Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Chile ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1617
Ch
ile
1618
tuskin 170 km; pinta-ala 759,000 km3,
asukasluku (1907) 3,249.960. Rajat: pohjoisessa Perun
tasavalta, idässä Bolivia ja Argentiina, lännessä
Tyyni-valtameri lukuisine, mutta
epätäydellisestä suojattuine satamineen. Magalhäes-salmen
pohjoispuolella 52:s leveysaste muodostaa etelä-
Chilen rannikkoa.
rajan, joka kaakossa päättyy Kap
Virgines-nie-meen, joten koko salmi on C:n hallussa. Täältä
raja käy etelään Tulimaan halki päättyen Pedro
Ramirez-saarilla, Kap Hoornin eteläpuolella.
Pitkällisten C:n ja Argentiinan välisten
rajariitojen jälkeen nämät valtiot vetosivat Englannin
kuninkaaseen. Hänen asettamansa
sovinto-oikeu-den 20 p. marrask. 1902 julistamasta päätöksestä
on itäraja saanut lopullisen muotonsa. — Paitsi
rannikkosaaria kuuluu C:een myös Juan
Fer-nandez-saaret ja Pääsiäissaari (ks. n.)
Isossa-valtameressä.
C. on kauttaaltaan vuorimaata. Pohjoisin osa
Copiapöhou asti on jyrkästi rannikkoa kohti
laskevaa ja hitaasti Bolivian ylänköä kohti
kohoavaa ylänköä. Paikoittain se on pengermäistä,
mutta ei yhtäjaksoista vaan erotettuna useihin
vuoriryhmiin. Myöskin seudun lukuisat
tulivuoret kohoavat yksinäisinä ja mahtavina
ympäristöstään. Täällä on runsaasti vaskea, hopea- ja
lyijymatmeja, salpietaria y. m. Toinen osa,
joka ulottuu Copiapösta Santiagon tienoille on
poikittaissolista rikas; nämät yhdistävät
toisiinsa Pää- ja Rannikkokordillieerit.
Kolmannen, eteläisimmän osan molempien pääjonojeu
välillä on laaja, aina Chiloén-saarelle asti
ulottuva pituuttaislaakso. Neljäs, eteläisin osa
ulottuu Santiagosta Magalhäes-salmelle. Täällä
Pää-kordillieeri ulottuu mereen, pituuttaislaakson
jatko on merenalainen ja Rannikkokordillieeri
on jakaantunut pikkuosiin, saariin, jotka
ulottuvat aina maanosan eteläkärkeen, Kap
noor-niin saakka. — Pääkordillieeri on pohjoisosassa
korkein (Aeoncagua, 7,040 m, y. m.). —
Vuori-peräänsä nähden pohjoinen
Rannikkokordillieeri on graniittia ja porfyyriä, etelässä ja
saarilla gneissiä ja kiilleliuskeita. Pääjono
sitävastoin on nuorempien vulkaanisten vuorilajien
läpitunkemia jura- ja liitukauden sedimenttejä.
Jonojen välinen laakso on mesotsoisten ja
ter-tiääristen kerrostumien sekä suolakerrosten
peittämä. Suurimmat kivihiilikaivokset ovat
rannikolla, tertiääristen kerrostumain alueella. Sekii
Pääkordillieeri että pituuttaislaakso ovat
järvi-rikknita; edellisellä myös kuumat lähteet sekä
tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset ovat
tavallisia. Jokien luku pienenee kuta eteläm-
mäksi tullaan; ne ovat vuolaita, koskirikkaita
ja vaiii alajuoksussaan purjehduskelpoisia. Useat
ovat murtaantuneet Pääkordillieerinkin halki
ja laskevat Länsi-Patagonian vuonoihin. — Maan
muodon vuoksi ilmasto on vaihteleva.
Pohjoisessa, missä sateenpuute vallitsee, on maa
erämaata (Ataeama, ks. t.) ; täällä vain runsas
kaste, n. s. gariia kostuttaa maata (Copiapön
keskilämpö 14°,6, sademäärä 132 mm). Lämpö
alenee ja sademäärä suurenee kuta etelämmäksi
tullaan. Ilmanala on ylipäänsä myöskin
eurooppalaisille suotuisa. — Pääkordillieereilla on
lumiraja Santiagon luona n. 3,000 m yi. merenp., mutta
se alenee alenemistaan, niin että
Magalhäes-salmen rannalla jäätiköt ulottuvat mereen. —
Kasvikunta on sademäärästä riippuvainen:
pohjoisosa on, kuten mainittu, erämaata; C:n
keskiosassa turvaudutaan vielä monessa paikoin
keinotekoiseen kasteluun (Santiagossa sataa vain
22:na päivänä v:ssa) ja Andeilla puuttuu vielä
yhtäjaksoisia metsiä. Vasta Valparaison
eteläpuolella on alativihreitä aarniometsiä. Näissä
kasvaa runsaasti hyödyllisiä puulajeja
(etelä-amer. paju, pyökki, lehtimänty, sypressi sekä
Persea Lingue niminen laakerilaji, joka on
Chi-loé-saaren muotokasvi. Ylätasangot vuorten
välissä ovat autioita tunturiaroja. Alativihreät
öljypuitten, tamarindien ja mimoosain heimoihin
kuuluvat puulajit ovat C:n tavallisimmat. Muuan
palmulaji (Jubea spcctabilis) etenee aina 35°:een
etel. lev. Sen lisäksi on täällä useanlajisia
oka-pensaita sekä odattomia myrtti- ja
oleanderi-kasveja. Cereus-, Opuntia- ja Ecliinocactus- y. m.
sukuihin kuuluvia kasveja kasvaa kuivilla
rinteillä, ja vulkaanisella savimaaperällä viihtyy
Bromeliacece- ja LiZiocece-heimoihin kuuluvia
kasveja. Etelä-C. on perunain ja fuksiain
kotimaa. C:lle omituisista puulajeista mainittakoon
vielä saippuapuu Quillaja saponaria ja Coligve
niminen bambulaji. — C:n eläinkunta
kuuluu neotrooppisen alueen chileläiseen ja
patago-nialaiseen alaosastoon. Lintuja ja äyriäisiä
lukuunottamatta se on lajeista köyhä.
Petoeläimistä puuma, eräs villikissa, haisunäätä ja
kettu ovat mainittavimmat. Hirvilajeja on
kolme. Maan pohjoisosassa pidetään kotieliii
ininä vikunjaa, guanakoa, alpakkaa ja laain.
Chile. Lehtimänty-(Araucarla-)metslt.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
