Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työväensuojelusnäyttely ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
71
Työväenvakuutus
72
ole etukäteen myönnetty henkilökohtaista oikeutta,
eivätkä myöskään kaikki korvaukset ja
avustukset, jotka työntekijä voi maansa lainsäädännön
perustuksella itselleen vaatia. Viimemainittuun
ryhmään kuuluu m. m. lainmukainen
köyhäinavustus, vastuu velvollisuutta järjestävien lakien
nojalla maksettava korvaus ja kokonaan valtion
varoilla suoritettava eläke. Milloin valtio on
monopolisoinut henkivakuutuksen, kuten
Italiassa, ei tämä vakuutushaara sen vuoksi ole
muuttunut sosiaalivakuutukseksi. —
Suppeammassa merkityksessä t. kohdistuu yksinomaan
varsinaiseen palkkatyöväkeen.
Niiden syiden mukaan, jotka voivat aiheuttaa
työntekijän hätätilan, t. haarautuu pääasiallisesti
sairaus-, hautausapu-, tapaturma-,
vanhuuden-, työkyvyttömyys-,
äiteys-, jälkeenjääneiden- ja
työttömyysvakuutukseen (ks.
erikoisartikkeleja).
Jo vanhan ajan sivistyskansoissa
tavataan laitoksia sairaus- ja kuolemantapauksissa
annettavaa avustusta varten.
Ammattikuntajär-jestelmään nojautuvat elinkeinolait velvoittivat
monessa maassa hätääkärsivien
ammattikumppa-nien avustamiseen. Samoin tavataan
määräyksiä isännän velvollisuudesta avustaa työkyvyttö
mäksi käyneitä alustalaisiaan. Nämä
velvollisuudet poisti uusi, elinkeinovapauteen ja
vapaaseen työntarjontaan nojautuva talousjärjestelmä,
missä sitä on täysin johdonmukaisesti sovellettu.
Niin on tapahtunut eeim. Englannissa,
Ranskassa, Belgiassa, jotavastoin toisissa maissa,
esim. Preussissa, pakollisia apukassoja edelleen
ylläpidettiin muutamilla työalodlla. Vapaata
elinkeino- ja ansaitsemisoikeutta vastaavat ne
avustustoimenpiteet, jotka nojaavat työntekijäin
vapaaseen yhteenliittymiseen. Ne ovat etenkin
Englannissa saavuttaneet suuren merkityksen.
Erinäiset sikäläiset apukassat (friendly
socie-ties) rajoittavat toimensa etupäässä sairas- ja
hautausavun myöntämiseen, jotavastoin
ammattiyhdistykset (trade unions) muiden tehtäviensä
ohessa ovat" harjoittaneet melkein kaikkia t:n
haaroja. Suomessakin kehittyivät olot samaan
suuntaan, vaikka aivan vaatimattomassa mitassa.
Saksassa 1880-luvulla aloitettu
yhteiskuntapoliittinen lainsäädäntö antoi aivan uuden
muodon t :lle. Sikäläinen uusi lainsäädäntö nojaa
osaksi entiseen apukassajärjestelmään, osaksi
ennen annettuihin asetuksiin työnantajan
vastuunalaisuudesta teollisuustyöntekijää työssä
kohdanneesta tapaturmasta, kulkien kuitenkin osaksi
aivan uutta uraa. Tahdottiin edistää polttavaksi
käyneen sosiaalisen kysymyksen ratkaisua
tarjoamalla, valtiota säilyttävässä tarkoituksessa,
positiivisia etuja työntekijäin luokalle. Valtion
velvollisuudeksi tunnustettiin entistä enemmän
huolehtia varattomien kansankerrosten
aineellisesta toimeentulosta siinä mielessä, että nämä
kansankerrokset silloin myöntäisivät valtion
heidänkin tarpeitaan valvovaksi laitokseksi. Adolf
Wagner ja Albert Schäffle lausuivat julki
pakollisen, julkisoikeudellisen t:n ajatuksen, ja
Bis-marck pani sen täytäntöön. Vapaaehtoinen,
yksityisoikeudellinen t. oli näet osoittautunut
riittämättömäksi, koska juuri ne työntekijät, jotka
kipeimmin kaipasivat vakuutuksen antamaa
turvaa, jättäytyivät siitä osattomiksi. Annettua esi-
merkkiä ovat sen jälkeen monet muut valtiot
seuranneet, toiset laajemmassa, toiset
suppeammassa mitassa; toiset nopeammin, toiset kauan
epäiltyään.
Sosiaalivakuutusta järjestettäessä pannaan
pääpaino vakuutuksen yhteiskunnalliseen tulokseeu.
Varattomimpien vakuutuksenottajien
vakuutusmaksut määrätään sen vuoksi yleensä
pienemmiksi kuin vakuutusteknillisesti tarvitaan
luvattujen etujen hankkimiseen, ja syntynyt vajaus
siirretään varakkaampien vakuutettujen
kannettavaksi tahi yleisillä varoilla korvattavaksi.
Luvattu korvaus tahi avustus on väärinkäytön
ehkäisemiseksi yleensä jonkun verran pienempi
kuin työntekijän vastaavat palkkatulot.
Yksityisvakuutuksen alalla toimiva vakuutuslaitos voi.
sitouduttuaan noudattamaan lainsäätäjän asetta
mia, t:ta koskevia määräyksiä, saada oikeuden
harjoittaa t:ta. Esimerkkinä tähän on m. m.
työväen tapaturmavakuutus Suomessa ja Ruotsissa.
Muutamat vakuutuslaitokset ovat huomanneet
etujensa mukaiseksi yksityisvakuutukseensa
soveltaa eräitä oikeastaan sosiaalivakuutukseen
kuuluvia etuja, kuten esim. parantolahoidoji
hankkimisen keuhkotautisille.
T:n, vapaaehtoisen tahi pakollisen, rinnalla on
muutamissa maissa, etupäässä Englannissa ja
erinäisissä sen siirtomaissa, viimeisten
vuosikymmenien aikana annettu lakeja vanhuus- ja osaksi
työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisestä
valtion varoista heikossa taloudellisessa tilassa
oleville, vaikka nämä eivät ole tämän edun
saavuttamiseksi suorittaneet vakuutusmaksuja.
Varsinaiseen t:seen tämä ei kuulu, vaikka se monasti
siihen luetaan. Lain säännösten alaiseen
köyhäinavustukseen ei tätä avustusmuotoa myöskään
voida lukea, koska apurahojen antaminen ei
edellytä henkilökohtaisen tarpeen toteamista.
Parhaiten on se katsottava kansalais h
uol-toon (saks. iStaatsburgerversorgung) kuuluvaksi.
Monasti työväenvakuutuksen eri muodot ja
edellämainittu kansalaishuolto eivät kuitenkaan
lainsäädännössä esiinny täysin puhtaina.
Vapaaehtoista vakuutusta on koetettu saattaa
tehoi-sammaksi lupaamalla apulisiä yleisistä varoista
ja asettamalla se julkisen valvonnan alaiseksi.
Englannin lainsäädännössä tavataan (1911)
esimerkkejä siitä, että vapaaehtoiset apukassat
tehdään pakollisen sairas- ja
työkyvyttömyys-vakuutusjärjestelmän elimiksi.
Pakollisessa vakuutuksessa voivat
pakkomääräykset kohdistua sekä työnantajaan että
työntekijöihin. Kuntiakin on velvoitettu ottamaan
osaa kustannusten peittämiseen.
Useimmissa maissa on kutakin t:n eri haaraa
varten laadittu erityinen laki. josta monasti on
ollut seurauksena tarpeellisen yhtenäisyyden
puute. Tämän korjaamiseksi on viime aikoina
yritetty joko saada yhteen lakiin sijoitetuksi
useita eri haaroja koskevia säännöksiä (Saksan
Reichsversiclierungsordnung 1911, Komaanian
vakuutuslaki 1912) tahi muuten valvoa niiden
sopivaa yhteenliittymistä (Euglaunin ja Ruotsin
uudet lait ja lakiehdotukset).
Rasitus, jonka pakollinen t. asettaa
teollisuuden suoraan kannettavaksi, vaihtelee
huomattavasti teollisuuden haarojen mukaan. On laskettu
edellämainittu osa Saksan sairas-,
tapaturma-sekä vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuutuksen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
