Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Webster ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
771
ja „Samling af kartor öfver Helsingfors" (1872).
W. oli ensiraäisten kansankirjastojen perustajia
Suomessa. J. F.
Veda [-?-], sanskr. „tieto, pyhä tieto" (< vid
„tietää"), yhteisnimitys muinaisintialaisen
kirjallisuuden vanhimmille muistomerkeille (ks.
Intian kielet ja kirjallisuus, III,
palstat 1021-25). E. W-s.
Vedanta [vedä’n-], sanskr. „Vedan loppu".
Alkuaan sana merkitsi niitä Veda-kauden lopulla
esiintyvän brähmana-kirjallisuuden osia, joita
nimitetään Upanisadeiksi. Sittemmin se tuli
sen filosofisen oppisysteemin nimeksi, jonka
johtavat ajatukset ilmenevät ensi kerran noissa
vanhoissa teksteissä ja joka vieläkin on
tärkeimpiä, oikeaoppisin ja kannattajiensa lukumäärään
nähden laajimmalta levinnyt Intiassa. V.-f i 1
o-sofia käy myöskin nimellä Uttaramimämsä
„myöhempi 1. korkeampi tutkimus", erotukseksi
toisesta filosofisesta suunnasta Purvamimämsä
„edellinen 1. alempi tutkimus", jonka kanssa se
muodostaa yhteisen suuremman kokonaisuuden.
V:n perusoppi on, että ätman, yksilösielu, on
identtinen irahmanin, maailman sielun kanssa;
tämän intialaiset esittävät kuuluisalla lauselmalla
tai tvam asi, oik. „se sinä olet" (myöskin: aham
brahma asmi, „minä olen brahman"). Brahman,
abstraktinen, vailla ominaisuuksia oleva
maailmansielu on ainoa tosioleva kun taas kaikki muu,
siis myöskin ilmiömaailma, on pelkkä harhakuva,
mäjä. Tietämättömyys, avidjä, estää meitä
tajuamasta tätä totuutta, ja siksi on jokaisen
pyrittävä saavuttamaan oikea tietämys, vidjä 1.
dznjäna s. o. intuitiivinen tieto yksilösielun ja
maailmansielun täydellisestä ykseydestä. Vasta
sen avulla päästään irti mäjä’n kahleista ja
saavutetaan vapautuminen, mökshä,
uudestisyntymis-pakosta. V.-filosofian varsinainen luoja oli
luultavasti ensimäisellä vuosis. e. Kr. elänyt B ä d
a-rajana, joka systematisoi sen teoksessaan
Brahmasutrat. Tämän vaikeatajuisen
oppikirjan on tehnyt ymmärrettäväksi selityksillään
kuuluisa v.-filosofi sankara(n. 800 j. Kr.).
Myöhemmistä int. teoksista saavutti kuuluisuutta
Sadä-nanda Jögindran Vedäntasära, oivallinen
lyhyt yhteenveto v.- filosofian opeista, joka vain
muutamissa yksityisseikoissa eroaa Sankaran
käsityskannasta. 12:nnen vuosis. alkupuolella elänyt
Kämänudza on myöskin kirjoittanut
huomattavan kommentaarin Brahmasutriin. Hänen oppinsa
eroaa kuitenkin sangen merkittävästi
Sanka-rasta; niinpä hänen mukaansa yksilösielut eivät
ole identtisiä maailmansielun kanssa, vaan osia
siitä. [Deussen, „Systcm des Vedända" (1883);
sama, „Die Sutras des V." (1887); Thibaut,
„Vedantasutras" (1890-96); „Vedantasara", julk.
Jacob (1894; käännös 1892).] E. W-s.
Vedanta-filosofia ks. Vedanta.
Vedda, Ceylonin alkuväestön harvalukuiset
(tuskin yli 50 henkeä) jälkeläiset.
Pululasveri-simmät v:t, 4 perhettä, elivät 1910 saaren
kaakkoisosassa, Navara-galla nimisellä kukkulalla.
Heidän pituutensa on pieni (keskim. 1.534 mm),
kallonsa muoto pitkä (indeksi 71) ja tilavuus
eiittäin vähäinen (1,277 cms), ihonvärinsä
vaaleanruskea ja tukkansa useimmiten aaltokiharai
nen (ks. kuvataulua Aasialaisia
kansan-tyyppejä II, kuva 24). Luonteeltaan ovat v:t
suljettuja ja vakavia. Pääelinkeinona metsästys,
772
aseena jousi, ravintona ennen kaikkea
metsänriista ja hunaja, asuntona alkuperäisimmällä
kannalla olevilla luolat. Ennen kulkivat v:t,
joiden sivistystaso on hyvin alhainen, aivan
alasti; nyt käytetään usein esiliinan kaltaista
laitetta. LSeligmann, „The Veddas" (1911).]
J. G. G-ö.
Vedda-kansa ks. Vedda.
Wedekind [vedekint], Frank (s. 1864),
saks. runoilija ja näyttelijä. W. on lahjakas
kirjailija, mutta hänen teoksissaan, jotka
tekotavaltaan enimmäkseen ovat heikkoja ja kömpelöitä,
vallitsee usein vastenmielisen sairaloinen sävy.
Hänen vahvin puolensa on nerokas, mutta usein
karkea ja kyynillinen satiiri, täynnä uhmaavaa
maailmanlialveksumista. W: n laajasta tuotannosta
mainittakoon näytelmät „Friihlings Erwachen"
(1891), „I>er Erdgeist" (1895), „Der Liebestrank"
(1899), „Der Kammersänger" (1900), „So ist das
Leben" (1902), „Die Biiehse der Pandora" (1904),
„Totentanz" (1906), „Der Stein der Weisen"
(1909), „Franziska" (1912), „Schloss Wetterstein"
(1913) y. m., kokoelma kertomuksia ,,Feuerwerk"
(1906) ja runoja „Die vier Jahreszeiten" (1905).
[Nieten, „F. W." (1908); Kapp, „F. W." (1909);
Hofmiller, „Zeitgenossen" (1910).] E. W-s.
Vedel, Herman Albert Gude (s. 1875),
tansk. taidemaalari, opiskellut Zahrtmannin
johdolla ja saanut sittemmin vaikutelmia varsinkin
it. renesanssi/i mestareilta. Herätti ensin
huomiota taulullaan „Nuori tyttö" (1900) sekä kuusi
vuotta. myöhemmin maalauksellaan „Värejä
jauhava mies". Myöskin muotokuvaajana V. on
paljon käytetty ja ansiokas taiteilija. F. L.
Wedel-J arlsberg [järlsberj], Johan
Cas-par Herman (1779-1840), kreivi, norj.
valtiomies, kasvatettiin ulkomailla, astui 1801 valtion
palvelukseen ja oli 1806-13 Buskerudin
amtman-nina. V:sta 1809 hän rupesi puuhaamaan
isänmaansa erottamista Tanskasta, jonka hallitus
ehkäisi sen vapaata kehittymistä, sekä Norjan
yhdistämistä itsenäisenä valtiona liittoon Ruotsin
kanssa. Tässä tarkoituksessa W.-J. ryhtyi
neuvotteluihin Ruotsin vapauspuolueen päämiesten,
nimenomaan G. Adlersparren kanssa. Eidsvoldin
kokouksessa 1814 ja ensimäisessä ylimääräisessä
stortingetissä sam. v. W.-J. tehokkaasti puolusti
aatettaan sekä tuli unionin perustamisen jälkeen
Norjan ensimäiseksi raha-asiain ministeriksi.
W.-J:n toimet herättivät kuitenkin
tyyt3rmättö-myyttä, ja kun stortinget esitti syytöksen häntä
vastaan virkavirheistä, luopui W.-J. virastaan
1822, vaikka valtakunnanoikeus julistikin hänet
syyttömäksi. Myöhemmin hän jälleen oli usean
kerran stortingetin jäsenenä ja hoiti v:sta 1836
ansiokkaasti tärkeää käskvnhaltian virkaa. —
V. 1811 etupäässä W.-J:n toimesta perustettiin
Kristiaanian yliopisto. G. R.
Vedenalainen alus. Vedenpinnan alla kulkeva
alus ei ole mikään uusi keksintö. Kuinka kauan
tämän keksinnön ratkaisua on suunniteltu, ei
tietenkään voida varmuudella sanoa. V. 1620
tiedetään alankomaalaisen Corneliuksen rakentaneen
puusta vedenalaisen aluksen, jonka pani liikkeelle
käsivoima. V. 1653 eräs ranskalainen
Rotterdamissa rakensi 20 m pitkän, kellokoneistosta
liikevoimansa saavan, koururattaan avulla
kulkevan vedenalaisen aluksen, joka ei kuitenkaan
pystynyt voittamaan veden vastustusta (kuva 1).
Veda—Vedenalainen alus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
