Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Krambambuli. Koiratarina, kirj. Marie von Ebner-Eschenbach
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7
raan, jonka sitominen kulkurille vihdoin oli onnis-
tunut, ja kysyi; »Mikä tämän nimi sitten on?»
»Sillä on sama nimi kuin millä te olette sen saanut:
Krambambuli!» oli vastaus. »Hyvä, hyvä, Krambambu-
li! No, tuleppa sitten! Eähdetkö? Eteenpäin!» —• Niin,
hän sai kauan huutaa, viheltää, tempoa koira ei häntä
totellut, käänsi vaan päänsä sen puoleen, jota hän vie-
lä piti herranaan, ulvoi, kun tämä hänelle huusi: »mars!»
ja vaikka tämä antoi hänelle hyvän potkun, koetti yhä
edelleen tunkeutua hänen turviinsa. Vasta kuuman
taistelun jälkeen onnistui herra Hopp toteuttamaan
omistusoikeutensa koiraan. Sidottuna ja kapaloi-
tuna oli hänen se vihdoin säkissä hartioilleen nostet-
tava ja täten kannettava monen tunnin matkan päässä
olevaan metsästäjäkotiinsa.
Kaksi kokonaista kuukautta kului ennenkuin Kram-
batnbuli, puolikuoliaaksi piestynä, jokaisen pakoyrityk-
sen jälkeen piikkikaulanauhaan kytkettynä vihdoin
käsitti, mihin hän nyt kuului. Mutta sitten, täydel-
lisen alistumisen jälkeen, millainen koira hänestä tuli-
kaan! Ei voi kielin kertoa, ei sanoin selittää sitä täy-
dellisyyden korkeutta, jonka hän saavutti, ei ainoas-
taan kutsumuksensa täyttämisessä, vaan myöskin jo-
kapäiväisessä elämässä innokkaana palvelijana, hyvänä
toverina, uskollisena ystävänä ja vahtina. Siltä puut-
tuu vain puhelahja, sanotaan muista älykkäistä koi-
rista Krambambulilta ei sitäkään puuttunut; aina-
kin hänen herrallaan oli tapana puhella pitkät ajat sen
kanssa. Piirimetsästäjän vaimo tuli oikein kateellisek-
si »Buliin», kuten hän sitä halveksien nimitti. Usein
hän moitiskeli miestään. Hän oli vaieten ommellut kai-
ken päivää, joka hetki, milloin ei lakaissut, pessyt tahi
keittänyt. Illalla, illallisen jälkeen, alkaessaan jälleen
neuloa olisi hän kernaasti hieman tarinoinut.
Aina sinulla on Balille jotakin kerrottava, Hopp,
mutta ei koskaan minulle! Sinä unohdat paljaasta pu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
