- Project Runeberg -  Krambambuli ja muita eläinsankareita /
54

(1911) [MARC] Author: Marie von Ebner-Eschenbach, Joseph Victor Widmann, Ernest Thompson Seton, Charles G. D. Roberts, Bjørnstjerne Bjørnson, Jac Ahrenberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - VII

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

54
nönen oikeaan aikaan paetakseen. Hän pelasti tosin
henkensä, mutta miten viheliäiseksi hänen olonsa oli
käynytkään. Hänen avuttomuutensa ja vainot, joille
hänen pieni äiti parkansa oli aina alttiina, suututtivat
häntä suuresti, ja samalla täytyi hänen levollisena kat-
sella, miten hänen rakastetut ruokapaikkansa, tuttaval-
liset soppensa ja polkunsa, jotka hän oli niin suurella
vaivalla tehnyt, joutuivat tämän häikäilemättömän,
raa’an isännän haltuun. Onneton Tuppu tiesi nyt varsin
hyvin, että hänen jonakin päivänä täytyi jättää kenttä
vahvemmalle, ja hän vihasi häntä senvuoksi vielä enem-
män kuin kettua jakärppää.
Mikä loppu tästä oli tuleva? Tuppukorva kiusasi
itseään lakkaamattomalla juoksemisella, valvomisella ja
huonolla ruualla, japikku äidin henkiset ja ruumiilliset
voimat heikkenivät lakkaamattomasta ahdistuksesta ja
julmasta kohtelusta. Tulokas oli nyt kerran ottanut
päämääräkseen Tupun maailmasta poistamisen ja
ryhtyi vihdoin keinoon, jota jänisten kesken pidetään
pahimpana kaikista rikoksista. Vihatkootpa ison per-
heen jäsenet toisiaan kuinka paljon hyvänsä; he unohta-
vat kuitenkin vihamielisyytensä heti, kun yhteinen vi-
hollinen ilmestyy alueelle. Eräänä päivänä, kun iso
kanahaukka liiteli rämeikön yllä, koetti tuo tunnoton,
itse pysyen peitossa, kaikin keinoin ajaa Tuppua avoi-
melle kentälle.
Kerran tahi kahdesti oli kanahaukka melkein hänen
niskassaan, mutta jokakerta tarjosivat villit ruusupen-
saat hänelle varman suojan, ja kun iso jänistässä ri-
koksellisessa työssään oh itse vähällä joutua kiinni, luo-
pui hän siitä, ja jälleen oli Tuppu vapaa, kuitenkin saavut-
tamatta mitään parannusta surulliseen elämäntilaansa.
Sangen epätoivoisena teki hän lopullisesti päätöksen jos
suinkin mahdollista jättää ensi yönä äitinsä kanssa koti-
seutunsa ja vaeltaa etsimään toista kotiseutua avaraan
maailmaan. Silloin sattuiodottamaton välitapaus. Tuppm

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jan 13 01:59:51 2025 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/sankarit/0058.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free