Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viljavarastolat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1277
Viljavarastolat—Viljelysarvo
1278
suojelustulleina, joskohta niillä verotulleinakin
saattaa olla merkitystä. Aikaisemmista v:sta
ks. Viljakauppa. Yhdeksännentoista
vuosisadan koskipaikoilta lähtien saatettiin Länsi- ja
Keski-Euroopan maissa voimaan
vapaakauppajärjestelmä myöskin maataloustuotteisiin nähden.
Kun näiden maiden väestö samaan aikaan kasvoi
voimakkaasti ja sen viljautarvetta tyydytti
silloin melkein yksinomaan näiden samojen maiden
maataloustuotanto, oli yhä lisääntyvästä
kysynnästä seurauksena viljan hintain nouseminen,
mikä taas vaikutti, että maan arvo kohosi ja
että sen johdosta tilanhaltijain velkaantuminen
lisääntyi. Tämä länsi-eurooppalaisen maatalouden
nousukausi päättyi 1870-luvun loppupuolella,
jolloin uudenaikaisten kulkuneuvojen kehitys teki
Ameriikalle ja Venäjälle mahdolliseksi lähettää
Länsi Euroopan markkinoille viljaa niin
huokeista hinnoista, että ne eivät vastanneet
raskailla veloilla rasitetun länsi-eurooppalaisen
maatalouden tuotantokustannuksia. Tästä aiheutui
n. s. agraaripula ja sen mukana vaatimus
tehokkaan tullisuojeluksen aikaansaamisesta. Jo 1879
säädettiin Saksassa kohtuullinen viljatulli, jota
sitten on useampaan kertaan, viimeksi 1902,
tuntuvasti korotettu. Muut maat seurasivat Saksan
esimerkkiä. Viime vuosina on viljan tuonti
ollut pääasiassa tulliton vain Isossa-Britanniassa,
Ranskassa, Alankomaissa, Belgiassa ja Suomessa.
V. 1914 Venäjän lakiasäätävissä laitoksissa
säädettiin Suomessa kannettavaksi tulli, 30
kopeekkaa puudalta, ulkomailta, mutta ei Venäjältä
tuodusta viljasta. Ruotsissa on ollut v :eja v :sta 1888.
Maailmansodan aikana on kuitenkin useissa
maissa v. ainakin toistaiseksi kumottu.
V:eja on pidettävä ehdottomasti hyödyllisinä
silloin kun ne vain ehkäisevät äkillisen viljan
hintain alenemisen tai ainakin hidastuttavat
tätä alenemista. Viljan hintain äkillinen
laskeminen saattaisi nim. asianomaisen maan
viljan-tuottajat taloudelliseen perikatoon ja
maatalouden rappiotilaan, josta se vain suurilla
uhrauksilla voitaisiin palauttaa entiselle tasolleen.
Kaikki tämä olisi ei ainoastaan
kansantaloudelliselta vaan yleiskansalliseltakin kaunalta katsoen
suuri tappio, koska maata viljelevä väestö on
monesta syystä pidettävä erittäin arvokkaana
kansanosana ja koska, niinkuin suuri
maailmansotakin on selvästi osoittanut, nykyajan valtioille
on erinomaisen tärkeätä, että ne mahdollisimman
suuressa määrässä kykenevät itse omassa
piirissään tuottamaan elintarpeensa. Toisin on
asianlaita, jos v. nostavat viljan hintoja enemmän
kuin mitä viljaa tuottavan väestön
säilyttämiseksi on välttämätöntä. Silloin niistä on hyötyä
vain niille maanomistajille, jotka tullia
säädettäessä sattuvat olemaan tässä asemassa, sillä
heidän tulonsa lisääntyvät jokaista myyntimäärää
kohti jotakuinkin tullin määrällä, samaten kuin
he myydessään maatilansa, korjaavat itselleen
sen maanarvon nousun, minkä viljan hintain
kohoaminen vaikuttaa. Uudelle omistajalle tämä
arvonnousu esiintyy kapitalisoituna hänen
suorittamassaan maatilan hinnassa ja tämä merkitsee,
että peruspääomasta on maksettava enemmän
korkoa kuin ennen. Näin hänellä ei ole mitään
hyötyä tullista, ellei tullia edelleen koroteta.
V., jotka nostavat maatilain hintaa, antavat sitä
paitsi aihetta maatiloilla keinottelemiseen ja
siten tiheisiin omistajanvaihdoksiin, joita ei
maatalouden eikä valtiolliselta eikä
yhteiskunnalliselta kannalta katsoen ole pidettävä suota
vina. — Kuluttajille v. voivat olla tuntuvana
rasituksena, koska ne kohtaavat tärkeintä ravinto
ainetta, leipää;’ tämä koskee ensisijassa varatto
mia, joiden taloudessa leipämenot ehkä eivät ole
ainoastaan suhteellisesti vaan myöskin ehdotto
masti suuremmat kuin varakkaiden.
Teollisuudessa v:n vaikutus saattaa tuntua sekä
tuotantokustannuksiin että menekkiin nähden.
Jos v. vievät teollisuustyöväen palkkain
korottamiseen eikä tätä korotusta voida tasoittaa
teknillisillä uudistuksilla, niin v. nostavat tuo
tantokustannuksia ja siten teollisuustuotteiden
hintoja. Koska teollisuustuotteet yleensä eivät
ole välttämättömyyksiä, voi tästä olla
seurauksena näiden tuotteiden kulutuksen väheneminen
ja siis myöskin tuotannon väheneminen ja sen
mukana osalle työväkeä työnsaannin
vaikeutuminen. Toiselta puolen taas, jos suurten
joukkojen täytyy v:n johdosta käyttää tuloistansa
entistä suurempi osa leivän ostamiseen, niin
heidän täytyy supistaa teollisuuskulutustansa, mikä
taas vie teollisuustuotannonkin supistamiseen.
Mutta huomattava on, että viimemainittu
myöskin voi olla seurauksena siitä, että viljan hinnat
alenevat tuntuvasti, koska maata viljelevän
väestön silloin täytyy tulojensa vähenemisen vuoksi
supistaa teollisuuskulutustansa. Saattaapa tämä
seikka vaikuttaa teollisuusväestönkin teollisuus
kulutukseen, jos nim. maalaisväestön on pakko
lähteä kotiseudultansa hakemaan työtä teollisuus
paikoista ja siten kilpailullaan alentaa
teollisuus-työväen palkkoja. Teollisuustuotteiden ulkomaista
menekkiä v. ehkäisevät siinä tapauksessa, että
niiden johdosta työväelle täytyy maksaa
suurempia palkkoja kuin mitä ulkomailla maksetaan,
joten kilpailu käy vaikeammaksi. [Roncador,
„Wesen und VVirkung der Agrarzölle".] J. F.
Viljavarastolat ovat suuria jyvästöjä, joihin
ympärystön maanviljelijät tuovat viljansa ja
joissa sitä huolellisesti pidellään ja säilytetään,
kunnes omistaja sen myy ja ottaa jälleen pois.
Niitä syntyi ensin 1860-luvulta lähtien Yhdys
valloissa, missä tätä tarkoitusta varten
rakennettiin korkeita tornintapaisia rakennuksia, jotka
ovat korkeutta myöten jaettu yhdeksään tai
useampaan laariin. Yhdysvalloissa niitä ovat
perustaneet varsinkin rautatieyhtiöt tai
kauppiaat tai osuuskunnat rautateiden, jokien ja
kanavien läheisyyteen. Venäjällä on
hallitus perustanut v:ita varsinkin rautateiden
varsille, Saksassa osuuskunnat. V. ovat maanviljeli
joille hyödyksi m. m. seuraavista syistä: 1) he
saattavat niissä säilyttää viljansa
asianmukaisesti pideltynä myydäksensä sen vasta sitten kun
on saatavissa kohtuulliset hinnat; 2) he saavat
säilyttämiensä määrien perustuksella lainoja voi
daksensa sitä helpommin lykätä myynnin;
3) kokoamalla yhteen suurehkoja määriä
samanlaista viljaa varastolat helpottavat menekkiä sekä
— mikä onkin päätarkoitus — vapauttavat viljan
omistajat välikaupasta. [Conrad, ,,Kansantalous
politiikka".] J. F.
Viljelty maa ks. Maatalous, palstat
1535-1537.
Viljelysarvo nimitystä käytetään
siementar-kastuksessa ilmaisemaan, montako prosenttia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
