Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juoksija Jalon historia. Hevostarina, kirj. Jac. Ahrenberg
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
95
loin kuohahti Kristianin mieli ja, jos Jegor ei ennestään
tiennyt, mitä selkäsauna oli, niin kyllä hän sen tiesi naa-
purin lähtiessä hänen puodistaan. Siitä päivästä lähtien
vallitsi viha henkeen ja vereen asti molempain naapurien
välillä.
Kristian oli vapaa, mutta vaikka hän siitä ylpeilikin
ja kerskasi Jegorin kuullen, niin hänen sydämensä sen-
tään vuoti verta. Mitä vapaudesta, kun Jalo oli poissa!
Hän oli kyllä vapaa uhkaavasta vaarasta, mutta hän oli
myöskin kadottanut ainoan ilonsa. Hänen elämästänsä
oli kadonnut jäntevyys, ei mitään velkoja mietittävänä,
ei mitään Jaloa rakastettavana eikä ilon aiheena. Suo-
lan tavoin kirvelivät hänen sydämensä haavoja ne niu-
kat sanomalehtiuutiset, joista hän silloin tällöin sai tie-
toa. »Mainio juoksija Jalo, joka sai ensimäisen palkin-
non Viipurissa, on taas voittanut» tai »juoksijakuningas
Jalo on saanut palkinnon Hämeenlinnan kilpa-ajoissa».
Sellaisina päivinä ei Kristian ollut ennellään; hän joko
istui ääneti ja nyrpeissään kuin peipponen sadesäällä
taikka hän oli äkeissään ja sähisi kuin kataja tulessa.
Vähitellen kypsyi hänessä ajatus hankkia takaisin tuo
hepo, maksoi mitä hyvänsä. Miksipä hän kokoaisi il-
man mitään tarkoitusta ahneille perillisille ja itse eläisi
elämäänsä ilottomasti? Hänen vävynsähän maltitto-
masti odotteli vain, milloin saisi hänen perintönsä, ja
samaa odotteli hänen tyttärensäkin. Jos hänellä edes
olisi ollut lapsen lapsia. Ei, koska nyt kerran niin oli,
kuin oli, niin olipa paras toimittaa Jalo jälleen kotiin.
Monen mutkan perästä sai hän takausmiehiä jasitte
kihlakunnan-oikeudessa tilansa kiinnitetyksi. Sitte ei
ollut enää muuta kuin nostaa rahat ja lähteä ostamaan
hevosta.. Eihän se ainakaan voinut olla »rahaakalliimpi».
Tuolla viipurilaisella ostajalla oli monta hevosta ja hän
epäilemättä öli antava Jaion takaisin hyvästä maksusta.
Eähtöpäivä oli jo määrätty, kun Kristian eräänä heinä-
kuun aamuna juuri raapiessaan puukollansa muutamia.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
