Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarlo Kramsu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Siis: elämä on turha, mutta kuolema kuitenkin
peljättävämpi. Täytyy elää, täytyy ainakin
koettaa elää ja etsiä onneaan, vaikka ei kukaan löydä
sitä. — Tässä on runon Onneton
subjektivi-sesti traagillinen tunnelma jo tulemassa
traagilli-seksi maailmankatsomukseksi.
Kaarlo Kramsu ei oikeastaan koskaan pääse
siihen, sillä hän on sitä voidakseen aivan liian
vähän älyllinen, tajuperäinen
taiteilijaluon-teeltaan. Jos hän siihen pääsisi, olisi se
epäilemättä jo eräs vapauttava ovi hänelle, sillä
traagillinen ajatteleminen on jo keveämpi
kuorma yksilölle kuin pelkkä traagillinen
tunteminen, siksi että se siirtää yksilön
mieskohtaisen elämäntuskan jo ikäänkuin hänen
ulkopuolelleen, käyteltävien käsitteiden jo paljon
yleis-pätevämpiin maailmoihin, joissa kohtalon paino
yhden sijasta monen hartioille jakaantuu. Kramsu
koskettaa niitä maailmoita, mutta ei ulotu niihin:
hänen runoutensa ei koskaan erotu käsitteelliseksi
toivottomasta tunnelmapohjastaan.
Syvimmän traagillisen tunteen merkki on,
kuten tunnettu, m. m. se, että se ei ole iloinen eikä
surullinen. Ja aivan oikein, Kramsu ei jätä meitä
tässä suhteessa ollenkaan epätietoisuuteen oman
tunne-elämänsä syvimmästä pohjavirrasta.
Runossaan Haihtumaton muisto hän
sanoo nimenomaan olevansa kokonaan epätietoinen
siitä, onko se »iloinen vai suruinen». Hän tietää
vain, että se seuraa häntä kaikkialle, että hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
