Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Avesta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
759
Avioeste
sellaisten seikkojen vuoksi, jotka tekevät
todellisen yhteiselämän aviopuolisojen kesken
mahdottomaksi ja siten estävät avioliiton
tarkoituksen saavuttamista. — Roomalaisen ja
muinaisgermaanilaisen oikeuden mukaan oli avioliitto
jokseenkin helppo purkaa, mutta kristitty kirkko
omaksui sen periaatteen, että vihkiminen on
pyhä toimitus ja avioliitto purkamaton.
Ankarimmin pitää tästä periaatteesta kiinni
rooma-lais-katolinen kirkko, joka kyllä myöntää
aviollisen yhteiselämän lopettamisen muutamissa
tapauksissa, mutta kieltää yleensä siten eronnutta
puolisoa menemästä uusiin naimisiin (separä’tiö
ä torö et mënsä = ero vuoteesta ja pöydästä).
Kreikkalaiskatolisen ja protestanttisen
uskontunnustusten mukaan taas ovat eronneet
aviopuolisot, tahi ainakin se heistä, joka ei ole syypää
avioliiton purkautumiseen, esteettömiä menemään
uusiin naimisiin, ja muutamissa
roomalais-kato-lisissakin maissa on yhteiskunnallinen
lainsäädäntö saattanut voimaan todellisen avioeron
(di-vo’rtiumj. Missä tapauksissa avioero on sallittu,
siinä kohden on suuria eroavaisuuksia olemassa
eri maiden oikeussäännösten välillä. Meillä
voidaan se lain mukaan myöntää huorinteon ja
omavaltaisen karkaamisen perusteella
(Naimis-kaaren 13: 1-6). Edellisessä tapauksessa
vaaditaan avioeron saamiseen, että rikos on
objektiivisesti s. o. muun todistuksen kuin syyllisen
pelkän tunnustamisen kautta, todistettavissa ja
että syytön puoliso ei tahdo antaa sitä anteeksi.
Anteeksiannon katsotaan tapahtuneen muun
muassa, jos syytön puoliso, rikoksesta tiedon
saatuaan, on pitänyt vuodeyhteyttä syyllisen
kanssa tahi jos hän ei kuudessa kuukaudessa
sen jälkeen kuin sai rikoksesta tiedon nosta
siitä kannetta ja vaadi avioeroa (Knk. julistus
5 p:ltä jouluk. 1798). Niinikään on oikeus
avioeron saamiseen menetetty, jos molemmat
puolisot ovat tehneet huorin eikä sovintoa ole
väliajalla tehty. Siinä tapauksessa kuitenkin, että
aviopuoliso samalla tekee huorin ja
sukurutsauksen, tuomitaan avioeroon ilman toisen puolison
vaatimustakin ja vaikkakin tämä antaisi
syylliselle puolisolle anteeksi hänen rikoksensa (Knk.
selitys maaliskuun 23 p:ltä 1807). Omavaltaisella
karkaamisella, jonka nojalla hyljätty puoliso voi
hakea avioeron, ymmärretään, että aviopuoliso
häijyydestä ja ynseydestä luopuu ja karkaa
puolisostaan ja menee ulkomaille siinä mielessä,
ettei enää ole ja asu hänen kanssansa
(Naimis-kaaren 13: 4). Tässä tapauksessa tulee hyljätyn
puolison tuomarin haasteella kutsua karannut
oikeuteen. Mutta jos karanneen olopaikka on
tuntematon, antaa tuomioistuin julkisen
haasteen, jolla karannut velvoitetaan yön ja vuoden
kuluessa tulemaan yhdyselämään hyljätyn
puolison kanssa. Jos hän ei tämän ajan kuluessa
palaa, tuomitsee tuomioistuin avioeroon.
Sitä paitsi voi hallitsija erikoisvapauden
muodossa myöntää avioeron, vaikkei lain
mainitsemaa avioeron syytä olisikaan olemassa, mutta
avioliitolta kuitenkin puuttuu, mitä siltä
siveellisyyden kannalta voi vaatia.
Avioeron kautta lakkaa aviopuolisojen kesken
sekä persoonallinen side että
varallisuusoikeudellinen yhteys. Pesä jaetaan samoin kuin
avioliiton purkautuessa toisen puolison kuoleman
kautta. Rangaistukseksi menettää kuitenkin
puoliso, joka huorinteolla tahi omavaltaisella
karkaamisella on aiheuttanut avioeron,
edellisessä tapauksessa puolet ja jälkimäisessä
tapauksessa koko naimaosansa. Jos erotetuilla on
lapsia, eivätkä he sovi, kumpiko heistä lapset
luoksensa ottaa, on syytön puoliso siihen lähin.
Ellei hän ole sovelias lapsia hoitamaan, tutkii
oikeus, pitääkö syyllisen vai jonkun muun ne
luoksensa ottaa. Joutuivatpa lapset syyllisen
tahi jonkun muun haltuun, otetaan heidän
elatus- ja kasvatustarpeiksensa niin paljon isän ja
äidin tavarasta, tuloista, palkasta tahi käsityön
ansiosta kuin oikeus kohtuulliseksi katsoo
(Nai-miskaaren 13: 3). vrt. Vuode- ja
asumusero ja Pesäero. O. E:nen.
Avioeste, seikka tahi olosuhde, joka estää
määrätyn henkilön menemästä naimisiin joko
yleensä (absoluuttinen avioeste) tahf
ainoastaan määrättyjen toisten henkilöiden
kanssa (relatiivinen avioeste).
Absoluuttiset avioesteet ovat: 1) puuttuva naimaikä
(Naimiskaaren 1:6); 2) että avioliittoon aikova
ei ole käynyt Herran ehtoollisella
(Kirkkolain 73 §), mitä määräystä ei kuitenkaan ole
sovellutettava eriuskolaisiin (Keis. asetus
eri-uskolaisista 11 p:ltä marrask. 1889, § 10) ; 3)
kaatuvatauti (Kunink. kirje marraskuun 2J>
p:ltä 1757) ; 4) että naimisiin aikova on
tuomittu kuolemanrangaistukseen tahi on
kärsimässä vankeusrangaistusta (Kunink. kirjeet 24
p:ltä tammik. 1745 ja 28 p:ltä elokuuta 1754) -r
5) voimassa oleva kihlaus tahi avioliitto; 6)
naittajan suostumuksen puute, jos nainen on
alaikäinen eikä ennen ole ollut naimisissa:
7) että lesken suruaika ei ole loppuunkuiunut
tahi pesänositusta ei ole pidetty (Naimiskaaren
12: 1, 3) ; 8) että avioliittoon aikova on
rikkonut aikaisemman avioliiton huorinteon kautta
ja viaton puoliso elää vielä naimatonna eikä ole
antanut lupaa naimisiin menemiseen tahi
tällaiseen lupaan ei ole saatu hallitsijan suostumusta
(Naimiskaaren 13: 2) ; sekä 9) naiselle entisen
avioliiton purkautuessa muutoin kuin kuoleman
kautta, että niin pitkää aikaa ei tästä ole
kulunut, että hän olisi ennättänyt synnyttää
edellisessä avioliitossa ehkä siitetyn lapsen.
Relatiivisista avioesteistä ovat tärkeimmät ne, jotka
perustuvat sukulaisuuteen tahi lankouteen.
Tällä perusteella on avioliitto nykyään
kielletty henkilöiden kesken, jotka ovat keskenään
suoraan ylenevässä tahi alenevassa
sukulaisuudessa tahi lankoudessa, tahi sivusukulaisuudessa
ja ainakin toinen heistä on yhteisen kantaisän
tahi -äidin rintaperillinen ensimäisessä polvessa
(Naimiskaaren 2: 1, 2, 4). Sitäpaitsi eivät
uusissa naimisissa olevan henkilön edellisessä
avioliitossa saamat lapset saa naida isäpuolensa
tahi äitipuolensa isää tahi äitiä, n. s. cönfüsiö
graduum (Naimiskaaren 2: 8). Relatiivisista
avioesteistä puhuttaessa on vielä mainittava, että
avioliitto ei ole sallittu kristityn ja ei-kristityn
välillä (Kirkkolain 73 §).
Muutamat edellämainituista avioesteistä ovat
sitä laatua, että ne tekevät avioliiton, joka
esteestä huolimatta on solmittu, mitättömäksi
(n. s. purkava avioeste). Nämä avio- |
esteet ovat: sukulaisuus ja lankous, ennen
solmittu ja vielä purkamaton avioliitto, huorinteko
sekä kaatuvatauti. Muut avioesteet taas eivät
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
