värivivahdusta
tummempi. Sen otsassa oli tunnusmerkki, valkea pilk-
ku, joka oikealle ja vasemmalle päättyi pieniin juoviin
samalla tavalla kuin neulaset kuusen oksassa. Silmät
olivat suuret, mustat, loistavat, kasteenkirkkaiden, tu-
lenkeltaisten renkaiden ympäröimät, korvat pystyt,
pitkät ja virheettömät. Ja virheetöntä oli kaikki koko
koirassa kynsistä aina vainuavaan kuonoon asti: var-
talo voimakas, solakka, seisonta kaiken kiitoksen ylä-
puolella. Neljä elävää patsasta, jotka olisivat kel-
vanneet kantamaan hirvenkin ruumiin, vaikkeivät olleet
paljoa jäniksen koipia paksummat. Pyhä Hubertus! tällä
olennolla täytyi olla sukupuu, niin vanha ja puhdas
kuin jollakin Saksan ritarilla.
Metsästäjä hymyili sydämessään oivallisesta kau-
pasta, jonka oli tehnyt. Hän nousi ylös, tarttui nuo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
