Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Värjäys ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1683
Värmdö—Värtsilä
1684
sakin tunnetuiksi. — Keskiajan lopulla oli
indigo-kyyppi-v. levinnyt Eurooppaan, tunkien
1600-luvulla tieltään Saksassa ja Ranskassa viljellyn
\vaid-kasvin. 1500-luvun alussa tuli
krappivilje-lys itämailta Sleesiaan, Alankomaihin,
myöhemmin Ranskaan. 1700-luvun keskivaiheilla
lainattiin Ranskaan Kreikasta ja Adrianopolista
tur-kinpuna-v. Keinotekoisten väriaineiden
keksiminen 1800-luvun keskivaiheilla aloitti uuden
vaiheen kuitujen v :ssä. Nykyaikana on alettu
kiinnittää erityistä huomiota väri- ja peitta-aineiden
välisten suhteiden tarkkaan tutkimiseen.
Värjääminen, kuten väriaineiden valmistuskin,
tapahtuu nykyään tieteen esittämillä ja selittämillä
perusteilla. Tällä alalla on Saksa kulkenut
kehityksen etunenässä. [J. Bersch, ,,Lexikon der
Far-bentec-hnik" (1902); M. Bottler, „Färbemethoden
der Neuzeit" (1910) ; A. Ganswindt, ,,Einfiihrung
in die moderne Färberei" (1902).] — vrt.
Väriaineet. V. V. & G. G.
Värmdö ks. V e r m d ö.
Värmland (maakunta) ks. Vermlanti.
Värmlands Iän (Vermlands 1.), lääni
Keski-Ruotsissa, käsittää koko Vermlannin
maakunnan, paitsi Karlskogan vuoristotienoon sen
kaakkoiskulmassa; 19,323 km2, josta 1.775 km2
vettä; 260,982 as. (1916), 14 kin2:llä.
Siirtolaisuuden vuoksi on varsinkin maaseudun väkiluku
useita vuosikymmeniä lisääntynyt hyvin hitaasti,
jopa ajoittain vähentynyt. — V. 1915 oli maan
pinta-alasta 11,7 % peltoa tai muuta viljeltyä
maata, 2,3 % luonnonniittyä, 77,5 % metsää.
Maanviljelys ja karjanhoito tuottavat yli oman
tarpeen. V. 1917 oli sato: vehnää 6,358 ton.,
ruista 10,173 ton., ohraa 4,385 ton., kauraa
51,252 ton., sekaviljaa 9,064 ton., herneitä 2,092
ton., perunoita 45,968 ton., rehujuurikkaita
22,200 ton. V. 1917 oli nautakarjaa 159,036,
hevosia 28,873, lampaita 55,217, vuohia 2,706,
sikoja 30,795 kpl. Meijereitä 48 (1916).
Kalastuksen tulo arvioitiin 1916 n. 840,000 mk:ksi.
Teollisuustyöpaikkoja 379 ja niissä 15,198
työntekijää (1915). Tärkeimmät teollisuusalat ovat
puuteollisuus, erityisesti puumassan valmistus,
ja rautateollisuus, joka perustuu läänin omiin
malmikaivoksiin. Takoraudan valmistus 1916
61,486 ton. Teollisuuden koko valmistusarvo
n. 138 milj. (1915). Rautateitä 752 km, josta
yksityisiä 465 km. — Läänissä on 3 kaupunkia:
Karlstad (pääkaupunkina), Kristinehamn ja
Filipstad, sekä Arviken ja Sefflen kauppalat.
Kirkollisesti lääni kuuluu Karlstadiu
hiippakuntaan. — Valtiopäivien ensimäiseen kamariin
lähettää lääni 8, ja toiseen 9 edustajaa. — ks.
myös Vermlanti. M. E. H.
Värmlanti ks. Vermlanti.
Värnissa ks. Vernissa.
Värri, Kaarlo (s. 1839), talonpoikaissäädyn
puhemies; v:sta 1864 talollisena Pöytyällä, missä
otti tehokkaasti osaa kunnallisiin ja muihin
yleisiin asioihin. V. oli ensi kerran edustajana
talon-poikaissäädyssä vai 1867 valtiopäivillä, ja
sittemmin kaikissa vai 1877 jälkeen kokoontuneissa
säätykokouksissa; talonpoikaissäädyn
puhemiehenä vv:n 1894, 1897 ja 1899 valtiopäivillä.
V. 1899 V. yhdessä maamarsalkan ja muiden
puhe-miesten kanssa helmikuun-manifestin johdosta
turhaan pyrki hallitsijan puheille.
Värssy (lat. versus, oik. = käänne, < vertere =
kääntää), säe (s. o. säerivi) ; tavallisessa puheessa
= säkeistö 1. stroofi (ks. t.) ; vrt. Runomitta.
Värtsilä. 1. Vai tehtaat, Jänisjoen
lähistöllä, siihen laskevan pienehkön sivujoen
Juvau-joen rannalla Tohmajärven pitäjässä, 3 km
Värtsilän rautatieasemalta (normaaliraiteinen
haara-rata asemalta 4 km) ; omistaa Värtsilä o.-y.,
osakepääoma 6,000,000 mk. Tehtaitten toimeen
panevana johtajana on insinööri 1. Th. Lindroos
ja isännöitsijänä J. Schönholtz; yhtiön
hallinnon muodostavat valtioneuvos M. Hallberg ja
kunnallisneuvos Hj. Schildt. — V:n tehdaslaitokset
käsittävät masuunin, 2 martin-uunia, konepajan,
valimon, valssilaitoksen, lankanaula- ja
pärenaula-pajat, langanvenyttämön, sahan, myllyn ja
tiilitehtaat; näistä käy vät muut sähkövoimalla, paitsi
konepaja ja masuuni, joissa on höyry, sekä saha
ja mylly, joissa vesi on käyttövoimana
(martin-uunit lämmitetään polttoturpeella). Tuotanto 1917
9,000 ton. rautaa, terästä ja rautavalmisteita,
arvoltaan 15 milj. mk. V. 1912 käsitti tuotanto
m. m.: takkirautaa 3,i milj. kg,
martin-valmis-teita 7,a milj. kg, kankirautaa 6 milj. kg,
vannerautaa 1 milj. kg, rautalankaa (pehmitettyä,
kuparoitua ja kirkasta) 500,000 kg, lankanauloja,
huopakattonauloja ja kenkänauloja 700,000 kg,
pärenauloja ja nupeja 100,000 kg, sekä lisäksi
vielä erilaisia valutavaroita ja konepajan
valmisteita. Raaka-aineena käytetään osaksi
ympäristöjen järvistä nostettua järvimalmia, osaksi
Ruotsista tuotua vuorimalmia (V. on Juantehtaan
lisäksi ainoa järvimalmin jalostuspaikka
maassamme enää nykyjään; malmia V :n tehdasta
varten on nostettu n. 50 eri järvestä Tohmajärven,
Kiteen, Kiihtelysvaaran, Suistamon, Ruskealan,
Pälkjärven, Uukuniemen, Korpiselän ja Ilomantsin
pitäjistä). Työväki, n. 700 henkeä, asuu vapaasti
yhtiön omistamissa, n. 250 :ssä eri rakennuksessa:
sairaus- ja hautausapu rahasto, kirjasto,
tehtaan-lääkäri ja tehtaansairaala, pikkulastenkoulu.
Jo 1783 oli ylioppilas Wallenius saanut
Ruotsin kamarikollegilta lupakirjan sahan
perustamiseen V :ään, mutta se oli jäänyt käyttämättä.
Vasta vai 1833 jälkeen, uuden lupakirjan
perustuksella, siellä ryhtyi sahateollisuutta
harjoittamaan pastori K. Löfström, joka 1836 rakennutti
sinne sahan. Tämän osti sittemmin Itä-Suomen
tehdasteollisuuden luoja N. L. Arppe (ks. t.),
joka ryhtyi täällä harjoittamaan
rautateollisuutta marrask. 20 paiä 1850 saamansa
erioikeuden nojalla. Aikaisemmin oli Arppen
varsinaisena toimialana ollut sahateollisuus, mutta
silloisen hallituksen ankara teollisuuspolitiikka
oli sitä kovasti vaikeuttanut, jopa tehden sen
melkein mahdottomaksi, ja sen vuoksi näytti
edullisemmalta siirtyä rautateollisuuden alalle,
jota maan hallitus monella tavoin tuki. Oman
inaau järvimalmien avulla, joita Itä-Suomesta
oli runsaasti saatavissa, toivottiin voitavan
kehittää sinne kukoistava rautateollisuus. Jo
vallilastaankin oli sikäläisin järvimalmeja käytetty
useissa pienissä harkkouuneissa ja
melloituslai-toksissa; 1847 oli perustettu masuuni
Ilomantsissa sijaitsevaan Möhköön (ks. t.), jonka Arppe
sittemmin, 1851, osti itselleen, siten
välttääkseen kilpailua tältä taholta, ja jonka hän myös
uudisti, saaden sen käyntiin 1856. Silloisen
lainsäädännön epäselvyyden vuoksi aiheutti
malminnosto melkoisia vaikeuksia, mutta niistä huoli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
