- Project Runeberg -  Krambambuli ja muita eläinsankareita /
10

(1911) [MARC] Author: Marie von Ebner-Eschenbach, Joseph Victor Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Bjørnstjerne Bjørnson, Jac Ahrenberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Krambambuli. Koiratarina, kirj. Marie von Ebner-Eschenbach

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

10
kuudella eikä niin taitavasti väistää jokaista sadinta,
joka hänelle viritettiin.
Riistan- ja metsänvahingot kohosivat kuulumatto-
miin; metsänvartijat olivat mitä kiukkuisimmassa mie-
lentilassa. Silloin tapahtui liiankin usein, että vähä-
väkiset eläjät, jotka keksittiin jostakusta vähäpätöi-
sestä metsärikoksesta, saivat kovemman kohtelun kuin
muina aikoina olisi tapahtunut ja mitäkohtuudella saat-
toi pitää oikeutettuna. Suuri katkeruus, oli senvuoksi
vallalla kaikialla paikkakunnalla. Ylimetsänhoitajalle,
jota kohtaan viha etusijassa kääntyi, saapui joukottain
hyväntahtoisia varoituksia. Salametsästäjät, niin ker-
rottiin, olivat vannoneet ensi tilassa kestävänsä hänelle
oikein mallikelpoisesti. Hän, reipas, rohkea mies, antoi
tämän kaiken mennä tuulen teitä ja piti paljoa enemmän
huolta siitä, että ylt’yrnpäri tulisi tunnetuksi, miten hän
oli kohdellut alaisiansa mitä häikäilemättömimmällä
ankaruudella ja itse ottanut niskoilleen vastuun kai-
kista mahdollisista huonoista seurauksista. Sangen usein
terotti ylimetsänhoitaj a piirimetsästäjä Hoppin mieleen
hänen virkavelvollisuuksiensa ankaraa täyttämistä ja
moitti häntä joskus »terävyyden» puutteesta, johonvan-
hus ainoastaan hymyili. Mutta Krambambuli, jota hän
sellaisessa tilaisuudessa tarkasteli kiireestä kantapäähän,
haukotteli ääneensä ja ylenkatseellisesti. Pahaksi eivät
hän eikä hänen herransa ottaneet ylimetsänhoitajan
puheluja. Ylimetsänhoitajahan oli sen unohtumattoman
miehen poika, joka oli Hoppille jaloa metsästystaitoa
opettanut, ja Hopp oli hänet vuorostaan perehdyttänyt
pienenä poikana tämänkutsumuksen alkeihin. Se vaiva,
jota poikanen oli hänelle ensin aiheuttanut, tuotti hä-
nelle vieläkin iloa, hän oli ylpeä entisestä oppilaastaan
ja rakasti häntä, huolimatta siitä karkeasta kohtelusta,
jota hän, samoinkuin jokainenmuukin, sai tämän miehen
puolelta kokea.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jan 13 01:59:51 2025 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/sankarit/0014.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free