Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voikko. Hevostarina, kirj. Björnstjerne Björnson
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
85
pisten pelosta, kun karhu ajoi niitä takaa. Mutta Veik-
ko ja se tamma varsoineen, jota se vahvalla rautaken-
käisellä kaviollaan puolusti, eivät milloinkaan tulleet.
Viimein emme tietäneet, miten niiden oli käynyt; paime-
net eivät olleet moneen päivään kuulleet tammankellon
kilinää. Kun oli tullut pitkällisiä sade- ja myrskypäiviä,
jolloin hevosten yleensä oli tapana tulla kotinurkille,
jopa usein asettua aivan tallille vievän veräjän eteen, ei-
kä Voikkoa suojattineen kuitenkaan oltu nähty, lähetet-
tiin rengit miehissä metsään niitä hakemaan. He etsivät
enimmäkseen suoperäisiltä mailta, luullen mesikämmenen
ehkä houkutelleen sinne taistelunhaluisen hevosen, siellä
voittaneen sen ja sitten tappaneen sekä varsan että tam-
man, joka tietysti koetti puolustaa omaansa. He etsi-
vät etsimistään, huomaamatta mitään epäiltävää; otson
jälkiä näkyi kaikkialla, mutta ei mitään merkkiä tais-
telusta hevosten kanssa. Renkien siinä keskustellessa
ja lähestyessä metsän parasta laidunkohtaa huomaa
yksi heistä suon reunalla tamman ja varsan jälkiä, mi-
ten ne lakkaamatta olivat kulkeneet ympäri samalla
paikalla, ja tuo oli tapahtunut aivan äskettäin, var-
maankin vielä samana päivänä. Rähemmin tutkiessansa
he huomasivat todellakin suon sotketuksi kiivaassa
taistelussa. Rengit hämmästyivät kovin ja tahtoivat
saada tarkemmin selvää asiasta. Aivan suon reunalla
huomasivatkin he niin hevosen kuin karhunkin takajalan
jälkiä; siinä olivat molemmat nousseet takajaloilleen,
karhu oli vetäytynyt takaperin suohon houkutelluksensa
hepoa, ja hevonen perässä. Karhun leveitä kämmeniä
ja jalkoja suomaa kannattaa paremmin kuin hevosen,
joka vajoo liejuun ja tarttuu siihen. Mutta sillä kertaa
karhu oli erehtynyt. Voikko tosin oli vajonnut, mutta
lanteidensa jättiläisvoimilla se oli kiskaissut jalkansaylös
liejusta, vahvoilla kengillä varustetuilla etujaloillaan
polkenut vastustajaa jaterävillä hampailla sitä purrut -—•
ja kohta olivat jo mesikämmenen takajalkojen jäljet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
