Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Virta-indikaattori ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1381
Virta-indikaattori—Virtsaamisvaiva
1382
ihmeteltäviin nopeasti ja ketterästi; vedessä se
suurimman osan aikaansa oleskeleekin. V. syö
yksinomaan kasvisaineita, varsinkin vesikasvien
meheviä juuria, joita se pohjaliejusta kaivaa
pitkillä kulmahampaillaan. Mutta sellaisilla
seuduilla, missä vesikasveja on vähemmän, v:t
joskus nousevat maihin riissi-, durra- ja
sokeriruoko-viljelyksille hävittäen näitä enemmän tallaamalla
kuin syömällä. — V:n liha on syötävää; sen
hampaat ovat arvokasta kauppatavaraa. —
Y:n kotimaa on Keski-Afrikka.
P. B.
Virta-indikaattori on kaarilamppuvirtapiiriin
kytketty aparaatti, joka keskusasemalla osoittaa,
palavatko kaarilamput todella kyseessäolevassa
virtapiirissä.
Virtain pitäjä 1. V i r t a i [Virtailla, Virtailta
j. n. e.], kirjallisuudessa Virrat; ruots. V i
r-d o i s. 1. K u n t a, Vaasan 1., Kuortaneen kihlak,
Virtain-Ätsärin nimismiesp. Kirkolle
Pihlajaveden asemalta 39,s km, Osiolan asemalta 41 km;
kesäisin laivaliikenne Tampereelta. Pinta-ala
1,118,4 km2, josta viljeltyä maata (1910) 7,446 ua
(siinä luvussa luonnonniityt 1,458 ha).
Manttaalimäärä 30 19/32, talonsavuja 294, torpansavuja 436
ja muita savuja 437 (1907). 10,212 as.(1915) ; 1,685
ruokakuntaa, joista maanviljelys pääelinkeinona
1,024 :llä (1901). 933 hevosta, 2,778 nautaa (1914).
— Kansakouluja 13 (1917). Säästöpankki.
Kunnanlääkäri. Apteekki. Kunnansairaala. —
Teollisuuslaitoksia : Killinkosken (ks. t.)
puuhiomo, mylly ja sähkölaitos; Killinkosken
nauha-tehdas (P. G. Holm o.-y.) ; Peltomäen ja
Pirttiniemen sahat; Herraskosken, Makkarakosken,
Jäh-dyksen, Kotalan, Hauhun, Tyrköukylän,
Soinin-kosken, Simosen, Seinäjärven, Ruohof-en,
Pirttiniemen, Peltomäen ja Koron myllyt; Tulijoen,
Soinin ja Kurjen meijerit. —
Luonnonnähtävyyksiä tarjoavat runsaasti luonnonihanat vesistöt;
ensi sijassa, mainittakoon laajalti tunnetut
Tori-seva-järvet (2-5 km:n päässä V:n kirkolta). -—
2. Seurakunta, konsistorillinen, Porvoon
liiip-pak., Ruoveden rovastik.; perustettu Ruoveteen
kuuluvaksi kappeliksi 20 p. tammik. 1651,
määrättiin erotettavaksi omaksi khrakunnaksi keis.
käskykirj. 14 p:ltä maalisk. 1859, mikä toteutui
1 p. toukok. 1893. Kirkko puusta, reJc. 1772.
[„Virtain numero" (Tamperen Sanomat., syksyllä
1911).! L. H-nen.
Virtasalmi. 1. Kunta, Mikkelin 1., Juvan
kihlak., Pieksämäen eteläistä nimismiespiiriä
(johon Virtasalmen lisäksi kuuluu myös
Haukivuori) ; kirkolle Kantalan rautatieasemalta 14 km.
Pinta-ala 250,o km2. Manttaalimäärä 21 73/96.
talonsavuja 236, torpansavuja 71 ja muita savuja
67 (1907). 3,121 as. (1914). 329 hevosta, 1,710
nautaa (1914). — Kansakouluja 5 (1916).
Säästöpankki. — 2. Seurakunta, hallituksen pitäjä,
Savonlinnan hiippak., Juvan rovastik.; perustettu
Pieksämäkeen kuuluvaksi rukoushuonekunnaksi
18 p. tammik. 1866, määrättiin erotettavaksi
itsenäiseksi khrakunnaksi sen. päät. 19 p:ltä lokak.
1S94, lisättynä osilla Joroisien, Juvan ja
Mikkelin pitäjistä (eroaminen tapahtui 1912). Kirkko
puusta, rak. 1872-74. L. H-nen.
Virtavaaka, fys., joko jousi- tai
tanko-vaa’an tapainen laite, jossa eri käämityksien
kautta kulkevan sähkövirran magnetismi
aiheuttaa vaa’an tasapainotilassa muutoksen, joka voi-
daan nähdä asteikosta taikka mitata punnuksien
avulla.
Wirth, Max (1822-1900), saks. taloudellinen
kirjailija ja sanomalehtimies; oli 1865-73 Sveitsin
tilastollisen toimiston johtajana, v:sta 1874
sano-malehtimiehenä Wienissä; teoksia: „Grundziige
der Nationalökonomie" (1855-73), „Geschiehte der
Ha ndelskrisen" (1858), „Die deutsche
Nationalein-lieit in ihrer volksvvirtschaftlichen, geistigen und
politischen Entwiekelung" (1859), „Die Krisis in
der Landvvirtschaft" (1881), „Das Geld" (1884).
Virtsa 1. uriini (kreik. iiron, lat. urVna),
munuaisten toiminnan kautta verestä erittynyt
neste, joka sisältää ainevaihdoksessa syntyneitä tai
muulla tavalla elimistöön tulleita, sille
tarpeettomia ja vahingollisia aineksia. V. on kirkasta,
keltaista, hiukan hapanta; sen ominaispaino on
1,015-1,025 (veden om. p. = l,ooo). Terveen ihmisen
v.-määrä on vuorokaudessa noin 1,500 g, mutta
saattaa se vaihdella jotenkin paljon riippuen
nautitusta nestepaljoudesta ja veden poistumisesta
muita teitä ruumiista. V:ssa on noin 4%
kiinteitä aineita, joista mainittakoon v.-aine 2,3 %,
v.-happo 0,i ’%, keittosuola l,i % ja muut suolat
0,5 %. Sisältyessäiin suuremmassa määrässä
saattaa osa näistä aineista v:n jäähtyessä, saostua,
kuten v.-happo ja fosforihappoiset alkalisuolat.
Elimistön sairastaessa v. voi muuttua värinsä,
paljoutensa, ominaispainonsa, kirkkautensa ja
sisältämiensä aineitten puolesta. Tärkeimmät siinä
tavattavista lisäaineksista ovat
munanvalkuainen, sokeri, märkä, vesi ja sora. E. Tli-n.
Virtsaa erittävät aineet (diureiica) ovat ’
aineita, jotka tavalla tai toisella lisäävät virtsan
eritystä. Sellaisia ovat a) vedenpitoiset juomat,
b) hapot, etenkin vegetabiliset hapot (maito-,
sitruunahappo j. n. e.), e) toniset ja adstringeeraavat
aineet (kiina-alkaloidit, lyijysokeri j. n. e.), d)
sydämen toimintaa kiihoittavat diureettiset aineet
(digitalis, scilla, convallaria. koffeiini), e)
saliini-set diuretikat (bikarbonaatit, salpietari-,
sitruuna-etikkahappoiset ainekset), f) kitkerät
maustemai-set aineet ja n. s. hydragogat (Herba scoparii,
Herba genistoe tinctorice j. n. e.). Yllämainittuja
v. e:iii a:ita käytetään, jos virtsan eritys on
vähentynyt tai lakannut, virtsaelinten taudeissa,
erilaisissa pcliötystaudeissa sekä silloin kun
tahdotaan ruumiista poistaa siinä olevia haitallisia
aineita. Y. K.
Virtsa-aine (JJr - Urea, C0[N1I2]2), runsaasti
typpeä sisältävä munanvalkuaisaineiden
hajoamistulos, jota tavataan runsaimmin lihansyöjäin ja
ihmisen, vähemmässä määrässä kasvinsyöjäin
virtsassa. Täysikasvuisella ihmisellä erittyy sitä
vuorokauden kuluessa noin 30 g. Kokeiden
avulla on toteennäytetty, että maksalla on tärkeä
tehtävä v:n muodostumisessa; sitä todistaa myös
sen väheneminen muutamissa maksataudeissa.
E. Th-n.
Virtsaamisvaiva 1. vedenheit.tohäiriö
(dysuriu) on yhteisnimitys kaikille virtsaamista
koskeville häiriöille, joista tärkeimmät ovat
vesi-unipi, virtsapa kotus ja virtsanvuoto. — V e s
i-u m p i on oire, joka johtuu monenlaisesta eri
vammasta, etupäässä virtsarakon halvautumisesta,
bermostotautien aikaansaamasta rakon
sulku-lihaksen kouristuksesta ja virtsatorven
taittumasta, tukkeutumasta tai likistymisestä.
Vesium-men synnyttämä rakon liika täyttyminen tuottaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
