Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Krambambuli. Koiratarina, kirj. Marie von Ebner-Eschenbach
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1
4
kuin kuulisi lehdossa jotakinrisahtavan. Heti sen jäl-
keen vallitsee kuitenkin syvä hiljaisuus, syvä, jatkuva
hiljaisuus. Hän olisi melkein luullut, että se ei ollut mi-
tään merkillistä, jolleikoira olisi niin kummallisesti sinne
päin katsellut. Se seisoi karvat pystyssä, kaula ojennet-
tuna, häntä suorana ja mulkoili samaan paikkaan ai-
tauksessa. »Ohoh,» ajatteli Hopp, »odotappa mies,
jos se sinä olet,» astui puun taakse ja jännitti pyssynsä
hanan. Miten raivokkaasti hänen sydämensä sykkikään,
ja hänen muutoinkin lyhyt hengityksensätahtoi nyt ko-
konaan tukahtua, ja samalla aivan äkkiä
—■ Jumalan
ihme, aituuksen läpi »Keltainen» astui polulle.
Kaksi nuorta jänistä riippui hänen jahtilaukussaan ja
hänen hartioillaan hyvin tunnetussa nahkahihnassa yli-
metsänhoitajan takaaladattava. Nyt olisi tuon lurjuksen
ampuminen varmasta väijymispaikasta todellinen huvi.
Mutta huonointakaan miestä ei metsästäjä Hopp
ammu hänelle ensin huudahtamatta. Yhdellä hyppäyk-
sellä juoksee hän puun takaa esiin polulle ja huudahtaa
»Antaudu kirottu!» Ja kun salametsästäjä hartioiltaan
tempaisee takaaladattavan, antaa metsästäjä tulen . . .
Kaikkien pyhimysten nimessä hyvänkin tulen. Pyssy
naksahtaa sen sijaan että pamahtaisi. Se on liian hau-
van ollutkosteassa metsässä puuta vasten eikä laukea.
»Hyvää yötä, tämän näköinen on kuolema,» ajattelee
vanhus . . . eipä kuitenkaan hän on vahingoittumaton;
hänen hattunsa vain lentää haulien lävistämänä ruo-
hikkoon . . .
Toisella ei ole myöskään mitään onnea; se oli hänen
kiväärinsä viimeinen panos, ja seuraavaa varten vetää
hän vasta patruunaa taskustaan.
»Iske kiinni!» huutaa Hopp koiralleen käheänä; •
»Iske kiinni!» Ja sitten:
—• »Tänne! Tänne Krambambuli!» houkuttelee toi-
nen hellällä, lempeällä ah, vanhastaan tutulla ää-
nellään . . .
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
