Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vedenalainen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
771
771 Veda—Vedenalainen alus 103
773
Kuva 3.
Ensimäinen yritys v:n a:n käyttämiseksi sodassa
tehtiin Pohjois-Ameriikan vapaussodassa 1776.
Alus oli munanmuotoinen ja se sai liikevoimansa
käsivoiman pyörittämästä potkurista (kuva 2).
Se oli varustettu vesipainolastilla (g) ja
pumpulla (f). Vihollisaluksen pohjaan kiinnitettiin
pora (c), johon ripustettiin kellokoneiston
säätämä ruutimiina (d). Kokeilu tällä
sukelluslait-teella epäonnistui. Tarkoituksenmukaisemman
v:n a:n rakensi tunnettu höyryaluksen keksijä,
amer. Fulton n. 1801 ja tarjosi aluksensa
(„Nau-tilus") Napoleonille aseeksi Englannin laivastoa
vastaan. Tällä aluksella (kuva 3) onnistui
Ful-tonin upottaa eräs vanha purjealus. V. 18J>0
saks. W. Bauer rakensi käsivoimalla kulkevan
v:n a:n (kuva 4), jossa paitsi vesipainolastia oli
siirrettävä paino, joka sai aluksen sukeltamaan
ja taas kohoamaan vedenpintaan. Alus tuhoutui
Kielin satamassa tehdyissä kokeiluissa.
Nykyaikaisten v:ten a:ten varsinainen edeltäjä
on ruots. Nordenfeltin 1883 v. a., jota
vedenpinnalla kuljetti höyrykone ja vedenpinnan alla
suuriin säiliöihin talletettu höyry. V:illa a:illa
kokeilivat aluksi ranskalaiset, heitä seurasivat
Yhdysvallat, Englanti ja viimeisenä, vasta
v:n 1905 jälkeen, Saksa. V:ten a:ten kehitys on
läheisessä yhteydessä räjähdysmoottorien
kehityksen kanssa. Ne ovat alkuaan suunnitellut
sotatarkoituksia varten, kunnes suurvaltain sota
pakotti saksalaiset rakentamaan vedenalaisia
aluksia rahtiliikennettä varten (vedenalaisen saks.
kauppa-aluksen „Deutsehland"in Ameriikan matka
1916). ’ M. v. n.
V:t a:t voidaan ryhmittää kahteen
pääluokkaan : yksi- ja kaksoisrunkoisiin.
Edellisen ryhmän aluksilla on siis vain yksi runko,
jonka sisälle sukeltamista varten tarpeelliset
vesisäiliöt sekä polttomoottorien öljysäiliöt ovat
sijoitetut, kun taas kaksoisrunkoaluksilla on
kaksi runkoa, joiden välinen tila on sovitettu
sekä painolasti- että öljysäiliöiksi (tankeiksi).
Kummastakin ryhmästä käytetään
kansainväliseksi muodostunutta yhteisnimitystä u-a 1 u s
(saks. Unterseeboot). Ammattimiesten kesken
puhutaan usein yksikuori- ja kaksoiskuorialuksista;
viimemainituista on erikoisesti käytetty nimi- ]
Kuva 4
tystä sukellusalus (saks. Tauchboot, ransk.
ja engl. submersible).
Yksirunkoisen v:n a:n runko on suunnjteltu
mahdollisimman hyvin kestämään vedenpainetta
syvyydessä; se on poikkileikkaukseltaan
ympyrän- tai hieman soikionmuotoinen. Kun
tällaisella aluksella säiliöt ovat paineen alaisen rungon
sisäpuolella, tulee sukeltamiseen tarpeellinen
painolisäys (varadeplasementti, s. o.
pintadeplase-mentin ja syvyysdeplasementin välinen ero)
pieneksi (15-25 % aluksen
vedenpinnanpäällispai-nosta 1. pintadeplasementista). Vain pieni osa
aluksesta on siis veden pinnan yläpuolella
aluksen ollessa tavallisessa asennossaan veden
pinnalla. Tällaisen aluksen merikuntoisuus ei siis
ole varsin suuri pinnalla liikkuessa.
Kaksoisrunkoisissa on, kuten nimikin sanoo,
kaksi runkoa, sisempi, vahva, painetta vastustava
vain aluksen keskiosan käsittävä, ja ulompi, ohut
runko. Tämä ulompi kuori on aiottu kestämään
vain sitä painetta, joka alusta kohtaa sen ollessa
veden pinnassa. Syvyydessä ollessa tapahtuu
nimittäin säiliöissä olevan veden ja ulkopuolisen
veden paineen tasaantuminen. Säiliöt ovat
ulko-ja sisärungon välissä. Tällainen rakenne saa
aikaan, että sukeltamiseen välttämätön painon
lisäys voi nousta 45% :11a aluksen painosta sen
ollessa veden pinnassa. Näin ollen aluksen
uidessa veden pinnalla on melkoinen osa alusta
veden pinnan yläpuolella, vrt. kuvia 5-9.
Näiden alustyyppien keskinäisestä
etevämmyy-destä on ollut eri mieliä; kaksoisrunkoalus on
yhä enemmän päässyt voitolle, varsinkin kun on
kysymys aavaa merta varten aiotuista aluksista,
joiden on toimittava kaukana tukisatamista.
Yleensä on viime aikoina pyritty rakentamaan
v:t a:t mahdollisimman merikuntoisiksi ja
nopeakulkuisiksi. Kaksoisrunkoaluksilla onkin useita
etuja puolellaan. Kun sekä öljy- että
painolasti-säiliöt ovat varsinaisen rungon ulkopuolella,
voidaan tämän läpimittaa pienentää ja samalla,
lisätä sen kestävyyttä. Varsinaisen rungon
ulkopuolella ollen öljysäiliöt voivat olla suuremmat
kuin yksirunkoisissa, joten aluksen liikkuma-ala
suuren öljyvaraston vuoksi käy laajemmaksi.
I Suurempi varadeplasementti tekee aluksen meri-
Kuva 1.
Kuva 2.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
