Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Votjaakit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1514
Vostokov—Votjaakin
kieli ja kirjallisuus 1506
k
Votjaakkilaisen talon aittarivin puoli. Oikealla osa kotaa.
papua, perunaa, kaalia, sipulia, lanttua, retikkaa
ja naurista. Maanviljelykseen verraten on
karjanhoito kyllä toisarvoisella kannalla, mutta
kuitenkin tärkeä ja yleensä paremmalla
kannalla kuin tseremisseillä, vaikka v:n laidunmaat
enimmäkseen ovat jotenkin vähissä. Talon
lehmien lukumäärä vaihtelee 1 :stä 6:een. Maito ja
voi käytetään parhaasta päästä vain
kotitarpeisiin. Muuta karjaa ovat lampaat, vuohet, siat,
kanat, hanhet, sorsat sekä (etelässä ja idässä)
kalkkunat. Hevoset (lukumäärä vaihtelee 1 :stä
5:een taloa kohti) ovat pieniä mutta sitkeitä;
niitä käytetään, paitsi kotitöihin, myös yleisesti
kaikenlaiseen rahdinkuljetukseen. -—
Pohjoisempana, jossa vielä on laajoja metsämaita, on
metsästyksellä nykyäänkin
huomioonotettava merkitys kansan taloudessa. V. ovat
taitavia ja sitkeitä metsänkävijöitä. Suuret
otukset. niinkuin karhut, sudet, hirvet, peurat,
kuuluvat jo harvinaisuuksiin. Tavallisimpia
pyynnin-esineitä ovat orava, jänis, peltopyy, metsälinnut
(metso, teeri, metsäkana, metsäkyyhkynen),
sorsat. kärppä, vesikko, näätä ja kettu;
pyyntivälineitä ovat ansa, teerikaha, loukas, raudat ja
pyssy. — Kalastusta harjoitetaan
kotitarpeeksi joissa ja pienissä järvissä keväisin ja
syksyisin verkoilla, pienillä nuotilla, haavilla ja
merroilla. — Mehiläishoito on v:lla,
samoinkuin tseremisseilläkin, huolella, taidolla ja
mielihalulla harjoitettu vanha sivuelinkeino.
Vaikka vanhanaikaisia puuontelopesiä vieläkin
[laikoin on käytännössä, on yhä enemmän ruvettu
mehiläisiä viljelemään irtonaisissa
mehiläispön-töissä, joita pidetään kotitarliassa. Pönttöjä voi
talossa olla joskus toista sataa. Hyvinä
vuosina hunajaa liikenee melkoisesti kauppaankin
laskettavaksi. — Muita sivuelinkeinoja ovat
met-^än- ja halonhakkuu, rahdinkuljetus ja päivätyöt.
Käsityöammattilaisia v:n keskuudessa taj aa vvr
i iten harvoin. Etelä-v:n keskuudessa on kuiten-
Votjaakkilaisen talon karjapihan puoli.
kin taitavia huopasaappaiden ja -hattujen
tekijöitä.
Edellisestä jo käy selville, että v:n
tärkeimmät ravintoaineet ovat leipävilja, liha ja
vihannekset. Ruisleipä 011 hyvin valmistettua.
Ohrasuurimoista keitetty sakea puuro (dzuk),
jossa on liha- tai silavapalasia, ohrasuurimoilla
sekä herneillä höystetty lihasoppa (syd),
talkkuna ja kaurakiisseli ovat tavallisia ruokia.
Lihaa nautitaan enimmäkseen suolattuna,
kuivattuna tai savustettuna; tuoretta lihaa keitetään
enimmäkseen vain juhlatiloissa. Hevosenlihaa
syödään uhritilaisuuksissa. Metsänriistaan nähden
huomautettakoon, että oravanlihaa syödään
yleisesti. Kaikenlaisten pikkulintujenkin lihaa
syödään. Vihanneksista kaali ja peruna useimmiten
ovat ruokapöydässä. Puutteellisen karjanhoidon
tähden maito, voi ja juusto ovat jotenkin vähissä;
maito enimmäkseen piimitetään. Monenmoisten
(liha-, kala-, marja-, sieni-) piirakoiden,
ohukaisten ja leivoksien laitossa votjaakittaret ovat
mestareita. Juomavalmisteista mainittakoon
koti-olut (sur), kalja (s’ukas’), hunajavesi,
mahla-juoma ja ennen kaikkea rakas viina, kumyska,
jota on runsaasti joka talossa ja jonka
keittäminen kuuluu vaimoväen yksinoikeuksiin (val-
Riihellä.
mistetaan rukiista; alkoholinpitoisuus 5-20%;
useita eri lajeja; m. m. uhritilaisuuksissa
ehdottomasti välttämätön).
Samoin kuin tseremisseillä olivat villakin
kylät (gurt) vanhaan aikaan ja ovat paikoitellen
vielä nytkin aivan epäsäännöllisesti rakennettuja.
Nykyinen kyläkaava on ven. mallia. Votj a a
k-kilaiseen taloon (jurt) kuuluu
asuinrakennus, karjasuojat (talli ja navetat
karsinoineen), ajokaluliiteri, jyvä- ja tavara-aitat sekä
kota, jotka rakennukset muodostavat suljetun,
neliskulmaisen kartanon (azbar), jonka erottaa
kyläkadusta portilla varustettu korkea lankku "
aitaus; kartanon takana 011 riihipiha ja jossa
kin syrjempänä, joen tai puron rannalla, sauna.
Kartanon siistin etupihan erottaa karjapihasta
aitaus. Asuinrakennuksessa (korka, oik.
=„hirsi-kota") on kaksi etehisen erottamaa tupaa, joista
toinen talvella enimmäkseen on kylmillään.
Tuparakennuksen pääty 011 kadulle päin,
portaat johtavat pihanpuoleiselta sivulta etehiscen.
Tuvan oviseinän jommassakummassa nurkassa 011
iso uuni, jonka päälystä talvella on vanhan väen
mieluisa olinpaikka; samassa tasossa
uunin-päälystän kanssa 011 oven yläpuolella
vastapäiseen seinään asti ulottuva makuulava. Uunin
kanssa nurkitusten 011 ruokapöytä, jonka takana
kummallakin seinustalla penkit ; pöydän vieressä
on tuvan ainoa tuoli, isännän istumasija, ja pöv-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
