Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viljavarastolat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1279
Viljelysjärjestelmät—VVilke
1280
puhtaita itäviä siemeniä tutkittava siemeunäyte
sisältää. Tämä arvo saadaan, kun
puhtauspro-sentti kerrotaan itävyysprosentilla ja tulos
jaetaan 100:11a. Nimitys on erehdyttävä ja on
jäänyt yhä enemmän pois käytännöstä, sillä se ei
osoita siemenen todellista viljelys- eli
käyttöarvoa, siitä kun ei käy selville n. s. kovien
siementen määrä, ei epäpuhtauden laatu,
vaarallisten rikkaruohonsiementeu paljous j. n. e.
J. O. S.
Viljelysjärjestelmät ks. Peltoviljely
s-j ä r j e s t e 1 m ä t.
Viljelyskasvit, kulttuurikasvit, kaikki
ne kasvit, joita ihminen hyödyn t. huvin vuoksi
viljelee. Eri v:eja ovat: varsinaiset ravintokasvit
(vilja- ja juurikasvit, vihannekset, mehukkaita
hedelmiä kasvavat kasvilajit, sokeria tuottavat
kasvit, rehukasvit y. m.), mausteita ja
nautintoaineita tuottavat ja teknillisesti tärkeät kasvit
(vaatetus-, öljy-, vaha-, kautsu-, hartsi-,
parfyymina värikasvit; tähän kuuluvat myös teknillisiin
tarkoituksiin viljellyt, puutavaraa tuottavat
puut), viljellyt lääke- ja koristekasvit y. m.
Taloudellisesti tärkeitä v :eja lienee kaikkiaan
n. 300 ja ovat ne melkein poikkeuksetta
(hiivasieni) n. s. korkeampia kasveja. Useimpien
viljelyksen alkuvaiheet ovat esihistoriallisten
aikojen hämärän peitossa. Enemmistö varsinkin
tärkeämmistä v:sta poikkeaa villeistä
kantamuodoista suuresti, jopa niin paljon, että on monessa
tapauksessa osoittautunut ainakin toistaiseksi
mahdottomaksi saada alkumuodosta selkoa; useissa
tapauksissa on tämä tieto enemmän t.
vähemmän epävarma. Enimmän viljelykseen soveltuvia
hyötykasveja lienee ihmiskunnalle antanut
Lou-nais-Aasia (vehnä, ohra, öljypuu, myös ruis,
kaura y. m.) ja täällä varsinkin Persia
ympäristöineen. Ensi sijassa aromaiset kasvupaikat,
kalliot ja rannat lienevät täällä useiden v:n
kantamuotojen alkuperäisiä kasvupaikkoja.
Välimerenmaista yleensä, Itä-Intiasta, Kiinasta ja
Ameriikan (peruna, maissi y. m.) lämpimistä
osista polveutuu myös moni hyötykasvi.
Sitävastoin ei Yhdysvalloista, Kapmaasta ja
Austraa-liasta liene kotoisin ainoakaan erikoisen tärkeä
kasvi, yhtä vähän kuin pohjoisista maista.
Kasvien viljelysmuotojen synty on eri tapauksissa
varmaan ollut erilainen ja tieteen nykyisellä
kannalla ollen vielä sekä teoreettisesti että
käytännöllisesti tarkemmin selvittämättä. Nykyisestä
uusien viljelysmuotojen kasvattamisesta ks. K a
s-vinjalostus. — Tavallisesti omistetaan
kunnia v:n käytön alkamisesta esihistoriallisten
kansojen naisille, jotka useinkin pitkiksi ajoiksi
lapsineen oman onnensa nojaan jätettyinä
vähitellen tottuivat turvaamaan toimeentuloaan
viljelemällä kasveja, joita jo varemmin oli
ympäröivästä villistä luonnosta ruuanlisänä käytetty.
Tämä maanviljelyksen alku on sen synnyttämän
asuinsijain vakinaisuuden ja siitä kehittyneen
lujan yhteiskuntajärjestyksen kautta kenties
kaikkein tärkein vaihe ihmiskunnan historiassa.
Ei varmaankaan ole mikään pelkkä sattuma, ettii
kulttuuri varhaimmin nousi korkeimmalle juuri
siellä, missä luonto tarjosi enimmin viljelykseen
soveliaita kasveja: Lounais-Aasiassa. Täältä
viljelyskasvit ja sivistys levisivät eri tahoille.
Kaikilla vanhan ajan sivistyskansoilla oli jo suuri
valikoima v:eja. Niinpä tiedetään Egyptin hauta-
löytöjen, vanhojen kuvaesitysteu ja
kielentutkimuksen antamien todistusten perustalla
egyptiläisten viljelleen vehnää, ohraa, papuja,
kylvö-virvilää, kurkkuja, viikunoita, granaattiomenoita,
öljypuuta, lukuisia maustekasveja, pellavaa y. ni.
Kreikkalaisilla olivat ohra, vehnä, viikunat,
öljypuun marjat ja viinirypäleet kasviviljelyksen
tärkeimmät tuotteet; sitäpaitsi he viljelivät m. m.
lukuisia nykyaikaisia keittiökasveja,
hedelmäpuita y. m. Roomalaisten v:n luettelo on vielä
suurempi; ja omassa maassa kasvatettujen
kasvien lisäksi he toivat idästä päin useita kalliita
hedelmiä ja mausteita. Muinaisajan
kelttiläiset kansanheimot, jotka asuivat
Keski-Euroo-passa, viljelivät vehnää, ohraa, hirssiä,
pellavaa, meidän tavallisimpia hedelmäpuitamme y. m.
Vanhoilla germaanilaisilla kansoilla olivat kaura,
ohra ja nauriit tärkeimmät v.; vähemmässä
määrin viljeltiin esim. ruista ja herneitä. Vanhojen
suomalaisten v:eja olivat m. m. ohra, vehnä, kaura,
ruis, nauris, herne, humala, laukka ja pellava.
Vähitellen eri kansat saivat toisiltansa yhä uusia
kasveja. Myöhemmällä ajalla antoivat varsinkin
arabialaisen kulttuurin kukoistusaika (puuvilla,
sokeriruoko, riissi y. m.) ja Ameriikan löytö
(peruna, maissi, tupakka) tärkeitä lisiä Euroopan
viljelyskasvistoon. Troopillisten seutujen
jouduttua eurooppalaisten vallan alaisiksi, on siellä
uudempina aikoina kehittynyt valtava kasvivilje
lys lähinnä Euroopan ja Pohjois-Ameriikan
tarpeiksi. Samaten harjoitetaan lauhkeammissakin
maissa useiden v:n suurviljelystä vientiä varten.
V:sta saatavat tuotteet (vilja, puuvilla, sokeri,
viini y. m.) ovatkin jo kauan olleet tärkeimpiä
kauppaesineitä maailmankaupassa. [Elfving,
,,Tärkeimmät viljelyskasvit" (1896) ; Jönsson,
„Gagnväxter" (1911); Reinhardt,
„Kultur-geschiehte der Nutzpflanzen" I. II (1911);
Warburg & van Someren Brand, „Kulturpflanzen der
Weltwirtsehaft".] K. L.
Viljelyskausi, oikeammin kasvukausi
(maanvilj.), aika ensimäisestä kylvöpäivästä
(tav. kauran kylvöstä) keväällä viimeiseen (tav.
juurikasvien) korjuupäivään syksyllä. J. E. S.
Viljelyskierto, menetelmä, jossa peltoalalle
on määrätty kasvijärjestys ja samalla aika.
jonka kuluttua sama kasvi uudelleen
kasvijärjes-tyksen mukaan palaa samalle paikalle.
Mainittua aikaa sanotaan kiertoajaksi. Itse
kiertoala taas on jaettu kasvijärjestyksen
mukaan lohkoihin. —
Maatalouskirjallisuu-dessamme on osittain päässyt vakiintumaan se
kielellisesti väärä sanontatapa, että v:lla
tarkoitetaan itse puheena olevaa peltoalaa.
Viljelyssuhde, myytäväksi ja rehuksi
viljeltävien kasvien keskeinen viljelyslaajuus. V.
riippuu pääasiallisesti 1) maan laadusta, 2)
kasvi-ja eläintuotteiden välisestä hintasuhteesta ja
3) luonnonniityistä ja -laitumista. Suomessa on
rehun tuotanto huomattavasti etualalla.
J. E. S.
Wilke, Aadam (1798-1847), lahjoittaja,
talollisenpoika Vilkjärven kylästä Lappeen pitäjässä,
toimi kirjanpitäjänä Hackmanin konttorissa.
W. oli Viipurin Suomalaisen kirjallisuuden seuran
perustajia ja testamenttasi tämän seuran
hoidettavaksi n. 11,000 ruplaa, joiden koroilla oli
perustettava Viipurin, Lappeen tai johonkin muuhun
naapuripitäjään kansakoulu, missä oli opetettava
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
