Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juoksija Jalon historia. Hevostarina, kirj. Jac. Ahrenberg
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
93
oli Kristiania ahdistanut, melkein kokonaan haihtui.Kris-
tian oli jo päässyt lähelle Papulan kaupunginosaa, kun
kuuli takanaan jonkunhuutelevan. Hän otti piipun suus-
taan, kallistihe katsomaan taakseen ja näki jonkun aja-
van pienessä kilpareessä täyttä laukkaa jäljestä ja viitto-
van ketunnahkarukkasellaan. Kristian pysäytti ja ta-
kaa ajaja, pieni, kömpelöliikkeinen, turkkipukuinen her-
ra, jolla oli hiirakko ruuna valjaissa, saavutti hänet pian.
»Hyvää päivää, isäntä! Onpa teillä oiva juoksija,»
sanoi hän innokkaasti, pureksiessaan jäisiä viiksiänsä.
»Niin, sanonpa niin, kuin tosi on, hyvästikin neljännes-
tunnin olen ajanut, minkä suinkin pääsin, enkä ole ta-
voittanut teitä. Mistä se hevonen on? Kenen se on?
Mitkä sen emä ja isä olivat? Miten vanha se on? Kat-
soppas, millainen rinta ja millaiset jalat sillä on!»
Ja ajaja nousi reestään tarkemmin katselemaan Jaloa.
Kristian oli hyvillään, jopa vähän ylpeäkin, vastaili ky-
symyksiin, mikäli tiesi, ja kiitteli hevostaan vieraalle,
joka näytti vallan hurmaantuneelta.
»No, tottahan tulette kilpa-ajoon ylihuomenna. Tuol-
laisella hevosella kuin teidän on, on se ihan teidän vel-
vollisuutenne. Minä olen ratsumestari T. ja olen palkin-
totuomareita; muistakaa, ensimmäinen palkinto on tu-
hat markkaa.»
Kilpa-ajoista oli Kristian kyllä kuullut puhuttavan.
Olipa hän joskus ajatellutkin niitä; muttatavallisesti saa-
daan maalla tietää, mitä on tapahtuva, vasta sitte, kun
se jo on tapahtunut. Mutta nyt miksikä ei, koska hän
kuitenkin oli kaupungissa.
Kristian lupasi tulla ja kädenlyonnilla vahvistettiin
sopimus. Jalo oli kiireissään menemään jakatosi lähim-
män mäen taakse kuin leimaus ihmettelevän ratsumesta-
rin näkyvistä.
Kristian ajoi kilpaa. Mitkä ihanat päivät, mikä kun-
nian ja riemun aika Jalolle ja hänen isännälleen! Ei
ollut ainoatakaan sanomalehteä maassamme, jossa ei
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
