Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - VII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
55
korva keksi vanhan Jymyn, lähiseutunsa koiran, kun
tämä nuuskien ja etsien samoili rämeikön raja-alueella,
ja hän päätti koettaa viimeistä epätoivoista keinoa.
Uhkarohkeana hyppäsi hän poikki koiran polun ja ajo,
joka nyt alkoi, oli raju jakiihkeä. Kolme kertaa kulki
se ympäri rämeikön, kunnes Tuppu oli varma siitä, että
hänen äitinsä oli luoksepääsemättömissä ja vihattu vi-
hollinen tunnetussa pesässään. Suorinta tietä ohjasi
hän vainoojansa tähän paikkaan ja juoksirohkealla hyp-
päyksellä yli rohkean vihollisensa, antaen hänelle samalla
takakoivillaan voimakkaan iskun.
»Sinä lurjus!» huusi tämä, »nyt minä sinut nu-
tistan!» Ylös kavahti hän, mutta huomasi kauhuk-
seen olevansa Tupun ja koiran välissä ja että tarkoitus
oli ruveta häntä ahdistamaan.
Suoraa päätä häntä kohti tuli koira raivoisasti hauk-
kuen. Isolle jänikselle olivat hänen suuruutensa ja pai-
nonsa suureksi eduksi taistelussa vertaistensa kanssa,
muttatällä kertaa tuottivat ne hänelle turmion. Ainoas-
taan paria sangen kömpelöä temppua, kaikkein yksinker-
taisinta käännettä ja syrjähyppyä, jommoisia jokainen
jäniksenpoika oppii varhaisessa nuoruudessa, osasi hän
käyttää hyväkseen; mutta vainooja oli aivan vaarallisen
lähellä, jos mieli tällaisten keinojen tepsiä, ja rämeikön
suojelevat loukot olivat hänelle tuntemattomat.
Syntyi kiivas jahti aivan suorassa suunnassa. Ruusu-
pensas, kaikkien jänisten ystävä, teki parastansa, mutta
turhaan; koiran kiivas haukunta läheni lähenemistään,
ja vaikkakin orjantappurat jokaisella hypyllä repivät
hänen hentoja korviaan, niin pääsi hän kuitenkin pian
sille paikalle, missä iso jänistuskasta vapisten ja perin-
pohjin hengästyneenä istui kyyryssä. Äkkiä tuli kuo-
lonhiljaisuus, sitten lyhyt kahakka, surkea ytimiin tun-
keva parahdus, ja kaikki oh lopussa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
