Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Votjaakkien mytologia - Votskaja pjatina ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1481
Vostokov—Votjaakin kieli ja kirjallisuus
1506
Aberglauben und Religion der Wot jaken" (1902);
Uno Holmberg, „Permalaisten uskonto" (1914).]
E.7. Hbg.
Votskaja pjatina ks. V a t j a 1 a i s-v
iiden-!> e s.
Wotton [uo’tn], Edward (1492-1555), engl.
eläintieteilijä, kuningas Henrik VIII:n
henkilääkäri, on mainittava Aristoteleen oppien uudelleen
henkiin herättäjänä ja systeemin kehittäjänä,
jossa viimemainitussa suhteessa hän osoittautui
huomattavan itsenäiseksi ja tarkkasilmäiseksi
havaitsijaksi. Pääteos ,,De differentiis animalium
libri X" (1552).
Votum [vö-] (lat., = luvattu uhri, lupaus,
toivomus, vaatimus), lausunto, mielipide, ääni
(äänestyksessä). V. decisivum: 1)
äänestyksessä annettu ääni, 2) äänestyksen tasan
mennessä puheenjohtajan ratkaiseva ääni. Votum
consultativu m, neuvoa antavan
asiantuntijan lausunto.
Woulfen [vulf-] pullo, kaksi- tai
kolmikaulai-nen pullo, jota käytetään kaasujen huuhtomiseen
ja niiden puristuskojeena. Pullo on saanut
nimensä keksijästään engl. kemististä Peter
Woulfesta (1727-1803).
Vouti (ruots. fogde, saks. Vogt, < lat.
advobcotus - henkilö, joka oli saanut toimekseen
hoitaa toisen asioita). V:ksi sanottuja virkamiehiä
oli Ruotsin valtakunnassa jo keskiajalla. Heidän
tehtävänään oli kuninkaan verotulojen periminen
sekä usein myöskin käskynlialtian toimi
jossakin linnassa tai jollakin alueella, tavallisesti
kihlakunnassa. Viimeksi mainituissa tapauksissa
nimitettiin v:ia linnavoudiksi tai maavoudiksi.
Alkuaikoina oli v:eilla tavallisesti kuninkaan ja
kruununtulojen kanto urakalla, ja kun niin ollen
v:n yksityiseksi eduksi oli mahdollisimman
suurten veromaksujen kiskominen kansalta, ovat
useat v:t historiassa tunnetut julmiksi kansan
kiduttajiksi. Valtakunnan raha-asioiden tultua
tarkemmin järjestetyiksi joutuivat v:t
vaarinpidon alaisiksi, ja heidän päätehtäväkseen tuli
kruununverojen kanto sekä tilittäminen
valtiolle. ks. Kruununvouti, Kaupunginvouti, Jahtivouti, Siltavouti.
E. H-s.
Wouwerman [vau-], Philips (1619-68),
holl. taidemaalari, sai ensimäisen taiteellisen
opetuksen isältään Paulus Joosten W:lta sekä
sittemmin Pieter Verbeecqiltä ja pääsi 1640
syntymäkaupunkinsa Haarlemin Lukas-kiltan
mestariksi. Vv. 1638-39 hän oleskeli Hampurissa ja
myöhemmin luultavasti myöskin jonkun ajan
Ranskassa ja Italiassa. Hän oli tavattoman
tuottelias: hän lienee maalannut kaikkiaan lähes
tuhatkunta taulua, pääasiallisesti laatukuvia,
kuten markkina- ja metsästyskohtauksia,
ratsuväkitaisteluita, piirityksiä y. m. s. Maisemalla
hänen maalauksissaan on enimmäkseen
toisarvoinen asema, se on vain henkilö- ja
eläinkuvien taustana; siitä huolimatta on sekin
erittäin ansiokkaasti ja huolellisesti käsitelty.
Erikoinen rakkaus W:lla oli hevosiin: melkein
jokaisessa hänen taulussaan on keskuksena joku
komea kimo tai raudikko. Henkilökuvissa
huomaa varsinkin Frans Halsin vaikutusta, ne ovat
reippaasti ja ehyttä kokonaisvaikutusta silmällä
pitäen suoritettuja. W:n varhaisemmat,
pienikokoiset laatumaalaukset ovat taiteellisesti mielenkiintoisempia ja arvokkaampia kuin
myöhemmät, suuret taistelukuvat; maisemalla on
edellä-mainituissa huomattavampi asema ja väritys on
raikasta ja luonnonomaista. Keskikauden teoksissa miedontaa ja yhdistää voimakkaita paikallisvärejä hieno kulta- tai hopeatuntu. —
W:n teokset ovat alunpitäen olleet
taiteentuntijain kesken hyvin suosittuja ja nykyisin niistä
maksetaan sangen korkeita hintoja. Useimmissa
julkisissa kokoelmissa ne ovat runsaasti
edustettuina, niinpä on Dresdenin galleriassa niitä yli
60 ja Münchenin ja Kasselin taidemuseoissa
parikymmentä kummassakin.
F. L.
Vox [volcs] (lat.), ääni; sana. — Vox c 1
a-m a n t i s in d e s e r t o, huutajan ääni
erämaassa. — V. h u ma n a J-mä’-/ ,,ihmisääni",
eräs urkuäänikerta, ks. alemp. — V. p o p u 1 i.
v. D e i, kansanääni on Jumalan ääni.
Vox humana [-mu’-] (lat., = ihmisääni),
8-jal-kainen urkuäänikerta, jonka miltei jokainen
urku-rakentaja tekee omalla laillaan. Enimmiten se
011 rakenteeltaan kieliäänikerta, joskus katettu
(gelackt), väliin kieli- ja huulipillien yhdistelmä.
Todella hyvä V. h. on harvinainen (Pariisin
Made-leinekirkossa, Freibergin ja Freiburgin
tuomiokirkoissa y. m.) ; onnistuakseen se vaatii
erityisen edullisia akustisia suhteita. Helsingin
Kallion kirkossa on V. h. sijoitettu kellotorniin.
V. h: n kaltaista 4-jaIkaista äänikertaa
nimitetään neitseen (Vox virginea) tahi enkelin (Vox
angelica) ääneksi. I. K.
Voyage [vuajöfz] (ransk.), matka. — Voya
geur [vuajazo’r], matkustaja.
Voyons [vuajö’] (ransk.), katsokaamme! Ka>
niin !
Wrangel, akkuaan kenties saks. tai tansk.
aatelissuku, joka siirtyi Itämeren-maakuntiin ja
josta eräs haara joutui Ruotsiin. Tähän haaraan
kuuluivat m. 111.
1. Herman W. (1587-1643), sotilas,
vajta-neuvos, kotoisin Virosta. W. meni Ruotsin
palvelukseen ja otti osaa Kustaa II Aadolfin sotiin
kunnostautuen varsinkin Puolan sodassa 1627-29:
voitti viimemainittuna vuonna puolalaiset
Gurznon lähellä; tuli valtaneuvokseksi 1630.
Preussin kuvernööriksi 1632 ja otti 1635 osaa
Stuhmsdorfin rauhanneuvotteluihin. Vv. 1636-37
W. johti itäistä sivuarmeiaa Pominerissa
toimien itsenäisenä päällikkönä Ban£rin rinnalla
minkä johdosta syntyi alituista kahnausta hei
dän kesken; tuli 1643 Liivinmaan kenraalikuver
nööriksi.
2. Kari Gustaf W. 11613-76), sotilas,
valtamarski, edellisen poika, otti osaa
kolmikymmenvuotiseen -sotaan, tuli 1632 ratsumestariksi ja
kunnostautui esim. Lechin ja Liitzenin taiste
luissa, tuli 24-vuotiaana kenraalimajuriksi vasten
ylipäällikön Ban£rin tahtoa. Banörin kuoleman
jälkeen W. oli yksi niistä neljästä kenraalista,
jotka yhdessä johtivat Ruotsin armeiaa.
Sittemmin hän palveli Torstenssonin alaisena. Tuli 1644
laivaston päälliköksi, pelasti K. Flemingin
kaaduttua laivaston saarroksista Kielin satamassa ja
voitti tanskalaiset Fehmernin meritappelussa
sam. v. V. 1645 W. tuli tykkiväen kenraaliksi ja
1646 valtaneuvokseksi, sotamarsalkaksi ja
Torstenssonin jälkeen Ruotsin Saksassa olevan armeian
ylipäälliköksi. V. 1648 hän yhdyttyään Turen-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
