Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juoksija Jalon historia. Hevostarina, kirj. Jac. Ahrenberg
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
94
puhuttu Jalosta ja hänen isännästään. Sähkösanomia
lenteli ympäri maata Jaion urhotyöstä. Sen juoksu oli
meillä tavatonta, se otti loistavasti ensimäisen palkin-
non vanhoilta, kokeneilta kilpajuoksijoilta. Vielä nytkin,
kun Kristian istui raskasmielisenä ja suruisena porstu-
ansa rappusilla, levisi hänen kasvoilleen päiväpaisteinen
hymy, hänen muistellessaan tuota ihanaa päivää. Var-
sin hyvin hän muisti sen: päiväpaiste, sininen taivas,
hienoja välkkyviä lumihöytyviä tanssimassa talvituu-
lessa, soittoa ja hurraa-huutoja, petollisia juomia ja Jalo
päivän sankari! Se oli epäilemättä hänen elämänsä kau-
nein ja sisällysrikkain päivä. Mutta niinkuin korkeim-
mat aallot painuvat syvimmälle ja pisimmistä männyistä
syntyy pisimmät varjotkin, niin se päivä, jonaKristian
ja Jalo seisoivat ylimpänä onnen kukkuloilla, tuotti sy-
vintä surua.
Asianajajalta ei tullut mitään toivoa; päinvastoin sai
Kristian kuulla, että Jegor oli kuvernööristä saanut tuo-
mion häntä vastaan. Hänen velkansa korkoineen kaikki-
neen olivat maksettavat. Jaio täytyi myödä, mutta hinta
ei riittänyt velan maksuun. Kristian joi itsensä huma-
laan, itki, selvisi jälleen, jakaikissa noissa mielen eri ti-
loissa mietiskeli hän äärettömästi Jaion hintaa. Viimein
täytyi siitä kuitenkin tulla kauppa. Jaio myytiin venä-
läiselle kauppiaalle ja pahoilla mielin, ihan hurjana pa-
lasi Kristian kotiin eräällä tammalla, jota hän vihasi ensi
hetkestä asti. Vähäpä se lohdutti, että hänen lompak-
konsa oli täysi satamarkkasia, jotka Jalo oli juoksemalla
ansainnut isännälleen jäähyväislahjaksi.
Kristian ei ottanut lohtuakseen. Ja lisäksi vielä antaa
rahat Jegorille tuntui hänestä mielettömältä. Sehän
oli samakuin heittää ne järveen. Viimein sen kuitenkin
täytyi tapahtua. Hän astui Jegorin puotiin juuri kun
hän sattui olemaan yksin, maksoi velkansa jasai takai-
sin velkakirjansa ja muut paperinsa. Jegor varomatto-
muudessaan lausui muutamia loukkaavia sanoja. Sil-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
