Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uhtue ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
137
Uhtue—Uimapolyypit
138
1. K u n t a, Vienan-Karjalassa
Keski-Kuitti-järven ympärillä, Vuokkiniemen itäpuolella;
lau-kunkantajain kotipaikkoja. Kunnanhuone U:n
Lamminpohjassa. Asukkaita (1907) 3,005, kaikki
karjalaisia. — Tärkeimmät kylät: Uhtua,
Jyvöälaksi, Enonsuu, Alajärvi, Röhö, Luusalmi
ja Nurmilaksi. — 2. K y 1 ä, lakealla tasangolla
Keski-Kuittijärven luoteisrannikolla Uhutjoen
suulla, oikeastaan useita yhteenkasvaneita kyliä,
Ryhjä, Mitkala, Likopää, Lamminpohja y. m.,
jotka yhdessä muodostavat suuren U:n kylän.
Lähes 400 taloa, n. 1,500 as. U. on koko
Vienan-Karjalan suurin ja väkirikkain kylä sekä
samalla Vienan-Karjalan karjalaisten henkisten ja
taloudellisten rientojen keskuspaikka.
Postitoimisto, välskärin asuntopaikka, apteekkilaatikko,
stanovoi-pristavin asuntopaikka. Karjalankielinen
kansakoulu v :sta 1917. Venäläisiä kouluja.
Nahkatehdas. U. on tunnettu myös runonlaulajain
kotikylänä; Lönnrotin laulattamista runonlaulajista
mainittakoon „Löytö-Matro" ja Sirkeini
Varah-vontta (Jamala), sekä viimemainitun pojat
Janiani Triihvo ja Jamani Poavila; myöhempiä
huomattavia laulajia olivat m. m. Hilippäini
Arhippa (Ohvokaisia), Teppini Lari (Lari
Larin-poika Bogdanoff) sekä veljekset Huotarini Jouliko
ja Huotarini Kostja. Lönnrot kävi kylässä m. m.
vv. 1834, 1835 ja 1836. — Matka Uhtualta
vesiteitse Vuokkiniemelle 4 penink. L. IJ-nen.
Uhtue ks. Uhtua.
Uhut ks. U h t u a.
Uigurit ks. T u r k k i 1 a i s-t a t a a r i 1 a i s e t
kansat ja Kudatku bilik.
Uikujoki (ven. Vyg) ks. Uikujärvi.
Uikujärvi (ven. Vygozero), n. 60 km pitkä-,
35 km leveä järvi Vienan-Karjalassa,
karjalais-alueen itärajalla. U :stä laskee Uikujoki
Vienanmereen, tullen siihen Sorokan kauppalan
kohdalla. U:een laskee lounaasta suuri Seesjärvi
Sekehenjokea myöten.
Uikut (Podicipidce), erotetaan parhaiten muista
peräjalkaisten heimoista liuskajaloistaan.
Kutakin varvasta erikseen reunustaa leveä, jäykkä ja
ehyt ihopoimu; ainoastaan tyvestä etuvarpaat
ovat toisiinsa yhtyneet.
Nilkat ovat kovasti sivuilta
litistyneet, sarveislevyjen
peittämät. Nokka suippo,
teräväkärkinen, joskus
sivuilta litistynyt. Ohjakset
paljaat, höyhenys tiheä.
Pyrstösulat surkastuneet,
uutuvamaiset. Heimon ainoa
suku, uikun suku
(Podi-ceps), joka käsittää 15 lajia,
on levinnyt kaikkialle
maapallolla arktisia seutuja
lukuunottamatta. Maassamme
on tavattu kaikkiaan 5
lajia, niistä etelän uikku
(P. nigricollis) ja
pikku-uikku (P. fluviatilis) ainoastaan satunnaisina.
Etelä- ja Keski-Suomessa, Vaasaan ja Kuopioon
naakka, pesii ailkkikuikka
(sarvi-kuikka, sarvi-uikku) (P. cristatus),
suurin uikkumme (pit. 47-59 cm). Sen iso,
kaksiosainen niskatöyhtö ja tuuhea, sivuilta ja
altapäin päätä reunustava, poskiparran tapainen
höyhenkaulus antavat linnuille omituisen ja hel-
posti tunnettavan ulkonäön. Nokka
punaisenrus-kea, siipipeili ja juova siipien etureunassa
valkeat, muuten päältä mustanharmaa, alta valkea.
Hiukan pohjoisempi, pesien huomattavan
runsaasti Kajaanissa ja Hailuodossa saakka, mutta
sitä pohjoisempana hyvin harvinaisena, on
harmaakurkk u-u ikku 1. härkälintu
(P. griseigena). Pään alaosat ja sivut ovat
tuh-kanharmaat, valkeareunaiset, kaulan etupuoli
punaisenruskea. Nokka musta, keltatyvinen.
Pituus 45-51,5 cm. Pienin uikuistamme (pit.
35-37 cm), mustakurkku-uikku (P.
auri-tus), pesii etupäässä Keski-Suomessa ja
Pohjoissuomen eteläosissa. Sen paras tuntomerkki on
musta pää, jossa silmien yli kulkee leveä,
kellanruskea juova. Nokka musta, vaaleakärkinen. —
U. asuvat pienissä lammissa ja järvissä ruokoa,
kaislaa y. m. kasvavilla rannoilla, ovat
erinomaisia sukeltajia, syövät hyönteisiä ja
vesikasveja, osittain myös pieniä kaloja. Ääni karkea.
Pesä kelluu veden pinnalla. Munat (3-6)
vih-reänvalkeita. Poikasten untuvapuvussa vaaleita,
pitkittäisiä juovia. E. M-o.
Uimahalli ks. Uinti.
Uimaharju, rautatieasema (V 1.),
Joensuun-Nurm^ksen rataosalla, Kaltimon ja Vuonislahden
asemien välillä, 50 km Joensuusta, 110 km
Nurmekseen. Etäisyys Helsingistä 676 km.
Uimahyppy ks. Uinti.
Uimakalvo ks. Räpylä.
Uimakoulu ks. Uinti.
Uimapolyypit (Siphonophora), hydrozooeihin
(ks. t.) kuuluvia polttiaiseläimiä, elävät vapaasti,
pelagisina, etupäässä lämpimissä, suolaisissa
merissä ja esiintyvät mitä siroimpina,
loistavan-värisistä tai läpikuultavista osista
kokoonpantuina, kukkasköynnöksiä muistuttavina
runko-kuntina. Koko runkokunta polveutuu yhdestä
emoyksilöstä. Tämän seinämistä nim. on
silmi-koimalla syntynyt suuri joukko uusia, joko
meduusa- tai polyyppityyppiä olevia yksilöitä,
mitkä, kuten ainakin runkokunnissa, jäävät
elimelliseen yhteyteen toistensa kanssa. Kaikki ovat
kiinni yhteisessä haarattomassa, lihaksikkaassa,
torvimaisessa rungossa, jonka ontelo, yhteinen
,.ruuansulatuskanava" jatkuu joka yksilöön sinne
ravintoa kuljettaen (vrt. kuvaa 1). Muuten u:n
runkokunnille on ominaista mitä suurin
monimuotoisuus, polymorfismi. Runkokunnan eri
yksilöt ovat nim. korkeampain eläinten elinten tavoin
saaneet kukin oman tehtävänsä kokonaisuuden
palveluksessa, ja tämä työnjako eri yksilöiden
kesken on mennyt niin pitkälle, että yksityisten
eläinten alkuperäinen rakenne on monasti
muuttunut miltei tuntemattomaksi kunkin yksilön eri
tehtäväänsä mukautuessa. Kuva 1 esittää tässä
suhteessa pisimmälle mennyttä tyyppiä. Ylimpänä
runkokunnassa on tav. kokonaisuutta kelluvana
kannattava ilmarakkula 1. ilmakello (1) ; usein se
on osaksi vedenpinnan yläpuolella. Sen alla
seuraavat uimakellot (2), meduusoja, jotka
supistus-liikkeillään vievät runkokuntaa eteenpäin. Koko
yhteiskunnan puolesta hankkivat ravintoa
syömä-I. ravintopolyypit (4|, joilla on usein hyvin
pitkillä, polttiaiselimiä kannattavilla rihmoilla
varustetut pyydystyslonkerot (5, vrt. myös
kuvaa 2). Sitäpaitsi voi esiintyä suuttomia,
lonkeroilla varustettuja tuntopolyyppejä (7) ja
levymäisiksi surkastuneita suojelus- 1. peitinyksi-
Silkkikuikka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
