Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Krambambuli. Koiratarina, kirj. Marie von Ebner-Eschenbach
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
11
Eräänä kesäkuun aamuna kohtasi hän hänet jälleen
tarkastusretkellä.
Se oli lehmustossa, sen herraskartanon puiston päässä,
joka ulottui »Kreivinmetsään» asti, ja lähellä viljelyksiä,
jotka ylimetsänhoitaj a olisi kernaimmin ympäröinyt
ruutimiinoilla. lehmukset olivat par’aikaa kauneimmassa
kukoistuksessaan ja niiden kimppuun oli juuri käynyt
tusinallinen pieniä poikasia. Oravain lailla kapusivat he
ihanaiu puitten oksille, taittoivat kaikki oksat, joihin
voivat ylettyä ja heittivät ne maahan. Kaksi naista
poimi nopeasti oksat ja pisti ne koreihin, jotka olivat jo
enemmänkuin puolillaantuoksuvaa saalista. Ylimetsän-
hoitaja riehui rajattomassa raivossa. Hän antoi seura-
laistensa pudistaa pojat puista, huolimatta siitä, miten
korkealta he putosivat. Heidän piehtaroidessaan hänen
jalkojensa juuressa vaikeroiden ja huutaen mikä oli
ruhjonut kasvonsa, mikä nyrjähdyttänyt käsivartensa,
mikä taas taittanut koipensa pieksi hän molemmat
naiset omin käsin pahanpäiväisiksi. Toisen heistä tunsi
Hopp hiljaisessa kauhussaan kevytmieliseksi letukaksi,
jonka huhu tiesi »Keltaisen» lemmityksi. Ja kun nais-
ten korit ja liinat ja poikien hatut otettiin takavarik-
koon ja Hopp sai tehtäväkseen haastaa heidät oikeuteen,
ei hän voinut torjua itsestään pahaa ennakkotunnetta.
Käsky, jonka ylimetsänhoitaja silloin huusi hänelle,
oli viimeinen, minkä hän eläessään piirimetsästäjälle
antoi. Viikkoa myöhemmin tapasi hän ylimetsänhoita-
jan jälleen lehmustossa kuolleena. Siitä kunnosta,
missä ruumis oli, saattoi päättää, että hänet oli laahus-
tettu tänne nähtävästi halki soiden jakivikon täällä paa-
rille pantavaksi. Ylimetsänhoitaj a lepäsi hakatuilla ok-
silla, tuuhea lehmuksenkukkaseppele otsalle kiedottuna
ja samallainen ikäänkuin kannikkeeksi rinnan ympäri
käärittynä. Hänen hattunsa oli hänen vieressään täyn-
nä lehmuksenkukkia. Jahtilaukunkin oli murhaaja jät-
tänyt hänelle, ottanut vain patruunat ja niiden sijalle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
