Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juoksija Jalon historia. Hevostarina, kirj. Jac. Ahrenberg
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
97
maan tiesi, että paksut ranteet Jaion lautasilla kyllä koh-
ta todistivat, missä arvossa Jegor Timofeitsh piti uskol-
lista ystävyyttä.
Siten kului muutamia viikkoja. Oli kuuma elokuun
päivä, jolloin multakokkareet pelloilla halkeilivat kuu-
muudesta, ilma väreili ja höyrysi lämmöstä. Kylän koi-
rat olivat lakanneet haukkumasta ja paenneet varjoon
rappusien ja ulkohuoneiden alle. Lehmät seisoivat ran-
nalla vatsaansa myöten vedessä ja piiloittautuivat mus-
tanpuhuvain leppien alle. Ainoastaan paarma lenteli
ripeästi auringon paahteessa; sudenkorento jametallilta
välkkyvä vihreä kärpänen piirtelivät loistavia kaaria
ilmaan. Kristian makasi höyläpenkillä tuvassaan jakat-
seli hartain silmäyksin Jaloa, joka seisoi tuolla Jegorin
niityllä vanhan jalavan varjossa. Kristian uneksi on-
nellisistapäivistä, jolloinJalovielä oli hänen ja silloiset
huolet näyttivät hänestä nyt niin pieniltä ja ilot niin suu-
rilta. Hän oh juuri nukahtamassa kevyeen, suloiseen
uneen, kun hänet herätti äkisti kolme viipurilaista met-
sästäjää, jotka kiivaasti kysyivät talon isäntää. Nuo
kolme herraa olivat lähteneet sotaan jäniksiä vastaan.
Äkkiarvaamatta olivat he tavanneet ilveksetl, joka oli
samoin kuin hekin jäniksiä pyytelemässä. Kaksi vuoro-
kautta olivat he jäniskoirineenajaneet takaa ilvestä, joka,
kuten he sanoivat, jo oli ihan uupumaisillaan; silloin ko-
vaksi onneksi heidän koiransa lonkkasi jaikansa,niin että
täytyi se jättää jäljelle. Metsästäjät nyt kyselivät, mistä
saisivat lainaksi koiran, joka voisi jatkaa ajoa. Kristia-
nilla oli sellainen koira. Hänen Sipinsä, vaikka olikin
vain tuollainen maalaiskoira, ajoi metsä- ja vesilintuja,
jänistä ja karhuakin, jos niiksi tuli. Metsästäjät, Kris-
tian ja Sipi riensivät pois suolle, jossa ilveksen jäljet oli
viimeksi huomattu. Neljännestunnin päästä oli Sipillä
jäljet selvillä jakiihkeästi haukkuen japörhöistähäntään-
sä heiluttaen ryntäsi se metsään. Raivokas haukunta il-
moitti kohta, että väsynyt ilves oli löytynyt ja asettautu-
7
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
