Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Berghamn ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
983
Bergman—Bergström
984
Bergman, Johan Gabriel (1732-93),
lääkäri, synt. Porissa, tuli ylioppilaaksi 1751,
opiskeli ensin teologiaa, mutta sitten
matematiikkaa ja luonnontieteitä osaksi Turussa osaksi
Upsalassa, fil. kand. 1756. jolloin J. Haartmanin
johdolla aloitti lääkeopilliset lukunsa. 1766 B.
väitteli tohtorinarvoa varten väitöskirjalla „De
effeetu et cura vitiorum diæticorum generali"
ja nimitettiin Turun piirin piirilääkäriksi. 1767
hänet määrättiin Turun sairashuoneen
lääkäriksi. B. oli oppinut ja samalla taitava lääkäri.
Åbo Tidningariin hän on kirjoittanut useita,
eritoten terveydenhoitoa koskevia kirjoituksia.
Bergman, Karl Johan (1817-95), ruots.
kirjailija, tuli 1859 lehtoriksi Visbyn
yläalkeis-kouluun; tunnettu erittäinkin Gotlannin
historiaa käsittelevistä kirjoituksistaan; julkaissut
m. m. „Gotlands geografi oeh historia" (1870) ;
„Gotländska skildringar oeh miunen" (1882) ;
„Visby" (1885).
Bergman, Karl Vilhelm (1820-57), ruots.
kirjailija, tuli ylioppilaaksi 1842. Saatuaan
vaikutuksia K. J. L. Almqvistilta, B. kirjoitti
muutamia tendenssikirjoja sekä sosiaalisen romaanin
„Cla ra Vinqvist" (1849). Sittemmin vuosina
1852-56 hän julkaisi 8 nidettä teosta „Minnen ur
Sveriges nyare historia, samlade af B. von
Schinkel, författade oeh utgifne af — —", jossa hän
usein — ainakin alkuosissa — ehkä liian suurella
mielikuvituksella käsitteli historiallisia
asiakirjoja. Teosta levisi laajalti ja, hänen kuoltuaan,
ilmestyivät toisten laatimina 9-12 osat sekä 3
lisäosaa. K. S.
Bergman, Torbern Olof (1735-84), etevä
ruots. kemian tutkija; oli kemian, mineralogian,
fysiikan ja farmasian professorina Upsalassa.
B. on suuresti edistänyt töillään analyyttisen
kemian kehitystä; keksi lukuisia uusia
menettelytapoja sekä loi täydellisen analyyttisen
systematiikan. B. tuli myöskin analyyttisten
tutkimustensa kautta kemiallisen mineralogian ja
geologian perustajaksi. Vielä hän on laajasti
selvittänyt kemiallista affiniteettia eli sitä
voimaa, joka ilmenee kemiallisten yhdistysten
syntyessä ja hajaantuessa. B. kohotti suuresti
aikakautensa kemian tieteellistä luonnetta ja arvoa.
Hänen teoksensa ovat julkaistut nimellä:
„Opus-cula physiea et chemica". S. V. H.
Bergmann, Ernst von (1836-1907), kirurgi,
kotoisin Liivinmaalta, opiskeli Tartossa, jossa
aloitti lääkärinuransa. Toimi sitten
sairashuo-neenlääkärinä Saksassa, nimitettiin 1871
Tarton kirurgisen sairaalan professoriksi ja
johtajaksi ja 1877 Venäjän Tonavan-armeijan
neuvottelevaksi kirurgiksi; seur. v. B. siirtyi
Würz-burgiin ja 1882 kirurgian professoriksi ja
johtajaksi Berliinin yliopiston kirurgiseen
sairaalaan. B:n monista julkaisuista mainittakoon:
„Die Lepra in Livland" (1867) ; „Die Lehre von
den Kopfverletzungen" (1880) ; „Die Schicksale
der Transfusion im letzen Decennium" (1883) ;
„Handbuch der speeiellen Chirurgie" (yhdessä
Brunsin ja Mikuliczin kanssa, 1899-1901, 3 nid.) ;
sitä paitsi B. oli useiden kirurgisten julkaisujen
johdossa.
Bergroth. 1. Julius Efraim B.
(1819-76), koulumies, fil. kand. 1842, nimitettiin
matematiikan ja fysiikan lehtoriksi Vaasan lukioon
1844. B. tuli pian huomatuksi etevänä opettajana
ja uusien opetustapojen harrastajana ja
nimitettiin siitä syystä Helsinkiin perustetun
normaalikoulun ensimäiseksi matematiikan ja
luon-nontieteitten yliopettajaksi 1864 ja 1869 äsken
perustettuun koulutoimen ylihallitukseen
alkeis-oppilaitosten ylitarkastajaksi; on julkaissut
useita ansiokkaita ruotsinkielisiä oppikirjoja,
joita kouluissamme on paljon käytetty.
2. Gustaf Elis B. (1854-1906), pappi,
oleskeli ensimäisenä suomalaisena
merimiespap-pina ulkomaan satamissa (Hullissa ja Lontoossa)
1880-83 ja sittemmin kotimaassa Suomen
merimieslähetyksen (ks. t.) sihteerinä ja
matkasaarnaajana 1SS6-98 sekä lehtien toimittajana. Hän
on tehnyt enemmän kuin kukaan muu
maassamme harrastuksen herättämiseksi
merimieslähetyksen asiaan. Sen ohessa hän erityisellä
innolla vaikutti raittiusasian hyväksi, pitäen
siitäkin lukuisia esitelmiä ympäri maata ja ollen
useita vuosia „Raittiuden ystäväin"
puheenjohtajana. Myös kansanopistoliikettä hän harrasti,
toimien m. m. luennoitsijana
kansanopistokurs-seilla Helsingissä. Etevänä saarnaajana hän
Helsingissä ollessaan saavutti suuren vaikutuksen
sielunhoidon alalla. 1898 hän siirtyi
kirkkoherraksi Räisälään ja sieltä 1905 Jääskeen, ottaen
edelleen innolla osaa julkiseen elämään, sekä
kirkolliseen että valtiolliseen. Valtiopäivillä hän
oli 1891, 1899 ja 1900, kirkolliskokouksessa 1898
ja 1903. Kirkollisissa asioissa B. oli
konservatiivinen ja vastusti kaikkea, mikä hänen
mielestään ei ollut sopusoinnussa kirkon tunnustuksen
kaussa. Siinä hengessä hän 1888-1906 toimitti
aikakauskirjaa „Vartija", johon ahkeraan
kirjoitti. Hänen kirjallinen tuotantonsa oli
muutenkin varsin runsas; siitä mainittakoon hänen
toimittamansa kolme kokoelmaa suomalaisten
pappien saarnoja („Vartijanääniä Suomen
Siionista" 1886, 1890, 1891) sekä „Vartijanääniä
menneiltä vuosisadoilta" (1886), johon kirjoitti
katsauksen suomalaisen saarnan historiaan. Yhä
syvenevällä harrastuksella hän perehtyi Suomen
kirkon historiaan ja on paitsi pienempiä
kuvauksia siitä kirjoittanut teoksen „Suomen kirkon
historia pääpiirteissään" (1892), josta 1901-03
julkaisi uuden lavennetun laitoksen nimellä
„Suomen kirkko"; se on monessa suhteessa
ansiokas ensimäinen yleisesitys aineestaan. J. G.
Bergslag (= vuorikunta). Näin nimitettiin
vanhastaan Ruotsissa niitä seutuja, joilla oli
oikeus harjoittaa vuorityötä, esim. Sala b.; Falu
bergslag y. m. Niiden asukkaita taas sanottiin
bergsmän, vuorimiehiksi.
Bergstad ks. Suomenkylä.
Bergström, David Kristian (s. 1858),
ruots. sanomalehtimies, politikko, pääkonsuli,
syntyisin suomalaisesta v. 1800 Ruotsiin
muuttaneesta suvusta. B. otti Upsalassa
opiskellessaan toimeliaasti osaa ylioppilasten rientoihin
ollen m. m. Verdandi yhdistyksen
puheenjohtajana ja sen pikku-julkaisujen toimittajana
1838-93; fil. toht. 1892; opetti 1889-93 taloustiedettä
Tukholman työväenopistossa; otti 1890-luvun
alusta innokkaasti osaa äänioikeusreformin
hyväksi toimeenpantuun agitatsioniin.
Sanoma-lehtimiehenä B. m. m. on ollut Aftonbladetin
(1894-1905) ja Dagenin (1897-1905)
toimituksessa; oli v:sta 1894 valtiopäiväin toisessa
kamarissa Tukholman edustajana ja useiden valiokun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
