Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Votjaakit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1481
Vostokov—Votjaakin
kieli ja kirjallisuus 1506
F-
Itärotjaakkilainen kota.
diillä oa aina leipii ja veitsi. Toisessa
perä-nurkassa on isännän vuode ja uuninpuoleisella
sivuseinällä astiakaappi. Tataarien naapuruudessa
leveä, penkin korkuinen makuulava sijaitsee
peräseinällä; sen alus on kaikenlaisen tavaran
säilytyspaikka. Yleensä votj. tuvan sisustus
vaihtelee vieraan naapurivaikutuksen, joko
venäläisen tai tataarilaisen (baskiirilaisen) mukaan.
Ikkunat ovat osaksi pääty-, osaksi
pihanpuoleisessa seinässä. Paikoin on vielä vanhanaikainen
savupirtti säilynyt. Aitoista (kenos) ovat
erikoisesti huomattavat vaateaitat, jotka hyvin
muistuttavat meikäläisiä; niissä olevat orret ja
arkut ovat täynnä vaatteita ja pukukappaleita
ja niissä myös kesäisin nukutaan uutimen
varjostamissa vuoteissa. Kun perhekuntaan monesti
kuuluu useita naimisissa olevia veljeksiä, niin
talossa vaateaittoja voi olla useampiakin. Toisin
[laikoin vaateaitta on itsepäällinen rakennus,
toisinaan se on jyvä- t. ruoka-aitan yläkerrassa
(ks. kuvia). Erikoisen tärkeä merkitys v:n
elämässä on kodalla (lcuala), joka, samalla kuin se
on kesäinen keitto- ja ruokailuhuone, myöskin
on perhepyhäkkönä kaikissa niissä erilaisissa
uskonnollisissa toimituksissa, joissa perheenpää
toimittaa uhripalveluksen. Kota on matala,
aitan-tapainen välikatoton rakennus, jossa maaperä on
permantona, ovi pihanpuoleisessa sivuseinässä.
Keskellä permantoa on kivien reunustama
tulisija, jonka päällä iso kattila kahdesta orresta
riippuu. Savu nousee ilmaan kattolautojen
välisestä aukosta.
Päätyseinillä
011 matalat
penkit, peräseinällä seinän-pituinen hylly.
Ovesta
vasemmalla olevassa
nurkassa on [-penkinnurk-kauksessa pöytä-]
{+penkinnurk-
kauksessa pöy-
tä+} ja tuoli;
vasemmassa perä-nurkassa on
noin miehen
korkeudella
lauta ja sen
päällä kopsa,
jota nvk.
sanotaan vors
näiksi oli suku-
onnen suojelijaksi (vanhempina aikoina kopsa
lienee sisältänyt sukuonnen suojelijan kuvan) ;
sukuonnen suojelijaa palvotaan uhrein. V:nkota
on rakennustavaltaan, sisustukseltaan ja
tarkoitukseltaan aivan samantapainen kuin
tseremissien kuöo (ks. Tseremissit, palsta 1863).
Miesten puku u n kuuluu raitaiset housut,
joiden lahkeet menevät polviin asti ulottuvien
valkoisien (kesällä palttinaisten, talvella sarkaistem
sääryksien alle; jalassa on jalkarievut ja
niini-virsut (tai pakkasella huopasaappaat).
Valkoinen, pellavainen paita, jossa vyötäreen kohdalla
on villanyöri siteenä, ulottuu housujen päälle
polvia myöten. Paidan päällä on usein hihaton,
raitainen, polvien yläpuolelle ulottuva mekko.
Palttinainen tai sarkainen päällystakki eli -viitta
(usein valkoinen), polvien alle ulottuva,
vyötetään nahkavyöllä, jossa työhön mennessä
vasemmalla puolen riippuu kirves, oikealla puukko
niinestä palmikoidussa tupessaan. Talvella tulee
lisäksi kevyt, ruumiinmukainen
lammasnalika-turkki, jonka päällä vielä matkoilla pidetään
isoa karkeaa, tummaa sarkaviittaa. Päässä on
kesällä huopahattu, talvella lammasnahkalakki.
Itävotjaakkilainen aidattu uhrilehto.
Naiset käyttävät alushousuja sekä samoin kuin
miehet sääryksiä, jalkariepuja ja virsuja.
Paita-hame on värillistä, raidallista palttinaa ja
ulottuu nilkkoja myöten; hihan suissa ja helmoissa
on kirjava päärme. Lämpimällä säällä ei muuta
vaatetta juuri käytetäkkääu. Viileämmällä
ilmalla sekä huolellisemmin pukeuduttaessa
käytetään paitahameen päällä arkioloissa hihatonta,
polviin ulottuvaa mekkoa tai juhlatiloissa
ohuemmasta tai paksummasta kankaasta tehtyä,
polvien alle ulottuvaa takkia, jonka hihat
päättyvät kyynärpäiden kohdalle (näin myös
paita-hameen helma- ja hihakoristeet jäävät näkyviin).
Lisäksi tulee vielä värikäs esiliina, joka monesti
on kirjavaa puotitavaraa. Kylmällä ilmalla
käytetään valkoista tai harmaata sarkaista
päällystakkia. Koristeita on naisilla, niin tytöillä kuin
vaimoilla (ja varsinkin jälkimäisillä), runsaasti
päähineissään, kaulassa, rinnalla, korvissa,
ranteissa ja sormissa. Tärkeimpinä koristeina ovat
rahat, sekä aitohopeiset että valerahat; likkai
den naisten rahakoristeiden arvo voi nousta
sangen huomattaviin summiin. Paitsi rahoja
käytetään koristeina m. m. korallihelmiä, lasiheliniä.
raakkuja, rannerenkaita, sormuksia.
Pääasiallisin ero tyttöjen ja vaimojen ulkoasussa ilmenee
hiuslaitteissa ja päähineissä. Tytöt pitävät hiuk
siaan jakauksella ja yhdessä, selällä riippuvassa.
Kotikodan pyhä nurkka. Yläreunassa
näkyy sukuonnen haltijan asunto eli kopsa,
sen alla, hyllyllä, haltijalle omistettu
uhrilahja : leipää, lihaa ja viina», kaikki
tuoreille lehville levitetyllä liinasella.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
