Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Virta-indikaattori ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1383
Virtsaelimet—Virtsakivet
1384
tuskallista virtsaamistarvetta ja kovia kipuja,
jotka voivat kehittyä todelliseksi
kuolemantus-kaksi. Ellei virtsa lopulta rupea itsestään
vuotamaan tai ellei lääkärinapua ole saatavissa, on
täydellisestä vesiummesta seurauksena rakon
halkeaminen ja kuolema. Joskus, varsinkin halvautuneilla
henkilöillä, esiintyy se omituinen ilmiö, että virtsa
vuotaa alituisesti vaikka rakko pysytteleikse aivan
täynnä (ischuria paradoxa). Pahempien
seurauksien välttämiseksi on osittaisessakin vesiummessa
turvauduttava lääkäriin, joka tyhjentää rakon
luonnollista tietä kateetterin avulla tai sen
epäonnistuttua tekee punktsionin eli leikkauksen. —
Virtsapakotus 1. virtsapakko, jolla
ymmärretään usein uudistuvaa virtsaamistarvetta,
on seurauksena rakkokivistä, rakon ja
virtsator-ven takaosan tulehtumisesta, prostatan
liikakas-vamisesta, munuais- ja hermostovioista y. m. —
Virtsanvuodosta ks. t. E. Th-n.
Virtsaelimet (lat. organa uropoetica), virtsan
erittämistä ja pois johtamista hoitavat
ruumiinosat. Erittäminen tapahtuu munuaisissa, jotka
sijaitsevat vatsaontelon takaseinässä, yksi
kummallakin puolella selkärankaa.
Erittämistoimin-nasta ja munuaisten rakenteesta ks. M u n u a
i-3 e t. Munuaispikareihin ensin kerääntynyt virtsa
johtuu vähitellen virtsajohtimia (uretereja)
myöten suurempaan säiliöön, virtsarakkoon, josta se
sitten ajoittain poistuu virtsatorven kautta ulos
ruumiista. — Virtsajohtimet ovat lihaksilla
varustettuja ohuita putkia, jotka kulkevat vatsaontelon
takaseinää pitkin vinoon alas- ja sisäänpäin
päättyäkseen rakon pohjaan. Rakon seinämän ne
lävistävät vinosti, mikä seikka estää virtsaa
tunkeutumasta takaisin virtsajohtimiin. Lantiossa,
häpyluun takapuolella, oleva virtsarakko on
täynnä ollessaan munan muotoinen, jonka
paksumpi pää on alaspäin. Sen pohja vastaa miehillä
eturauhaseen ja peräsuoleen, naisilla emättimeen.
Täysikasvuisilla sisältyy siihen 1,500-1,800 g
virtsaa. Rakon seinämässä on useita kerroksia
sileitä lihassäikeitii, jotka rakon suun kohdalla
muodostavat sulkulihaksen. Viimeksi mainitun
lihaston tehtävänä on virtsan pidättäminen ja sen
poistyöntämiuen. Edellinen tapahtuu tiedottomasti
selkäytimessä olevan hermokeskuksen avulla,
jälkimäinen taas tahdollisesti aivoista tulevan käskyn
kautta. — Virtsatorvi alkaa rakon alimmasta
kohdasta ; miehillä se on pitempi ja moniosaisempi kuin
naisilla riippuen siitä, että se ensinmainituilla
kulkee eturauhasen 1. prostatan ja siittimen läpi.
Kuvia ks. Sukupuolielimet. E. Tli-n.
Virtsafisteli, käytävä 1. aukko, joka yhdistäen
jonkun virtsaelimen johonkuhun muuhun lähellä
olevaan elimeen (esim. virtsatorven peräsuoleen tai
emättimeen)’ tai ihonpintaan johtaa virtsan
juoksun luonnonvastaisia teitä myöten. E. Th-n.
Virtsahappo (Ur = acidum uricum, C5H4H4O3),
elimistössä olevien munanvalkuaisaineiden
hajoamistulos, jota tavataan runsaimmin lintujen ja
matelijoitten virtsassa; lihansyöjiltä se puuttuu
joskus kokonaan, ihmisellä ja kasvinsyöjillä se
esiintyy vähäisessä määrässä. Täysikasvuisella
i"hinisellä on vuorokaudessa tapahtuva eritys
keskimäärin 0,« g. Muutamissa taudeissa, kuten
kihdissä, on sitä löydetty veressä ja varsinkin
kihti-nystyröissä. Vaikeasti liukenevana se väliin
muodostaa virtsassa punertavan saoksen. E. Th-n.
Virtsahappoinen diateesi on liian runsas
virtsahappoisten suolojen erittyminen ruumiista
ja siitä johtuva korkea mainittujen suolojen
prosenttimäärä virtsassa. Tämä johtuu suuressa
määrin ruokajärjestelmästä (liian runsas
typenpitoi-nen ravinto) ja näyttää usein esiintyvän
perheittäin useassa sukupolvessa. Sen seurauksina on
m. m. virtsakivet (ks, t.) ja erilaiset
virtsaelin-ten taudit sekä ennen kaikkea luuvalo (ks. t.).
Virtsahappoinen infarkti. Vastasyntyneiden
lasten virtsassa o a ensimäisten elinpäivien aikana
useasti verraten runsaasti virtsahappokristalleja,
jotka tällä iällä voivat täyttää munuaisten
virtsatiehyet ja muodostaa täten v:n i:n. Y. K.
Virtsainfiltratsioni syntyy virtsateitä
kohdanneen repeytymän tai muun senlaisen vioittuman
seurauksena, josta johtuu virtsan valuminen
virtsaelimistä niitä ympäröivään kudokseen.
Tällainen v. voi aiheuttaa häiriöitä sitä kohdanneessa
kudoksessa, kuten tulehdusperäisiä muutoksia,
kuoliota j. n. e., jotka taasen voivat sangen
haitallisesti vaikuttaa potilaan yleistilaan. Y. K.
Virtsajohdin (kreik. uretfr) ks. V i r t s a e 1
i-met ja Munuaiset.
Virtsakaivo 1. lantavesikaivo,
sementti-iskoksesta tai kivestä sementtilaastilla tehty,
tavallisimmin pyöreä, maahan upotettu säiliö
kotieläinten virtsan ja lannasta säilytysaikana
irtaantuvan ruskean nesteen, lantaveden, talteen
ottamiseksi. Kun virtsa otetaan kiinteistä
ulostuksista erillään talteen, mikä meikäläisissä
oloissa on perin harvinaista, asetetaan v.
lanta-säiliön (ks. Lantasäiliö) ulkopuolelle ja
virtsa johdetaan siihen eläinsuojasta maanalaista
putkea myöten. Kaivon tulee olla niin iso, että
siihen mahtuu kaikki syys- ja talvikuukausien
virtsa 1. 1,5-2,o m3 nautaeläintä kohti. Talvella
ei nim. sovi käyttää virtsaa maan
lannoittamiseen. Jos lantavettä aiotaan säilyttää samassa
kaivossa, johdetaan lantavesi ensin lantasäiliössä
olevaan pienempään puhdistuskaivoon, jossa
lantavedessä olevat kiinteät aineet painuvat
pohjaan. Kiinteitä aineita sisältävässä virtsassa ja
lantavedessä on nim. bakteeritoiminta liian
vilkas ja siitä aiheutuva typen hukkaan joutuminen
suuri. — Yleisimmin otetaan virtsa yhdessä
kiinteiden ulostusten kanssa kuivikkeiden avulla
talteen. Lantavettä muodostuu nyt vähemmän. Sen
talteen ottamiseksi asetetaan virtsakaivo
lanta-säiliön alimpaan paikkaan. Kaivossa tarvitaan
tilaa ainoastaan 0,j5-l,oo m3 täysikasvuista
eläintä kohti riippuen käytettävien kuivikkeiden
runsaudesta ja hyvyydestä sekä siitä, onko
lanta-säiliössä katto vai ei. Mitä vähemmän
kuivikkeita käytetään ja mitä huonompia ne ovat, sitä
isompi v. tarvitaan. Katottomassa lantasäiliössä
tarvitaan isompi v. kuin katollisessa. — V.
peitetään puukannella ja varustetaan erikoisella,
tarkoitusta varten sovitetulla ketjupumpulla
kaivon tyhjentämistä varten. J. F. S.
Virtsakivet ovat virtsassa olevien
virtsahappoisten, fosforihappoisten tai oksaalihappoisten
suolojen muodostamia kovia kappaleita joko
munuaisissa (n. s. munuaiskivet) tai virtsarakossa
(virtsarakkokivet). V:n synty riippuu joko virtsan
kokoumuksesta sinänsä, jolloin sanomme henki
löllä olevan taipumuksen (dispositsionin)
virtsa-kivien syntyyn. Täten syntynyttä virtsakiveä
sanotaan primääriseksi. Mutta sitäpaitsi voi v:n
synty riippua virtsaelinten taudeista, etenkin mär-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
