Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Votjaakit - Votjaakkien mytologia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1481
Vostokov—Votjaakin kieli ja kirjallisuus
1506
Möller, „Nachrieht von dreyen im Gebiete der
Stadt Casan \vohnhaften lieidnischen Völkern,
den Tscheremissen, Tscliuvassen und Wotiaeken"
(Samini. Russ. Geseh. III, 4; 1759; myös ven.
1791); A. Fuchs, ,,Poezdka k votjakam Kazanskoj
gub." (Kaz. gub. ved. 1844, n :o 19); P. Keppen,
..llronologitseskij ukazatelj materialov dlja
istorii inorodtsev jevropejskoj Rossii" (1861) ;
X. Firsov, „Polozenie inorodtsev severo-vostotsnoj
Rossii v Moskovskom gosudarstve" (1866), sama,
,,Inorodtseskoe naselenie preznago Kazanskago
tsarstva v novoj Rossii do 1762 g. i kolonizatsii
zakamskih zemelj v eto vremja" (1869) ;
A. F. Rittich, ,,Materialy dlja etnografii Rossii.
XIV. Kaz. gub." (1870); D. Ostrovskij, „Votjaki
Kaz. gub." (Trudy Obsts. Jestestvoisp. pri Imp.
Kaz. Univ. IV, n :o 1; 1874); N. Maliev,
„Mate-i ialy dlja sravn. antropologii. 2. Antropol. otserk
Votjakov" (viimemain. Trudy sarjan IV, n:o 2,
1874); T. G. Aminoff, ,,Lyhyt silmäys itäisten
Suomensukuisten kansain historiaan ennen
heidän joutumistansa Venäjän vallan alle"
(Koi-tar II, 1873) ; V. Kosurnikov, „Byt votjakov
Narapuljskago uezda Vjatsk. gub." (1880);
V. Beliterev, ,,Votjaki, ih istorija i sovremennoe
sostojanie" (Vestn. Jevr. 1880) ; M. Buch, „Die.
VVotjäken" (Acta Soc. scient. fenn. XII, 1883) ;
.M. Haruzin, „Otserki juriditseskago byta
narod-nostej Sarapuljskago uezda Vjatsk. gub." (Jurid.
Vestn. 1883) ; A. Spitsyn, ,,Svod letopisnyh
izvestij o Vjatskom krae" (1883), sama. „Novyja
svedenija po doistoritseskoj arheologii Vjatskago
kraja" (1887), sama, „K istorii Vjatskih
inorodtsev" (1888) ; G. N. Potanin, „U votjakov
Jelabuzskago uezda" (kasaanilaisen
hist.-kansa-tiet. seuran Izvestija III, 1884) ; G. Verestsagin,
„Votjaki Sosuovskago kraja" (ven. maant.
seuran Zapiski XIV, 2, 1886), sama, „Votjaki
Sarapuljskago uezda Vjatsk. gub." (edellämain.
Zapiski XIV, 3, 1889) ; P. Bogaevskij, „Otserk
byta Sarapuljskih votjakov" (Sbornik
materialov po etnogr., izd. pri Daskovsk. etnogr. muzee
UI, 1888); N. Pervuhin, „Eskizy predanij i byta
inorodtsev Glazovskago uezda"’ I-IV (1888-89);
1. Smirnov, „Votjaki. Istoriko-etnogr. otserk"
i kasaanilaisen hist.-kansatiet. seuran Izvestija
VIII, 2, 1890); B. Gavrilov, „Poverija, obrjady
i obytsai Votjakov Mamadysskago uezda,
Urjasj-Utsinskago prihoda" (Venäjän IV: n arkeol.
kongressin Trudy II, 1891) ; Y. Wichmann, „Die
tsehmvassischen lehnwörter in den permisclien
■>prachen" (Suom.-ugrilaisen seuran toimituksia
XXI, 1903, siv. 129 ja seur.) ; P. Luppov,
„IIri–tianstvo u votjakov so vremeni pervyh
istoritse-skih izvestij o nih do XIX veka" (1899, 2:nen
pain. 1901), sama, „Materialy dlja istorii
hri->tianstva u votjakov v pervo j polovine XIX veka"
(1911) ; M. Homjakov, „0 kraniologitseskom tipe
Tsepetskih votjakov v svjazi s obstsim razvitiem
votskoj narodnosti" (1910) ; A. Hämäläinen,
„Mordvalaisten, tseremissien ja votjakkien
kosinta- ja häätavoista" (Suom.-ugrilaisen seuran
aikakauskirja XXIX, 1915).] Y. W.
Votjaakkien mytologia. Syrjäänien
apostolin, Pyhän Tapanin (ks. Tapani)
elämäkerrassa olevat tiedot syrjäänien muinaisuskonnosta
luovat valoa myös heidän veljeskansansa
votjaakkien vanhempaan pakanuuteen, josta ensimäisefc
niukat selostukset tapaamme vasta 1700-luvun
kirjallisuudesta. Votjaakit ovat kuitenkin niitä
harvoja suomensukuisia kansoja, joiden keskuu
dessa vielä nykyään, vaikkakin käännyttäminen
lienee pantu alulle jo heti Kasaanin
kukistumisen (1552) jälkeen, on tuhatmäärin
kastamattomia. Senvuoksi onkin myöhempi votjaakkien
pakanallisia uskomuksia ja menoja koskeva
lähdekirjallisuus verraten runsas.
Votjaakkien tai vaan jumalan nimi inmar on
sama sana kuin suom. Ilmari, mistä voitaneen
päättää, että tätä sanaa jo
suomalais-permiläi-sellä yhteisajalla käytettiin taivaanjumalan
nimityksenä. Mutta kun inmar nimen rinnalla sen
toisintonimenä myös käytetään nimitystä in(m-),
joka oikeastaan merkitsee taivasta ja on sama
sana kuin suom. ilma, niin viitannee tämä siihen,
että taivaan jumala-käsite on taivaan
elollistami-sesta syntynyt. Säätä ja ilmaa merkitsevä lcnaz’
tavataan myös Glazovin votjaakkien jumalistosta.
Taivaanjuma^lle, jota on palvottu kesän aikana
etupäässä kasvullisuuden suojelijana, votjaakit
toimittavat teurasuhreja ,,ylöspäin" eli
päivännousua kohti. Perinnäistiedon mukaan oli
uimarille uhrattava valkoisia teuraita. Ukkosta
pal-voessaan votjaakit nimittävät sitä ..ukkosemoksi"
(yudyri-mumy), jolta pyytävät lämpöistä ja
virkistävää sadetta. Aurinkoa sanotaan
uhrikie-lessä „aurinko-emoksi" (sundy-mumyj. Valon ja
lämmön tuojana sille uhrataan valkoisia
uhri-eläimiä. Keskikesän kuuminta aikaa nimitetään
,,vihaiseksi ajaksi", jolloin erinäisiä, varsinkin
melua aikaansaavia töitä on kartettava. Maata
viljelevinä votjaakit palvovat myös ,,maaemoa"
(muzjem-mumy), jolle mustakarvainen teuras
uhrataan maan poveen. Peltoa kyntämään
ryhtyessään he pyytävät, ettei ..maaemo" suuttuisi, kun
ihmisen on pakko kaivaa ja kyntää maata.
Yleisen käsityksen mukaan ei .,maaemolle" sovi
uhrata aivan myöhään syksyllä, maa kuu silloin
jo ,,nukkuu". Läheisessä suhteessa ,,maaemoon"
on ,,viljasielu" (ju-url) eli „peltosielu"
(busy-uri). Kun tämä lähtee vainiosta, surkastuu vilja.
Tällöin se saattaa pukeutua pienen valkoisen
perhoseu muotoon, minkä „näkijä" vangitsee
liinaan sekä palauttaa asianomaiseen peltoon.
Ihmi-seiimuotoinen viljanhaltia on meza-ut’is’
(pientaren vartia). Kaiken synnyn ja kasvun vaalija
on kylt’s’in (luojajumala), jonka ohella myös
erikoisia synnynhaltioita palvotaan. Viljan
»synnyttäjä" on mu-kylt’s"in (= maa-fc.) ja ju-kylt’s’in
(= vilja-fc.), lasten synnyttäjä nuny-kylt’s’in
(= lapsi-fc.) ; viimeksimainitulle uhrataan kotona
lapsen synnyttyä. Vettä palvotaan etenkin vir
kistävän sateen vuoksi, jolloin käännytään itse
asianomaisen joen, puron tai järven puoleen.
„Sadeuhreihin" liittyy taianomainen vesikastein.
Rukouksissa puhutetaan jokia ja puroja usein
„emo" nimityksin. Vuotuisista uhreista
mainittakoon „jäidensaattojuhla", jolloin uhrataan
veteen, jottei se tekisi tulvillaan tuhoja tai jottei
sj lähettäisi turmiollisia sumuja, raesateita tai
tauteja. Muista luonnonilmiöistä ovat tuli, tuuli
ja härmä päässeet palvonnan alaisiksi.
Useimmille luonnonjumalille uhrataan, paitsi
satunnaisista syistä, vuotuisissa uhri juhlissa, joita
kesän kuluessa vietetään yhden tai useamman
kylän kesken vartavasten pyhitetyissä
uhrileli-doissa. Kuuluisin on Nyrjan uhrilelito
(Mamadysin piirissä), johon votjaakkeja on saapunut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
