Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vatjan kieli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
751
Vatjanmaa—Vatsa
752
mioon eräitä alkavan palataliseerauksen
tapauksia; myös on huomattava, ettei tavata takaista
ö:ta eikä o:n kahtiajakoa, vaan että o ja e
yleensä (epäilemättä suomalaisen vaikutuksen
johdosta) jakautuvat samoin kuin suomessa;
D) kreeviinien murre (ks. Vatjalaiset,
Kreeviinit), nykyään kokonaan kuollut ja
tunnettu ainoastaan perin vaillinaisesti
muistiinmerkittyjen kielennäytteiden perustuksella; tässä
murteessa niinikään k (sk) esiintyy fc:na (sfc:na)
etuvokaalin edellä; eräissä muissakin suhteissa
esiintyy eroavaisuuksia (huomattakoon nasaalin
esiintyminen painottoman tavun klusiilin edessä,
esim. vxinampa ’vanhempi’ [Kukkosi vanepi,
vaikka Kukkosissa muuten klusiilia edeltävä
nasaali vast. tapauksissa yleensä on säilyneenä,
esim. avanto], itä- ja länsivatj. vanöpi). Katsoen
siihen, että kreeviiniläisryhmä lähes puolituhatta
vuotta on ollut muista vatjalaisista erillään
eristettynä, ovat vaillinaiset
kreeviiniläismuistomer-kit tärkeänä avunlisänä v. k:n historian
tuntemiseen, niiden avulla kun voimme tehdä eräitä
johtopäätöksiä v. k:n asusta ennen kreeviinien eroa.
M. m. on näyttänyt olevan päätettävissä, että
tuo v. k:lle tunnusmerkillinen fc:n muuttuminen
<s:ksi oli silloin vielä tapahtumatta koko v. k:n
alueella. Sen jälkeen kuin kuitenkin saatiin
tietää, että Kukkosin murre osoittaa fc:n
muuttumattomana (ks. Finn.-ugr. Forschungen IX, 211),
käy viimeksi mainittu johtopäätös epävarmaksi,
sillä kreeviiniläiset voivat olla kotoisin alueelta,
jossa on puhuttu sellaista
vatjalais-murretta, joka on ollut Kukkosin
murteen edeltäjänä tai ollut sitä
lähellä, ja muissa murteissa oli silloin jo
muutos k > ts saattanut tapahtua. Näin ollen
jääpi tärkeimmäksi tosiasiaksi, minkä kreeviinien
murre v. k:n historiaan nähden toteaa, että v. k.
jo puolituhatta vuotta sitten olennaisesti oli
nykyisellä kannallaan ja että Kukkosin murre
on suuresti muuttunut lähimpään ympäristöönsä
mukautuen.
V. k:n historiallista arviointia vaikeuttaa se
tuntuva vaikutus, jonka alaisena v. k. on ollut
kielellisesti läheisten ympäröivien inkerois- ja
suomalaismurteiden puolelta ja ilmeisesti sekä
vanhempana että myös uusimpanakin aikana
viron taholta. Siihen katsoen että v. k.
muodostaa välikannan suomen ja viron välillä, on usein
suorastaan mahdoton sanoa, mikä kieliaines on
katsottava kantasuomalaiseksi peruksi, mikä
johtuvaksi myöhemmästä vaikutuksesta jo täysin
eristyneeseen v. k:een; toisissa tapauksissa taas
poikkeukset v. k:n äännekannasta ilmeisesti
todistavat asianomaisen muodon myöhäiseen
vaikutukseen perustuvaksi (esim. haili, jossa
vastoin vatjan tapaa esiintyy sanan alussa h, kirkko
’luterilainen kirkko’, jossa sanan alussa on k
eikä ts, vrt. tserikko ’oikeauskoinen kirkko’
j. n. e".). Myös venäjän vaikutus v. k:een on
varsin tuntuva, ulottuen kaikkiin kielenelämän
aloihin (m. m. fonetiikkaan, huom., että l
takavokaalien yhteydessä on sama kuin venäjässä);
tämä vaikutus, mikäli se esiintyy yksinään
v. k:ssä, on tietenkin suhteellisesti uudenaikaista
(jonkun verran vanhempiin äänneoloiliin
viittaavat sellaiset esimerkit kuin sukkuna ’verka’,
siira ’juusto’; huomattakoon esim. sveta
’maailma’, zäpadi ’länsi’, jiiga ’etelä’, severi
’pohja’, sudin ’tuomitsen’, riga ’riihi’, säpka
’hattu’, zäli ’sääli’). Huomattava on, että
uusimuotoiset ruotsalaisperäiset lainat ovat
kaikki suomalaismurteista saatuja, esim. lanttu,
siinti, tunni ’tunti’, tratti, trengi (viimemainitut
länsisuomalaisperäisistä suomalaismurteista, ks.
Suomen kieli, palsta 356).
[K i r j a 11 i s u u 11 a. Ensimäinen kielennäyte
oli Trefurtin kirjoituksessa „Von den Tschuden"
v:lta 1783; joitakuita pieniä tietoja kielestä
esiintyi Porthanin ja Sjögrenin kirjoituksissa
(ks. Vatjalaiset). Ensimäinen selonteko
v. k:stä oli Ahlqvistin „Votisk grammatik jämte
spräkprof och ordförteckning" (1855). Joenperän
vatjalaismurteesta antoi ensi tiedot Mustonen
(= Lönnbohm), ..Muistoonpanoja Vatjan kielestä"
(Virittäjä I, 1883). Kreeviinien kielestä ovat
ensimäiset kielennäytteet kand. Appelbaumin
muistoonkirjoittamat 1774; pastori Lutzaun
tiedot v:lta 1810 sisältävät m. m. sanaluettelon;
pääteos: F. J. Wiedemannin julkaisu (ks. V a t j
a-laiset). Kielihistoriallinen esitys: E. N. Setälä,
..Yhteissuomalainen äännehistoria" (1890-91),
vokaalioppi ainoastaan käsikirjoituksena; jatkettu,
uudistettu ja esitetty yliopistoluennoissa 1890-) ;
L. Kettunen, ..Vatjan kielen äännehistoria"
(1915).] E. N. S.
Vatjanmaa ks. Vatja, Vatjalaiset.
Vatke [fat-], Johann Karl Wilhelm
(1806-82), saks. teologi, ylimääräinen professori
Berliinin yliopistossa, julkaisi 1835 „Die Religion
des Alten Testaments" nimisen teoksen, jossa ensi
kerran kirjallisuudessa esitettiin se ajatus, että
V:n T:n kulttilaki on asetettava Israelin
uskonnollisen kehityksen loppupäähäu. Tämä aate,
joka myöhemmin osoittautui käänteentekeväksi,
jäi sen ajan tutkimukselta huomaamatta, ehkä
lähinnä siitä syystä, että V., Hegelin oppilaana,
oli pukenut esityksensä spekulatiivisesta
filosofiasta lainattuun muotoon. Ar. H.
Watling-saari [uo’tling-] (oik. W a 11 i n g i n
saari). Englannin Bahama-ryhmään kuuluva
saari, Länsi-Intiassa; 556 km2, 617 as. (1911).
W.-s. on todennäköisesti Kolumbuksen (ks. t.)
lo-kak. 12 p. 1492 löytämä Guanahani (San Salvador).
Vatna jökull, Islannin ja koko Euroopan
suurin jäätikköalue (ks. Islanti, palsta 1087).
Va-tout [vatu’] (ransk.), panna kaikki rahansa
yhdelle heitolle (pelissä); panna viimeisensäkin
alttiiksi.
Vatsa (abdomen) on varsinaista vatsaonteloa
vastaava, ulkoapäin näkyvä ruumiin osa. Se
jaetaan kolmeen perättäiseen osaan: ylä-v. (regio
epigastrica 1. epigasirium), keski-v. (regio
meso-gastrica 1. mesogastrium) ja ala-v. (regio
hypo-gastrica 1. hypogastrium). Ensinmainittu vastaa
rintakehän alaosaa, kylkiluukaaria ja niiden
välistä sydänalan kulmaa. Tässä v:n osassa ovat
maksa, mahalaukku ja perna. Keski-v. on navan
seudun korkeudella kulkeva poikittainen vyöhyke,
jonka kohdalla sijaitsevat suolet ja
munuaiset-Ala-v. on viimemainitun alueen ja lantion välissä.
Tähänkin v:n osaan tulevat suolet, suolipaketin
alaosa, umpisuoli ja sen matomainen lisäke
mukaan luettuina, sekä laajentuneessa tilassa
ollessaan virtsarakko ja emä. Rajat
yllämainittujen v :n osien välillä ovat keinotekoisia viivoja,
joita eivät vastaa mitkään määrätyt elimet.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
