Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuppukorva. Jänistarina, kirj. Ernest Thompson Seton - VIII
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
58
ateriakseen heinätukon, jonka tuuli oli pieleksestä len-
nättänyt. Myöhemmin, hänen tahtoessaan mennä le-
volle, liittyi häneen äitikin, joka oli ensin ottanut lääk-
keensä ja sitten nauttinut yksinkertaisen makean koi-
vunvarpu-ateriansa Päivänrinteellä.
Sillä aikaa oli aurinko laskenut, tehdäkseen muualla
askareitansa, ja kaiken loistavan kullan oli se ottanut
mukaansa. Kaukana idässä nousi eteen paksu,musta
esirippu, ja himmensi hitaasti yhä korkeammalle koho-
ten koko taivaan, kätki huolellisesti kaiken valon ja
jätti maailman täydelliseen surulliseen pimeyteensä ja
autiuteensa. Silloin ilmestyi, auringon poissaoloa viek-
kaasti hyväkseen käyttäen, turmiontuottaja näyttämölle
ja alkoi synnyttää levottomuutta ja rauhattomuutta,
nimittäin tuuli. Ilma kylmeni kylmenemistään, ja se
oli vastenmielisempää, kuin jos maa olisi ollut vielä lu-
men peitossa.
»Mutta tänä iltanahan on vasta kylmä», sanoi Tup-
pu, »jospa meillä vielä olisi vanha risukasamme». »Niin,
niin», vastasi äiti, »voisimmepa viettää yön luolassa, kuu-
senjuurien alla, mutta koska emme tiedä, onko saukko
vielä seutuvilla, ei siellä voi olla oikein turvassa.»
Ontelo pähkinäpuunmnko oli kadonnut tosiasiassa
majaili siinä tähän aikaan sekin oli halkokasassa
viljelystalon luona saukko, jota jäniksemmesenvuoksi
turhaan pelkäsivät. Tuppu ja hänen äitinsä läksivät vih-
doin lammikon eteläpuolelle, ja valiten risukasan asuin-
sijakseen hiipivät he sinne ja panivat kodikkaasti levolle.
Heidän nenänsä olivat tuulta vastaan, kuitenkin eri
suuntiin, niin että he yöllisen häiriön sattuesssa saat-
toivat paeta vastakkaisille tahoille. Myrsky puhalsiyhä
terävämmin jakovemmin, hitaasti kuluivat tunnit, ja
puoliyön aikana alkoi hienoa, jäistä lunta rapista kuiville
lehdille ja alastomien oksien välitse raivata itselleen tietä
heidän piilopaikkaansa. Näytti olevan epäsuotuisa yö
jahtiseikkailuille; mutta vanha Metsäluolan kettu, oli liik-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
